Verkkolehden uusimmat
-
Petri Virtanen toivoo Katajaltaan muuntautumiskykyä – ”Mestaruutta lähdemme totta kai tavoittelemaan”
1.10.2024 8:30
-
Joukkuekaverit kertovat Lauri Markkasesta: ”Hän on valmis ihan mihin vain, rakastan tätä uutta Lauria”
30.9.2024 21:08
-
Aapo Heinosen Honka haluaa ensiksi hissiliikkeen poikki ja seuraavaksi pudotuspeleihin
29.9.2024 9:00
-
Lauri Markkanen kertoo Urheilucastissa kosiskelusta Netflixin jättisarjaan
28.9.2024 16:52
-
Kobrat tähyää liigan paremmalle puoliskolle – ”Se vaatii tuolla porukalla aika ehjää kautta”
28.9.2024 9:00
-
Seurajohto suitsuttaa Lauri Markkasta: ”Fantastinen pelaaja, joka rakastaa tätä paikkaa”
28.9.2024 1:40
Miesten EM-karsinta - Sudet näyttää epäilijöille!
- Viestiketjun aloittaja Maanantaivalmentaja
- Alkaa
- Viestejä
- 3
Vs: Miesten EM-karsinta - Sudet näyttää epäilijöille!
Petskun ja Rannikon suorituksia kehutaan aivan syystä - takamieskaksikko on Suomen pelin moottori, joka etenkin viime peleissä on yltynyt käymään aivan uskomattomilla kierroksilla. Rannikon pallovarmuus, heittotarkkuus, johtajuus, pelisilmä ja kokemus sekä ehkä juuri viimeisimmän mukanaan tuoma kyky olla juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan eivät sinänsä ole uutta. Suorastaan uskomatonta, miten vähän vaikeat loukkaantumiset sekä terveenäkin ollessa pieneksi jääneet peliminuutit näkyvät Teemun pelissä. Vähintään yhtä ilahduttavaa, kuin nähdä Teemun tason säilyneen vähintään entisellään, on huomata että Petteri se ei vain suostu lopettamaan riman korottamista aina pykälää ylemmäksi. Siis oikeasti, milloin tämän kaverin rajat oikein tulevat vastaan? Jos sama meno jatkuu, niin eiköhän Petsku löydy vielä NBA:n all-stars matsin avauksesta ja/tai ratkaisemasta pelejä samaisen sarjan pleijareissa. Ja joka portaalla löytyy joku kertomaan, miksi Koponen ei ole tarpeeksi hyvä. Odotan vuosien kuluttua lukevani NBA-palstalta kirjoituksia siitä, kuinka Portland ei voi voittaa, koska Petsku vaan pomputtaa palloa eikä syötä ajoissa eikä katso kenttää pelatessaan niin kuin kunnon pointti tekee. Ja sitten Petsku tulee ja ratkaisee pelin.
Edeltävä teksti saattaa kuulostaa sokealta hehkuttamiselta, mikä ei ole tarkoitus, vaikka eilisen jälkeen Petsku sitä jopa ansaitsisi. Totta kai iso osa kritiikistä Petterin peliä kohtaan on ollut täysin aiheellista ja nuorella miehellä on edelleen enemmän opittavaa kuin mitä hän koskaan pystyy omaksumaan. Kohtuus kuitenkin kaikessa, ja onhan hänelle myös osoitettava se valtava rispekti, joka hänelle kiistatta kuuluu. Viime vuoden aikana on tapahtunut isoja asioita Koposen puolustuspelissä, mikä onkin ensiarvoisen tärkeä kehitysalue, sillä vaatisi huimaa lahjakkuutta päästä pelaamaan merkittäviä minuutteja kansainvälisillä kentillä pelkillä hyökkäyspään kyvyillä. Lisäksi näissä karsintapeleissä olen ollut huomaavinani selvästi, että Petskun pelaaminen on monissa tilanteissa paljon kypsempää aikaisempaan verrattuna. Hän tietää, mitä tekee pallon kanssa, turhia menetyksiä sattuu suhteellisen harvoin ja mikä tärkeintä, Koponen hallitsee pelin tempoa mielestäni entistä paremmin - kyky, joka saa huippuluokan pelinrakentajien vaikutuksen peliin näyttämään lähes maagiselta. Lisäksi kaverihan on aivan uskomaton 1vs.1-pelaaja ja haistaa kyllä upeasti paikkansa haastaa puolustajansa. 21-vuotias... kyllä nämä poikkeukselliset lahjakkuudet aina hämmentävät olemassaolollaan, kun asiaa alkaa tarkemmin pohtimaan.
Maajoukkueen ringistä löytyy Koposen lisäksi myös paljon muita huippulupauksia, jotka luultavasti tulevat nostamaan tasoaan huomattavasti lähivuosina. Santtu Haanpää teki lopullisen läpimurtonsa viimeistään näissä karsinnoissa (herranen aika sitä sekopäistä heittopeliä ensimmäisessä Ranska-matsissa) ja kuten Jarkki eilen moneen otteeseen totesi, oli hienoa nähdä Henkan peluuttavan miestä, vaikka tämä puolustuspäässä jäikin hetkittäin turhan helposti kakkoseksi italialaisia vastaan. Hyökkäyspäässä nähtiin monta upeaa suoritusta, joista kenties tärkeimpinä muutamat terävät korilleajot, jotka osoittivat Santun peliarsenaaliin kuuluvan vähän muutakin kuin kultaisen heittoranteen. Mittaa häneltä löytyy kuitenkin reippaat pari metriä, joten ei liene syytä epäillä, etteikö hänestä harjoittelun ja kokemuksen karttumisen myötä kehkeytyisi vähintään paikkansa mukiinmenevästi täyttävää puolustuspelaajaa. Toinen lupaava "junnu" on viime syksyn peleissä kirkkaasti väläytellyt Mikko Koivisto, joka tosin nyt sai harmittavan vähän peliminuutteja. Loistava heittäjä ja varmasti tulevaisuudessa pystyy erinomaisesti pelaamaan aloittavien takamiesten back-uppina.
Suomihan kärsii jatkuvasti kroonisesta isojen miesten puuttumisesta, minkä vuoksi Gerald Lee Jr:n pelin miehistyminen oli harvinaisen suuri ilo silmälle. College-koris ei aina suinkaan vie pelaajien kehitystä eteenpäin, mutta Junnun tapauksessa tilanne on onneksi aivan toinen. Hyökkäyspäässä nähtiin nuoremmalta Leeltä näyttäviä haastoja komeilla post-liikkeillä, joilla mentiin vauhdilla ohi jopa Ranskan huippu-urheilullisista isoista jätkistä. Puolustusäly, sijoittuminen ja valtava ulottuvuus puolestaan näkyivät omassa päässä pelattaessa - kaikki ominaisuuksia, jotka tekevät Suomen joukkuepuolustuksesta entistä tappavamman. Toisin kuin Rannikkoa, Shawn Huffia tuntuivat haittaavan viime kauden vaihtopenkillä kulutetut matsit, mutta urheilullisena parimetrisenä jolla myös myös heitto uppoaa sukkaan kohtuullisella prosentilla, Huff edustaa pelaajatyyppiä, jota Suomi kipeästi tarvitsee menestyäkseen huippumaita vastaan. Onneksemme Shawnin parhaat vuodet häämöttänevät vielä toistaiseksi tulevaisuudessa. Toivotaan, että ensi kaudella vastuuta heltiäisi paremmin, jolloin pelivalmius seuraavissa karsinnoissa olisi kokonaan toisella tasolla.
Ison pojan eli Nikkilän Antin esitykset olivat vähän vuoristorataa - mukaan mahtui virhevaikeuksia, menetyksiä ja kankeaa puolustusta mutta toisaalta myös miehekästä skriinipeliä, muutamia kovia koreja sekä ihan vain kovan kotimaisen lihamassan läsnäoloa kentällä. Kahta metriä kauempana korista Antti ei juurikaan pallollisena pysty haastamaan, mutta sopivalle etäisyydelle syötön saadessaan häneltä löytyy varastosta muutama ihan näppärä liike (jotenkin tykkään siitä hookista). Kovin monipuoliseksi pelaajaksi Anttia ei pääse kehumaan, mutta hänenlaisilleen härkämäisille pelaajille löytyy kyllä paikka koriskentiltä. Hieman harmitti näitä karsintoja seuratessa muutamat tilanteet, joissa Nikkilä ei aivan ollut peliälyllisesti juonikkaiden takamiesten kanssa samalla aaltopituudella ja menetimme mahdollisuuden helppoon, näyttävään koriin. Mutta lienevätkö nuo sentterit koskaan niin liialla peliälyllä pilattuja
Suomalaisen koripalloilun ikoni ja elävä legenda Hanno Möttölä päätti tehdä paluun Suomi-paitaan vuoden tauon jälkeen ja näin jälkikäteen voi tuumata, että onneksi näin kävi. En olisi kyllä suoraan sanottuna uskonut, että mies pystyisi esiintymään noin vakuuttavasti Italiaa ja Ranskaa vastaan. Harjoittelun on täytynyt olla äärimmäisen ankaraa, jotta Hanno on päässyt näiden pelien vaatimalle fyysiselle tasolle, vaikka hän tuntuikin ajoittain jäävän pieneksi tai hitaaksi vastustajiensa rinnalla. Selkäytimeen hakatut perustaidothan miehellä eivät ole hävinneet minnekään. Oli komeaa katsottavaa, kun Möttölä pyöritti paintissa ranskalaisia nokkelilla tukijalkaliikkeillään ja helpon näköisillä finger rolleillaan. Edelleenkin Hannolla on Teemun ohella maajoukkueessa tietynlainen isähahmon rooli eikä ole vaikea kuvitella hänen olevan elintärkeä hengen nostattaja kulissien takana pukutiloissa. Kun miehen taso on näköjään yhä täysin kilpailukelpoinen Euroopan huipulla, soisi hänen jatkavan uraansa vielä jokusen vuoden. Sen jälkeen haluaisin ehdottomasti nähdä Hannon lajin parissa valmennuspuolen tehtävissä, sillä maailmaa kiertäneellä ammattilaisella olisi varmasti paljon opetettavaa - nämä ovat niitä kavereita, joiden oppeja suomalaiset juniorit kaipaavat oppiakseen jo aikaisessa vaiheessa kovan harjoittelun mentaliteetin ja perusasiat, joita huipuksi kehittyminen vaatii.
Olihan siellä muitakin mukana. Omaan silmääni jonkin verran vuosien varrella kangistunut Kotti on tärkeä runkopelaaja, joka tuo kentälle kokoa ja voimaa. Joku kommentaattori tokaisi taannoin pelatussa Georgia-pelissä, että "Petri Virtanen on kova jätkä" ja tämä pitää yhä edelleen paikkansa. Ja osaa se pieni punapää vaan hitto vieköön heittää. Taisi parikin italialaista hieman yllättyä, kun erehtyivät jättämään ne kymmenen senttiä liikaa tilaa Peteä puolustaessaan ja seuraavassa hetkessä pallo lävisti korirenkaan. Ja jos kaverit ajattelivat, että mies alkaisi ehkä ujostella heittoaan kun ensimmäinen ei satu löytämään perille, heidän olisi ollut syytä tutustua etukäteen hieman tarkemmin vastustajaansa. Kimmo Muurinen on taistelijaluonne, jota voi joskus olla vaikea tunnistaa miehen ollessa kentällä pystyasennossa. Niin paljon kuin Kimmo tuokin kotimaiseen sarjaan, olisi hienoa nähdä, kuinka hänen pelinsä kantaisi ammattilaiskentillä. Mäkäläisen Vesakin pääsi vilahtamaan kentällä. Kova kaveri, josta voisi jatkossa olla paljonkin iloa ison pään tuuraajana ja korinalustan puolustamisessa.
Kova nippu on Suomella kasassa ja mikä hienointa, nuoria nimiä on kasvamassa ottamaan uransa ehtoopuolta lähestyvien vanhojen konkareiden paikkoja. Maajoukkueen tulevaisuus näyttää valoisalta, ja kuka tietää, minkälaisiin saavutuksiin tulemme tulevaisuudessa yltämäänkään. Näiden karsintojen osalta pelit ovat nyt pelattu ja on aika kiittää joukkuetta ainutlaatuisesta mahdollisuudesta nähdä huippukoripalloa ja maailmanluokan pelaajia kotimaan kamaralla. Dettmanin sanoin nälkää jäi edelleen ja ensi vuonna haetaan kisapaikka, jolloin tulemme saamaan vastaamme vielä astetta kovempia joukkueita. Sitä odotellessa, kiitos Sudet!
Petskun ja Rannikon suorituksia kehutaan aivan syystä - takamieskaksikko on Suomen pelin moottori, joka etenkin viime peleissä on yltynyt käymään aivan uskomattomilla kierroksilla. Rannikon pallovarmuus, heittotarkkuus, johtajuus, pelisilmä ja kokemus sekä ehkä juuri viimeisimmän mukanaan tuoma kyky olla juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan eivät sinänsä ole uutta. Suorastaan uskomatonta, miten vähän vaikeat loukkaantumiset sekä terveenäkin ollessa pieneksi jääneet peliminuutit näkyvät Teemun pelissä. Vähintään yhtä ilahduttavaa, kuin nähdä Teemun tason säilyneen vähintään entisellään, on huomata että Petteri se ei vain suostu lopettamaan riman korottamista aina pykälää ylemmäksi. Siis oikeasti, milloin tämän kaverin rajat oikein tulevat vastaan? Jos sama meno jatkuu, niin eiköhän Petsku löydy vielä NBA:n all-stars matsin avauksesta ja/tai ratkaisemasta pelejä samaisen sarjan pleijareissa. Ja joka portaalla löytyy joku kertomaan, miksi Koponen ei ole tarpeeksi hyvä. Odotan vuosien kuluttua lukevani NBA-palstalta kirjoituksia siitä, kuinka Portland ei voi voittaa, koska Petsku vaan pomputtaa palloa eikä syötä ajoissa eikä katso kenttää pelatessaan niin kuin kunnon pointti tekee. Ja sitten Petsku tulee ja ratkaisee pelin.
Edeltävä teksti saattaa kuulostaa sokealta hehkuttamiselta, mikä ei ole tarkoitus, vaikka eilisen jälkeen Petsku sitä jopa ansaitsisi. Totta kai iso osa kritiikistä Petterin peliä kohtaan on ollut täysin aiheellista ja nuorella miehellä on edelleen enemmän opittavaa kuin mitä hän koskaan pystyy omaksumaan. Kohtuus kuitenkin kaikessa, ja onhan hänelle myös osoitettava se valtava rispekti, joka hänelle kiistatta kuuluu. Viime vuoden aikana on tapahtunut isoja asioita Koposen puolustuspelissä, mikä onkin ensiarvoisen tärkeä kehitysalue, sillä vaatisi huimaa lahjakkuutta päästä pelaamaan merkittäviä minuutteja kansainvälisillä kentillä pelkillä hyökkäyspään kyvyillä. Lisäksi näissä karsintapeleissä olen ollut huomaavinani selvästi, että Petskun pelaaminen on monissa tilanteissa paljon kypsempää aikaisempaan verrattuna. Hän tietää, mitä tekee pallon kanssa, turhia menetyksiä sattuu suhteellisen harvoin ja mikä tärkeintä, Koponen hallitsee pelin tempoa mielestäni entistä paremmin - kyky, joka saa huippuluokan pelinrakentajien vaikutuksen peliin näyttämään lähes maagiselta. Lisäksi kaverihan on aivan uskomaton 1vs.1-pelaaja ja haistaa kyllä upeasti paikkansa haastaa puolustajansa. 21-vuotias... kyllä nämä poikkeukselliset lahjakkuudet aina hämmentävät olemassaolollaan, kun asiaa alkaa tarkemmin pohtimaan.
Maajoukkueen ringistä löytyy Koposen lisäksi myös paljon muita huippulupauksia, jotka luultavasti tulevat nostamaan tasoaan huomattavasti lähivuosina. Santtu Haanpää teki lopullisen läpimurtonsa viimeistään näissä karsinnoissa (herranen aika sitä sekopäistä heittopeliä ensimmäisessä Ranska-matsissa) ja kuten Jarkki eilen moneen otteeseen totesi, oli hienoa nähdä Henkan peluuttavan miestä, vaikka tämä puolustuspäässä jäikin hetkittäin turhan helposti kakkoseksi italialaisia vastaan. Hyökkäyspäässä nähtiin monta upeaa suoritusta, joista kenties tärkeimpinä muutamat terävät korilleajot, jotka osoittivat Santun peliarsenaaliin kuuluvan vähän muutakin kuin kultaisen heittoranteen. Mittaa häneltä löytyy kuitenkin reippaat pari metriä, joten ei liene syytä epäillä, etteikö hänestä harjoittelun ja kokemuksen karttumisen myötä kehkeytyisi vähintään paikkansa mukiinmenevästi täyttävää puolustuspelaajaa. Toinen lupaava "junnu" on viime syksyn peleissä kirkkaasti väläytellyt Mikko Koivisto, joka tosin nyt sai harmittavan vähän peliminuutteja. Loistava heittäjä ja varmasti tulevaisuudessa pystyy erinomaisesti pelaamaan aloittavien takamiesten back-uppina.
Suomihan kärsii jatkuvasti kroonisesta isojen miesten puuttumisesta, minkä vuoksi Gerald Lee Jr:n pelin miehistyminen oli harvinaisen suuri ilo silmälle. College-koris ei aina suinkaan vie pelaajien kehitystä eteenpäin, mutta Junnun tapauksessa tilanne on onneksi aivan toinen. Hyökkäyspäässä nähtiin nuoremmalta Leeltä näyttäviä haastoja komeilla post-liikkeillä, joilla mentiin vauhdilla ohi jopa Ranskan huippu-urheilullisista isoista jätkistä. Puolustusäly, sijoittuminen ja valtava ulottuvuus puolestaan näkyivät omassa päässä pelattaessa - kaikki ominaisuuksia, jotka tekevät Suomen joukkuepuolustuksesta entistä tappavamman. Toisin kuin Rannikkoa, Shawn Huffia tuntuivat haittaavan viime kauden vaihtopenkillä kulutetut matsit, mutta urheilullisena parimetrisenä jolla myös myös heitto uppoaa sukkaan kohtuullisella prosentilla, Huff edustaa pelaajatyyppiä, jota Suomi kipeästi tarvitsee menestyäkseen huippumaita vastaan. Onneksemme Shawnin parhaat vuodet häämöttänevät vielä toistaiseksi tulevaisuudessa. Toivotaan, että ensi kaudella vastuuta heltiäisi paremmin, jolloin pelivalmius seuraavissa karsinnoissa olisi kokonaan toisella tasolla.
Ison pojan eli Nikkilän Antin esitykset olivat vähän vuoristorataa - mukaan mahtui virhevaikeuksia, menetyksiä ja kankeaa puolustusta mutta toisaalta myös miehekästä skriinipeliä, muutamia kovia koreja sekä ihan vain kovan kotimaisen lihamassan läsnäoloa kentällä. Kahta metriä kauempana korista Antti ei juurikaan pallollisena pysty haastamaan, mutta sopivalle etäisyydelle syötön saadessaan häneltä löytyy varastosta muutama ihan näppärä liike (jotenkin tykkään siitä hookista). Kovin monipuoliseksi pelaajaksi Anttia ei pääse kehumaan, mutta hänenlaisilleen härkämäisille pelaajille löytyy kyllä paikka koriskentiltä. Hieman harmitti näitä karsintoja seuratessa muutamat tilanteet, joissa Nikkilä ei aivan ollut peliälyllisesti juonikkaiden takamiesten kanssa samalla aaltopituudella ja menetimme mahdollisuuden helppoon, näyttävään koriin. Mutta lienevätkö nuo sentterit koskaan niin liialla peliälyllä pilattuja
Suomalaisen koripalloilun ikoni ja elävä legenda Hanno Möttölä päätti tehdä paluun Suomi-paitaan vuoden tauon jälkeen ja näin jälkikäteen voi tuumata, että onneksi näin kävi. En olisi kyllä suoraan sanottuna uskonut, että mies pystyisi esiintymään noin vakuuttavasti Italiaa ja Ranskaa vastaan. Harjoittelun on täytynyt olla äärimmäisen ankaraa, jotta Hanno on päässyt näiden pelien vaatimalle fyysiselle tasolle, vaikka hän tuntuikin ajoittain jäävän pieneksi tai hitaaksi vastustajiensa rinnalla. Selkäytimeen hakatut perustaidothan miehellä eivät ole hävinneet minnekään. Oli komeaa katsottavaa, kun Möttölä pyöritti paintissa ranskalaisia nokkelilla tukijalkaliikkeillään ja helpon näköisillä finger rolleillaan. Edelleenkin Hannolla on Teemun ohella maajoukkueessa tietynlainen isähahmon rooli eikä ole vaikea kuvitella hänen olevan elintärkeä hengen nostattaja kulissien takana pukutiloissa. Kun miehen taso on näköjään yhä täysin kilpailukelpoinen Euroopan huipulla, soisi hänen jatkavan uraansa vielä jokusen vuoden. Sen jälkeen haluaisin ehdottomasti nähdä Hannon lajin parissa valmennuspuolen tehtävissä, sillä maailmaa kiertäneellä ammattilaisella olisi varmasti paljon opetettavaa - nämä ovat niitä kavereita, joiden oppeja suomalaiset juniorit kaipaavat oppiakseen jo aikaisessa vaiheessa kovan harjoittelun mentaliteetin ja perusasiat, joita huipuksi kehittyminen vaatii.
Olihan siellä muitakin mukana. Omaan silmääni jonkin verran vuosien varrella kangistunut Kotti on tärkeä runkopelaaja, joka tuo kentälle kokoa ja voimaa. Joku kommentaattori tokaisi taannoin pelatussa Georgia-pelissä, että "Petri Virtanen on kova jätkä" ja tämä pitää yhä edelleen paikkansa. Ja osaa se pieni punapää vaan hitto vieköön heittää. Taisi parikin italialaista hieman yllättyä, kun erehtyivät jättämään ne kymmenen senttiä liikaa tilaa Peteä puolustaessaan ja seuraavassa hetkessä pallo lävisti korirenkaan. Ja jos kaverit ajattelivat, että mies alkaisi ehkä ujostella heittoaan kun ensimmäinen ei satu löytämään perille, heidän olisi ollut syytä tutustua etukäteen hieman tarkemmin vastustajaansa. Kimmo Muurinen on taistelijaluonne, jota voi joskus olla vaikea tunnistaa miehen ollessa kentällä pystyasennossa. Niin paljon kuin Kimmo tuokin kotimaiseen sarjaan, olisi hienoa nähdä, kuinka hänen pelinsä kantaisi ammattilaiskentillä. Mäkäläisen Vesakin pääsi vilahtamaan kentällä. Kova kaveri, josta voisi jatkossa olla paljonkin iloa ison pään tuuraajana ja korinalustan puolustamisessa.
Kova nippu on Suomella kasassa ja mikä hienointa, nuoria nimiä on kasvamassa ottamaan uransa ehtoopuolta lähestyvien vanhojen konkareiden paikkoja. Maajoukkueen tulevaisuus näyttää valoisalta, ja kuka tietää, minkälaisiin saavutuksiin tulemme tulevaisuudessa yltämäänkään. Näiden karsintojen osalta pelit ovat nyt pelattu ja on aika kiittää joukkuetta ainutlaatuisesta mahdollisuudesta nähdä huippukoripalloa ja maailmanluokan pelaajia kotimaan kamaralla. Dettmanin sanoin nälkää jäi edelleen ja ensi vuonna haetaan kisapaikka, jolloin tulemme saamaan vastaamme vielä astetta kovempia joukkueita. Sitä odotellessa, kiitos Sudet!
- Viestejä
- 565
Vs: Miesten EM-karsinta - Sudet näyttää epäilijöille!
No niin, kirjoita tuon jälkeen nyt sitten jotain...
Suomen maajoukkueen arvosanat – EM-lisäkarsinnat (4 ottelua)
9½ Teemu Rannikko – 32min / 15p / 2reb / 5a / 0,8s / 0,5to / 1% 75 / 2% 46 / 3% 39
Suomen joukkueen paras pelaaja. Johtaja kentällä ja aikalisillä. Uskomattoman pallovarma, maajoukkueessa ylivertainen syöttelijä ja ratkaisuhetkillä aina parhaimmillaan. Puolustuksessa ei jalat liiku parhaimmalla mahdollisella tavalla, mutta korvaa sen kaiken sijoittumisellaan ja peliälyllään. Huikea opettaja Koposelle ja äärimmäisen tärkeä pelaaja joukkueelle vielä ainakin muutaman vuoden ajan.
9+ Petteri Koponen – 32min / 16p / 4reb / 2a / 1s / 0,5b / 3to / 1% 85 / 2% 50 / 3% 46
Parantaa peliään ja lunastaa häneen kohdistuneita lupauksia vuosi vuodelta enemmän. Liika innokkuus ja ylimääräinen pomputtaminen vähenivät jo näiden jatkokarsintojen aikana, ja viimeisissä kahdessa pelissä nähtiin lähes täydellinen pelintekijä-Petsku. Pystyy ohittamaan puolustajansa 1vs1-tilanteessa kerta toisensa jälkeen, ja puolustuspäässä joukkueen paras ja näkyvin yksittäinen pelaaja. Maajoukkueen tuleva johtohahmo vuosiksi eteenpäin.
9- Hanno Möttölä – 27min / 14p / 6reb / 0,3a / 0,3s / 0,3b / 3to / 1% 93 / 2% 56 / 3% 44
Jalka liikkuu paremmin kuin vuosiin. Edelleen ylivoimaisesti Suomen monipuolisin iso pelaaja, ja väläytti hetkittäin aivan maailmanluokan otteita. Positiivista oli sekin, että nyt otteet pysyivät pelistä toiseen vähintäänkin kelvollisina. Loistava esimerkki nuorelle joukkueelle kentällä ja sen ulkopuolella.
8½ Petri Virtanen – 9min / 4p / 0,5reb / 0,5a / 0,3to / 2% 0 / 3% 50
Sivullekirjoittaneelle suuri positiivinen yllätys. Piti olla liian pieni ja hidas näihin ympyröihin, mutta pelasi kaikilta osin erinomaisesti. Ei virheitä, pisti palloa hyökkäyksessä liikkeelle ja kolmoset tarvittaessa pussiin, ja pärjäsi puolustuksessakin riittävästi.
8+ Samuel Haanpää – 18min / 8,8p / 1,3reb / 0,3a / 0,3s / 0,3to / 1% 88 / 2% 100 / 3% 62
Kahdessa ottelussa vastuuta tuli ja peli kulki, kahdessa taas pelkkä statistin rooli. Santun täytyy ehdottomasti kehittyä luomaan itsekin itselleen paikkoja, niin kuin Maukka studiossa jossain vaiheessa totesi. Puolustajana vielä joukkueen heikoimpia. Parhaimmillaan pysäyttämätön heittäjä, jollaista maajoukkue ja mikä tahansa muukin joukkue maailmassa tarvitsee.
8 Gerald Lee Jr. – 15min / 6p / 3reb / 1to / 1% 100 / 2% 71
Pelit jäivät kahteen, mutta osoitti olevansa Suomen koripalloilun tulevaisuuden kulmakivi. Hyvien liikkeiden lisäksi nähtiin, että fysiikka ei vielä kovimpiin kansainvälisiin peleihin riitä.
8- Shawn Huff – 23min / 5p / 4reb / 0,5a / 0,5s / 0,3b / 1to / 1% 50 / 2% 60 / 3% 18
Pitkä tauko kovista peleistä valitettavasti näkyi, eikä pystynyt pitämään normaalisti korkeaa tasoaan kuin hetkittäin. Ei päässyt ajamaan, ja toisaalta nyt ei heittopaikkojakaan tullut niin kuin viime syksynä.
7½ Tuukka Kotti – 15min / 7p / 4reb / 0,3a / 0,8s / 2to / 1% 60 / 2% 57
Tuttua Kottia. Välillä huikaisevaa, välillä jotain ei-niin-mairittelevaa. Hyvä viimeistelemään, mutta kauempana korista ja muutenkin pallon kanssa taidot yksinkertaisesti loppuvat tällä tasolla kesken.
7+ Antti Nikkilä - 15min / 4p / 2reb / 0,5a / 0,3s / 0,3b / 1,5to / 1% 50 / 2% 64
Puolustuksessa pääsi painimaan kokoistensa kaverien kanssa. Hyökkäyksessä vihreän valon puuttuminen teki miehestä melko aseettoman, sillä hook toimi mukavasti, mutta ei päässyt käyttämään sitä tarpeeksi. Voi kun pystyisi kehittämään peliään sen verran, että onnistuisi viimeistelemään läheltä voimalla (donkkaamalla), niin meillä olisi kansainvälisen tason sentteri joukkueessa.
7 Kimmo Muurinen – 16min / 3p / 3reb / 0,5a / 0,5s / 0,3b / 1to / 1% 100 / 2% 31 / 3% 0
Allekirjoittaneelle pieni pettymys. Pelissä edelleen tuttua taistelija- He-Mania, mutta itseluottamuksen puute näkyi etenkin heikkoina ja hätäisinä hyökkäyspään ratkaisuina.
7 Mikko Koivisto – 6min / 1p / 0,3reb / 0,5s / 0,3to / 3% 50
Kahden dominoivan pelintekijän takana Mikolle jäi lopulta hyvin pieni rooli. On kuitenkin etuoikeus, että valmentajalla on heittää tämän tason kaveri missä vaiheessa tahansa kentälle. Jatkaa varmasti kehittymistään viimeisen yliopistokautensa aikana.
Vesa Mäkäläinen – Jäi hajaminuuteille. Toivottavasti jo vuoden päästä saa enemmän vastuuta.
Juha Sten – Blogista täysi 10! Kunnossa ollessaan Jupella on jatkossa olennainen rooli maajoukkueessa hieman erityyppisenä takamiehenä.
Ville Mäkäläinen - Seurasi varmasti myös Missi-Essin Universum-kilpailuja tarkkaavaisesti
No niin, kirjoita tuon jälkeen nyt sitten jotain...
Suomen maajoukkueen arvosanat – EM-lisäkarsinnat (4 ottelua)
9½ Teemu Rannikko – 32min / 15p / 2reb / 5a / 0,8s / 0,5to / 1% 75 / 2% 46 / 3% 39
Suomen joukkueen paras pelaaja. Johtaja kentällä ja aikalisillä. Uskomattoman pallovarma, maajoukkueessa ylivertainen syöttelijä ja ratkaisuhetkillä aina parhaimmillaan. Puolustuksessa ei jalat liiku parhaimmalla mahdollisella tavalla, mutta korvaa sen kaiken sijoittumisellaan ja peliälyllään. Huikea opettaja Koposelle ja äärimmäisen tärkeä pelaaja joukkueelle vielä ainakin muutaman vuoden ajan.
9+ Petteri Koponen – 32min / 16p / 4reb / 2a / 1s / 0,5b / 3to / 1% 85 / 2% 50 / 3% 46
Parantaa peliään ja lunastaa häneen kohdistuneita lupauksia vuosi vuodelta enemmän. Liika innokkuus ja ylimääräinen pomputtaminen vähenivät jo näiden jatkokarsintojen aikana, ja viimeisissä kahdessa pelissä nähtiin lähes täydellinen pelintekijä-Petsku. Pystyy ohittamaan puolustajansa 1vs1-tilanteessa kerta toisensa jälkeen, ja puolustuspäässä joukkueen paras ja näkyvin yksittäinen pelaaja. Maajoukkueen tuleva johtohahmo vuosiksi eteenpäin.
9- Hanno Möttölä – 27min / 14p / 6reb / 0,3a / 0,3s / 0,3b / 3to / 1% 93 / 2% 56 / 3% 44
Jalka liikkuu paremmin kuin vuosiin. Edelleen ylivoimaisesti Suomen monipuolisin iso pelaaja, ja väläytti hetkittäin aivan maailmanluokan otteita. Positiivista oli sekin, että nyt otteet pysyivät pelistä toiseen vähintäänkin kelvollisina. Loistava esimerkki nuorelle joukkueelle kentällä ja sen ulkopuolella.
8½ Petri Virtanen – 9min / 4p / 0,5reb / 0,5a / 0,3to / 2% 0 / 3% 50
Sivullekirjoittaneelle suuri positiivinen yllätys. Piti olla liian pieni ja hidas näihin ympyröihin, mutta pelasi kaikilta osin erinomaisesti. Ei virheitä, pisti palloa hyökkäyksessä liikkeelle ja kolmoset tarvittaessa pussiin, ja pärjäsi puolustuksessakin riittävästi.
8+ Samuel Haanpää – 18min / 8,8p / 1,3reb / 0,3a / 0,3s / 0,3to / 1% 88 / 2% 100 / 3% 62
Kahdessa ottelussa vastuuta tuli ja peli kulki, kahdessa taas pelkkä statistin rooli. Santun täytyy ehdottomasti kehittyä luomaan itsekin itselleen paikkoja, niin kuin Maukka studiossa jossain vaiheessa totesi. Puolustajana vielä joukkueen heikoimpia. Parhaimmillaan pysäyttämätön heittäjä, jollaista maajoukkue ja mikä tahansa muukin joukkue maailmassa tarvitsee.
8 Gerald Lee Jr. – 15min / 6p / 3reb / 1to / 1% 100 / 2% 71
Pelit jäivät kahteen, mutta osoitti olevansa Suomen koripalloilun tulevaisuuden kulmakivi. Hyvien liikkeiden lisäksi nähtiin, että fysiikka ei vielä kovimpiin kansainvälisiin peleihin riitä.
8- Shawn Huff – 23min / 5p / 4reb / 0,5a / 0,5s / 0,3b / 1to / 1% 50 / 2% 60 / 3% 18
Pitkä tauko kovista peleistä valitettavasti näkyi, eikä pystynyt pitämään normaalisti korkeaa tasoaan kuin hetkittäin. Ei päässyt ajamaan, ja toisaalta nyt ei heittopaikkojakaan tullut niin kuin viime syksynä.
7½ Tuukka Kotti – 15min / 7p / 4reb / 0,3a / 0,8s / 2to / 1% 60 / 2% 57
Tuttua Kottia. Välillä huikaisevaa, välillä jotain ei-niin-mairittelevaa. Hyvä viimeistelemään, mutta kauempana korista ja muutenkin pallon kanssa taidot yksinkertaisesti loppuvat tällä tasolla kesken.
7+ Antti Nikkilä - 15min / 4p / 2reb / 0,5a / 0,3s / 0,3b / 1,5to / 1% 50 / 2% 64
Puolustuksessa pääsi painimaan kokoistensa kaverien kanssa. Hyökkäyksessä vihreän valon puuttuminen teki miehestä melko aseettoman, sillä hook toimi mukavasti, mutta ei päässyt käyttämään sitä tarpeeksi. Voi kun pystyisi kehittämään peliään sen verran, että onnistuisi viimeistelemään läheltä voimalla (donkkaamalla), niin meillä olisi kansainvälisen tason sentteri joukkueessa.
7 Kimmo Muurinen – 16min / 3p / 3reb / 0,5a / 0,5s / 0,3b / 1to / 1% 100 / 2% 31 / 3% 0
Allekirjoittaneelle pieni pettymys. Pelissä edelleen tuttua taistelija- He-Mania, mutta itseluottamuksen puute näkyi etenkin heikkoina ja hätäisinä hyökkäyspään ratkaisuina.
7 Mikko Koivisto – 6min / 1p / 0,3reb / 0,5s / 0,3to / 3% 50
Kahden dominoivan pelintekijän takana Mikolle jäi lopulta hyvin pieni rooli. On kuitenkin etuoikeus, että valmentajalla on heittää tämän tason kaveri missä vaiheessa tahansa kentälle. Jatkaa varmasti kehittymistään viimeisen yliopistokautensa aikana.
Vesa Mäkäläinen – Jäi hajaminuuteille. Toivottavasti jo vuoden päästä saa enemmän vastuuta.
Juha Sten – Blogista täysi 10! Kunnossa ollessaan Jupella on jatkossa olennainen rooli maajoukkueessa hieman erityyppisenä takamiehenä.
Ville Mäkäläinen - Seurasi varmasti myös Missi-Essin Universum-kilpailuja tarkkaavaisesti
- Viestejä
- 1 292
Vs: Miesten EM-karsinta - Sudet näyttää epäilijöille!
Totta, eipä tullut mieleen. Tänks! Italia-2-Suomi-käännös on kuitenkin huomattavasti hupaisampi.
Naah eipä tuo "englonnos" sen kummempi ollut. Ellei sitten ymmärrä englannin kieliopista mtn mutta kapulakieltä ja suoranaista sontaenglantiahan tuo oli.
peru sanoi:
Totta, eipä tullut mieleen. Tänks! Italia-2-Suomi-käännös on kuitenkin huomattavasti hupaisampi.
Naah eipä tuo "englonnos" sen kummempi ollut. Ellei sitten ymmärrä englannin kieliopista mtn mutta kapulakieltä ja suoranaista sontaenglantiahan tuo oli.
- Viestejä
- 3 280
Vs: Miesten EM-karsinta - Sudet näyttää epäilijöille!
Italia ko con la Finlandia Belinelli non basta. Perun viittaama artikkeli? Kovin ovat maansa myyneitä ja ainoastaan Belinelliin oltiin tyytyväisiä. Pistää kyllä hymyilemään. Jos ei EM-kisoihin päästä, niin ainakin saatiin Ranskan ja Italian lehdistöt omien pelaajiensa kimppuun.
Italia ko con la Finlandia Belinelli non basta. Perun viittaama artikkeli? Kovin ovat maansa myyneitä ja ainoastaan Belinelliin oltiin tyytyväisiä. Pistää kyllä hymyilemään. Jos ei EM-kisoihin päästä, niin ainakin saatiin Ranskan ja Italian lehdistöt omien pelaajiensa kimppuun.
- Viestejä
- 10
Vs: Miesten EM-karsinta - Sudet näyttää epäilijöille!
En tiedä Jarkin asiantuntemusta bandyn tai saban puolelta, mutta ymmärtääkseni kansainvälisesti TOP 3:ssa, lätkäkin mahdollisesti siinä tuntumassa. Näiden lajien maajoukkueissakin taitaa olla enemmän kovaa kotimaan sarjaa pelaavia kuin kiekossa - en ole varma tapahtuiko näin myös MM voitettaessa.
Tosissaan harrastavien maiden määrä kuitenkin lentiksessä, koriksessa ja futiksessa (tässä järjestyksessä) on aivan toisella tasolla, handiksesta en tiedä.
paint sanoi:
En tiedä Jarkin asiantuntemusta bandyn tai saban puolelta, mutta ymmärtääkseni kansainvälisesti TOP 3:ssa, lätkäkin mahdollisesti siinä tuntumassa. Näiden lajien maajoukkueissakin taitaa olla enemmän kovaa kotimaan sarjaa pelaavia kuin kiekossa - en ole varma tapahtuiko näin myös MM voitettaessa.
Tosissaan harrastavien maiden määrä kuitenkin lentiksessä, koriksessa ja futiksessa (tässä järjestyksessä) on aivan toisella tasolla, handiksesta en tiedä.
- Viestejä
- 479
Vs: Miesten EM-karsinta - Sudet näyttää epäilijöille!
Ehkä kannattaisi kuitenkin ottaa jotain opiksikin pesäpallosta ja sen lajimarkkinoinnista. Tämän kesän yleisökeskiarvo(Ilta-Lehden mukaan) on 3 300 katsojaa per ottelu. Koripallossa näihin lukuihin päästään tuskin koskaan.
raappa sanoi:Kyllä uskaltaisin väittää myös, että suomessa on maailman kovin pesäpallosarja
Ehkä kannattaisi kuitenkin ottaa jotain opiksikin pesäpallosta ja sen lajimarkkinoinnista. Tämän kesän yleisökeskiarvo(Ilta-Lehden mukaan) on 3 300 katsojaa per ottelu. Koripallossa näihin lukuihin päästään tuskin koskaan.
- Viestejä
- 608
Vs: Miesten EM-karsinta - Sudet näyttää epäilijöille!
Pesäpallosta voisi kai sanoa niinkin että missään päin maailmaa ei pelata huonompaa sarjaa kuin meillä. Samoin bandyssä ja sählyssä sarjamme on korkeintaan keskitasoa maailmalla. MM-mitaliotteluun pääseminen ei paljon vaadi.
Luultavasti tuossa kuitenkin verrattiin ns isoja palloilulajeja.
Pesäpallosta voisi kai sanoa niinkin että missään päin maailmaa ei pelata huonompaa sarjaa kuin meillä. Samoin bandyssä ja sählyssä sarjamme on korkeintaan keskitasoa maailmalla. MM-mitaliotteluun pääseminen ei paljon vaadi.
Luultavasti tuossa kuitenkin verrattiin ns isoja palloilulajeja.
- Viestejä
- 1 763
Vs: Miesten EM-karsinta - Sudet näyttää epäilijöille!
http://www.hs.fi/urheilu/artikkeli/Pes%C3%A4pallon+katsojaluvut+jyrk%C3%A4ss%C3%A4+kasvussa/1135246497483
Halko sanoi:
http://www.hs.fi/urheilu/artikkeli/Pes%C3%A4pallon+katsojaluvut+jyrk%C3%A4ss%C3%A4+kasvussa/1135246497483
- Viestejä
- 7 540
Vs: Miesten EM-karsinta - Sudet näyttää epäilijöille!
Ei taida joo ihan noin paljoa olla, kun Kouvolassa esim 24.7 mennessä oli katsojia käynyt 2134/ottelu. Tuohon päivämäärään mennessä ainoastaa Vimpelissä oli käynyt katsomassa enemmän väkeä, eli 2452/ottelu. Viime kaudella superpesiksen keskiarvo oli 1761. Mutta silti ihan hyvin tuota pesistä käy väkeä katsomassa verrattaen korisliigaan.
ja lähde tiedoille: http://www.kouvolanpallonlyojat.net/fi/uutiset/uutiset2009/body1=3643
Halko sanoi:
Ei taida joo ihan noin paljoa olla, kun Kouvolassa esim 24.7 mennessä oli katsojia käynyt 2134/ottelu. Tuohon päivämäärään mennessä ainoastaa Vimpelissä oli käynyt katsomassa enemmän väkeä, eli 2452/ottelu. Viime kaudella superpesiksen keskiarvo oli 1761. Mutta silti ihan hyvin tuota pesistä käy väkeä katsomassa verrattaen korisliigaan.
ja lähde tiedoille: http://www.kouvolanpallonlyojat.net/fi/uutiset/uutiset2009/body1=3643
Jotta voit kirjoittaa viestejä, sinun täytyy rekisteröityä foorumille. Rekisteröityminen on ilmaista, helppoa ja nopeaa. Rekisteröidy tästä.