Vs: MU17 MM Espanjassa
Valmennusjohto on saanut koottua optimaalisen 12 pelaajan ryhmän, joka toivottavasti pysyy myös terveenä. Suuri haaste maajoukkueen kasaamisessa on roolitusten löytäminen saumattoman yhteispelin aikaansaamiseksi. Valmentaja kutsuu toukokuussa leirille noin 30 pelaajaa ja yrittää siitä ryhmästä rakentaa joukkueen, joka pelaa hyvin yhteen ja menestyy turnauksessa. Vain 12 mahtuu mukaan. Loput jäävät rannalle, viimeiset pari pelaajaa putoavat ryhmästä varapelaajiksi vasta vähän ennen kisoja. Mukaan lähtevät ovat tietysti intoa täynnä, kun kotiin jääneitä syö rotan lailla. Klassinen tilanne, jonka taitava valmentaja kuitenkin osaa hoitaa niin, että menestymisen nälkä kasvaa jatkossa kaikilla osapuolilla.
Vaikka aina korostetaan joukkueen laajaan materiaalin ja tasaisuuden tärkeyttä, niin junnujen EM ja MM kisoissakin ottelut pelataan käytännössä seitsemällä pelaajalla. Nämä seitsemän, juuri tämän hetken kuumimmat pelaajat, ovat valmennusjohdon silmäterä, ainakin niin kauan kun tehoja löytyy. Osa seitsikosta tuleekin menemään pitkälle pelaajaurallaan, kun kova työ ja kehitys vain jatkuu, eikä loukkaantumiset vaivaa. Osa taas saattaa elää juuri nyt uransa huippua. Junnuvuosien erot tasoittuvat, kun mennään kohti aikuisikää. Nälkäisiä haastajia nousee koko ajan lisää mukaan taistelemaan vähistä edustuspaikoista.
Näiden seitsemän avainpelaajan lisäksi kaksi roolipelaajaa saa kisoissa pelata tärkeitä minuutteja tähtikaartin virhevaikeuksista, epäonnistumisista tai loukkaantumisista riippuen. Kolme muuta pelaajaa taas pääsääntöisesti istuu ja kannustaa kisat läpi, käy hajaminuuteilla kentällä lepuuttamaan tähtikaartia tai saa mahdollisuuden, kun peli on jo ratkennut.
Valmentajien valitsemilla luottopelaajilla on isoin rooli ja kovin kuorma. Vaihtopelaajille voi hyvin löytyä turnauksen edetessä alkua isompi rooli, jos luottopelaajat toistuvasti alisuorittavat tai loukkaantuvat. Monesti näin. Turnaus on pitkä. Penkkiryhmän tehtävä on kuitenkin epäkiitollinen. Istut ensin pari erää. Hyppäät kentälle lopussa hajaminuuteille. Vedät aivan täysillä. Jos mokaat, istut lisää. Raastava paikka pelaajalle, joka on tottunut omassa seurajoukkueessa ottamaan vastuuta ja pelaamaan ratkaisijan roolissa. Mutta näin se menee näissä kutsunnoissa. Penkkiroolissa pitää tehdä parhaansa jos haluaa olla mukana.
Joukkueeseen ei siis yksinkertaisesti voi valita ikäluokan 12 parasta pelaajaa, vaan on valittava optimaalisin kokoonpano roolituksen, pelipaikan ja päivän kunnon mukaan. Tähtikaartin osaamista, kokemusta ja itsetuntoa rakennetaan entisestään kun taas nämä aikaisemmassa kirjoittelussa mainitut ns. "pimentoon" jäävät viisi muuta pelaajaa, samoin kun ne jo kesän leireiltä pois pudotetut pelaajat, saavatkin sitten paljon viileämpää kyytiä. Tämä on kilpaurheilua ja näin se usein menee. Massa uhrataan talenttien eteen. Ja sen uskotaan toimivan, ja toimiikin, paitsi jos nojataan liian pieneen määrään talentteihin ja sammutetaan muitten potentiaalisten tulevaisuuden pelaajien into ja unelmat kasaan liian aikaisin. Kisoista putoaminen tai penkillä istuminen on myrkkyä pelaajalle.
Suomessa on vain vähän yli 18000 lisenssipelaajaa. Meillä ei ole yhtään liikaa tosissaan harjoittelevia pelaajia. Meillä ei ole ollenkaan tarpeeksi huippuvalmentajaresursseja. Meillä ei ole tarpeeksi rahaa. Tämän takia Suomella ei ole vakiona U17 ja U19 sarjoja ja maajoukkueita. On siis ollut pakko tehdä valintoja ja keskittää resurssit pieneen piiriin. Koskaan ei kuitenkaan tiedä, jos valittujen talenttien ura katkeaa loukkaantumiseen, motivaatio loppuu, pää hajoaa tai kehitys vain pysähtyy. Sen vuoksi jokainen potentiaalinen tulevaisuuden pelaaja, joka yrittää parhaansa ja harjoittelee kovaa hyvällä asenteella, kannattaisi pitää hyvin motivoituneena, intoa ja unelmia pullollaan. Jos into ja motivaatio tapetaan, jatkaminen käy raskaaksi. Jokainen tämän takia lajin lopettava junioripelaaja on selvä epäonnistuminen valmennukselta.
Valmennusjohdolta vaaditaan siis tässä paljon. Pitää olla lajiosaamisen lisäksi kykyä kommunikoida viisaasti nuorten, eri kehitysvaiheessa olevien, pelaajien kanssa. Kannustaa, neuvoa, ohjata, korjata ja rakentaa ja erityisesti kuunnella niin huipputalenttien, että yhtä lailla "pimentoon" jääneitten osaamista ja itsetuntoa. Toiset kehittyvät nopeammin, toiset vasta vuosien päästä. Jotkut menevät jo Jenkkeihin yliopistoon, toiset pelaavat miesten sarjoja, kun toiset vielä vetävät kotimaista junnusarjaa. Pitää kuitenkin olla melkoinen ennustaja, jos jo 15-17 vuoden ikäisistä pelaajista pystyy tuomitsemaan lopullisesti muutaman pelaajan tähdeksi ja loput massaksi. Pelaajan kulta-aika on vasta 25 vuotiaana (+/- 3v. riippuen monesta tekijästä). Kuinka monelle Suomessa annetaan mahdollisuus menestyä, oikeasti?
Seurajoukkueet, maajoukkue ja HBA ohjelmat ovat tehneet kiistatta lajin eteen hyvää työtä, mikä näkyy menestyksenä kansainvälisellä tasolla. Onko kuitenkin niin, että jos nuori pelaaja on ikäluokkansa maajoukkueryhmän tähtikaartissa tai HBA ohjelmassa, niin kuuluu sisäpiiriin, jonka kanssa touhutaan korkealla tasolla, muut jäävät omilleen, varsinkin maakunnissa?Jos tekeminen esim. heikon suorittamisen tai loukkaantumiskierteen vuoksi HBA ohjelmassa tai maajoukkueessa ei miellytä, niin saatetaanko nuori pelaaja sivuun ilman selittelyjä, ja itsetunto sekä unelmat voidaan pahimmillaan murskata ilman oikeaa kommunikaatiota, osaamattomuuden kautta? Vaikka en itse ole pelaaja, käsitän, että vaatii teininuorelta kovaa työtä ja tunteen paloa nousta sisäpiirin ulkopuolelta tähtiryhmän haastajaksi, jos on jo tuomittu auktoriteettien taholta massapelaajaksi ilman, että on osoitettu kehityskohteita ja annettu rohkaisevasti evästystä kehittymisen tielle.
Valmentajat ovat toki tavallisia ihmisiä ja on varsin inhimillistä valintoja tehdessä käyttää intuitiota ja henkilökohtaisia mieltymyksiä. Aivomme ovat ensisijaisesti intuitiiviset. Analyyttinen päättely tulee perässä, jos tulee. Ei kuitenkaan riitä, että osataan taktiikka ja keskitytään muutaman talentin kehittämiseen. Hyvä valmentaja on terveellä tavalla kiinnostunut laajasti ikäluokan pelaajista ihmisinä, heidän kehityskaaresta, tavoitteistaan, unelmistaan, huolistaan sekä elämästään, ja rakentaa mahdollisimman laajaa tulevaisuuden ryhmää. "It isn't what you do, but how you do it" -John Woodenin lausuma toimii oikein hyvin monesta katsantokulmasta.
Psykologinen valmennus nuorten urheilijoitten kanssa pitäisi olla nykyistä paljon korkeammalla tasolla. Tahtoa ja asennetta pystyy kehittämään samoin kun heittotarkkuutta, ponnistusvoimaa tai nopeutta. Peliäly ja pelikäsitys on enemmän synnynnäinen ominaisuus, jota on jo haastavampaa harjoitella. Sekin onnistuu kyllä jossain määrin kurinalaisella toiminnalla. Resurssit ja raha ovat toki haaste, mutta ei saa toimia tekosyynä. Psyykkinen osaaminen on valmennuksessa oleellista. Huipputulosta ei synny, jos urheilijan pääkoppa ei ole järjestyksessä. Toivottavasti nykymenestyksen myötä liitolta löytyy tulevaisuudessa lisää resursseja panostaa myös junioritasolla kokonaisvaltaiseen kehitykseen mukaan lukien henkinen valmennus. Hyvästä pelaajasta tehdään erinomainen kun fysiikan lisäksi psyyke on kunnossa. Nyt jo käytetään maajoukkueissa menestyksellä fysiikkavalmentajia, lääkäreitä, fysioterapeutteja, trainereita ja osteopaatteja. Jos valmennustiimeissä ei psykologista osaamista löydy, on alan ammattilaisia olemassa myös tälle puolelle.
On se kuitenkin vaan hienoa, että Suomi pelaa nyt U17 MM kisoissa. Huima asia. Menestystä tietysti toivotaan. Käy turnauksessa sitten ihan miten tahansa, kokemus itsessään on jo vailla vertaansa.
Onnea matkaan U17 joukkueelle Zaragozan MM-areenalle. Onnittelut ovat paikallaan kisajoukkueeseen valituille pelaajille - ja valmentajille. Onnistumisen hetkiä kaikille, niin tähtipelaajille kuin vaihtopelaajille. Valmentajille voimia nähdä kokonaisuus ja kannustaa kaikkia pelaajia parhaimpaansa. Taisteluvoimaa myös kaikille ikäluokan pimennossa oleville pelaajille, jotka vielä eivät mahdu tähtiryhmään. "Hard work beats talent when talent doesn't work hard" -Tim Notke.
Kisakatsomossa nähdään. Vamos!
Makee nähdä että junnut pärjää tolla tasolla, vaikka Kiina nyt ei kisojen kovin jengi olekaan.