On mukavaa, että niin moni kirjoittaja täällä jaksaa suhtautua optimisesti siihen ajatukseen, että Lauri jatkaisi ensi kaudenkin vielä Chicagossa, kun muuta vaihtoehtoa ei ole. Toivon, todella, että he ovat oikeassa. Itselläni on tästä kuviosta paljon synkempi aavistus.
Jos Markkanen vaihtoehtojen puutteessa ottaa vastaan QO:n, hän palaa siis joukkueeseen, jossa palloa ei hänelle enää pariin viime vuoteen systemaattisesti pelattu, vaan hänen tehtäväkseen jätettiin pelkkä pelin levittäminen. Samassa joukkueessa hänet penkitettiin viime keväänä esimerkiksi lempiprojekti P. Williamsin taakse – tämä siis samalla kun kamppailtiin vielä ihan tosissaan play-in-paikasta (Karnisovasin olisi tietenkin ollut kiva todistaa heti koko maailmalle että Vucevic-kauppa kannatti). Vaikka Bulls ensi kaudella kuinka keskittyisi kilpailulliseen koripalloon ja play-off-paikan metsästykseen, en siis kuollaksenikaan usko että Laurin paikka rotaatiossa siitä kohenee. Pikemminkin päinvastoin, kun pitkään päähän on nyt saatu toinenkin Karnisovasin löytämä pelaaja, jonka kehitykseen halutaan panostaa; Simonovic.
Lisäksi Lauri palaa joukkueeseen – joka on täynnä uusia pelaajia ja innostusta uudesta kirkkaammasta tulevaisuudesta – ainoana pelaajana, joka on ilmoittanut, että hän ei halua olla tässä mukana. Ei hirveän hedelmällinen lähtökohta uuteen kauteen. Pukkarissa, pelimatkoilla, kentällä. Missään. Lisäksi kaikki ovat varmoja, että kuluvan kauden jälkeen Lauri todella häipyy. Ei hedelmällinen lähtökohta siihen, kun yrittää kehittää peli- ja henkilökemiaa, esimerkiksi kaikkien uusien joukkuetovereiden kanssa. Ainakaan tähän yhteen mieheen ei kenenkään kannata panostaa, ei kentällä eikä sen ulkopuolella. En voi muuta kuin toivoa, että Laurilla on maailman paras itsetunto. Ei toiseksi paras, vaan paras, mikään vähempi ei tässä tilanteessa voi riittää.
Laurin kannalta ainoat hyvät uutiset ovat kai Tony Bradleyn hankkiminen back-up-centteriksi Chicagoon (eli Lauria ei olla ainakaan siirtämässä pelkäksi sentteriksi), Satoranskyn häipyminen ja Coby Whiten loukkaantuminen. Coby on kai näillä näkymillä palaamassa vahvuuteen aikaisintaan lähempänä vuodenvaihdetta, eli ainakin siihen asti Lauri saa pelata kakkoskentällisessä ilman häntä. Isot onnittelut siitä.
Pahimmillaan tässä käy niin, että vasta ensi keväänä pääsemme toteamaan kuinka katastrofaalinen tämä off-season oli Laurin uran jatkon kannalta. Kymmenentenä miehenä kentälle. Peliaika 10,2 min per ottelu, pistekeskiarvo 4,8–5,8. Sellaisten näyttöjen kanssa onkin sitten kiva kirmata keväällä ihan vapaana agenttina pestuumarkkinoille.
Chicagosta pitäisi päästä pois nyt – ennen kuin tämä erikoinen ja movivaiheinen polkumyyntikamppanja saavuttaa ainoan johdonmukaisen päätepisteensä. Nyt Markkasen ansaitusta maineesta kovana skoraajana – jolle kannattaisi aina syöttää – on vielä jotain jäljellä.
Pessimisti ei pety, ainakaan teoriassa, mutta toivon sydämestäni, että olen väärässä.
