Vs: MU17 MM Espanjassa
PikkuMikko sanoi:
Kun katsoo U17- tilastoja 3 pelikierroksen jälkeen, silmiinpistävää on susimainen kyvyttömyys päästä vapariviivalle. Miesten joukkuehan on lähes kaikissa turnauksissa saanut melko vähän vapaaheittoja ja samanlainen meininki on U17-joukkueella. En tiedä onko tämä harkittu pelitapakysymys vai puuttuuko meillä taito mennä korille, mutta U17-tilastot ovat tylyt. Valtaosa joukkueista saa keskimäärin 20-33 vaparia per peli, vain neljä joukkuetta alle 20. Ylivoimaisesti vähiten vapariviivalla on Suomi, 11.7 kertaa, toiseksi vähiten Turkki 15.7 kertaa.
Manzu osaisi varmaan kommentoida mitä tämä tilasto oikein tarkoittaa?
No lyhyesti voisi sano et niin pelaamme kun harjoittelemme. Mitkä asiat ovat pelaajlle itselleen tärkeitä kun kehittää itseään. Mitä harjoituksessa tehdään ja silloin en ajattele joukkueharjoituksia. Mitä pelaaja tekee omissa harjoituksissaan
Kaikki eivät ole heittäjiä - siis luonnostaan kolmosten heittäjiä. Vapareita joudumme kuitenkin heittämään, jos haluamme mennä sisälle, oppia pelaamaan maalatulla alueella ja sen alueen säännöillä.
Pallon suojaaminen, kontaktien yhteydessä tasapainon säilyttäminen, miten käytät korilautaa hyväksesi. Mihin pallon pitää osua, jotta se menee koriin juuri tästä kulmasta. Hyppänkö feidarin, - mitä ilmeisemmin ei tule virhettä. Missä on vastustajan kädet, osaanko suojata ja uskallanko hypätä kohti tehdä kontaktin ja silti käyttää rannettani, et voima on heiton alla, vai huitasenko vain pallon sinne päin- jalat ei kestä ja ja ei ole keskivartaloa. Ahdistunko, suutunko kun toinen tönii, vai nautinko kun tiedän osaavani kalastaa virheen.
Entä sitten läpiajot. Osaako mennä vastustajan iholta sisälle. Suojaako ja nostanko palloa siten et voima on alla, vai olenko tottunut heiluttamaan palloa ja raahaamaan sitä yhdellä kädellä ylös. Tiedänkö koska olen vastustajan ohi tai hän liiaksi minun edessä. Osaanko pysähtyä, harhauttaa ja mennä reach back heittoon tai lay back heittoon. Osaanko siis käyttää tilannetta hyväksi - kalastaa. Oi nauttimaan tilanteesta, älä hätäänny.
Nopeita hyökkäyksistä syntyy paljon koreja, koriinjohtaneita syöttöjä sekä vastustajalle virheitä, kun osataan käyttää hyväksi. Tulla tarpeeksi leveällä, lukea syöttökulmat laitohin ja sisälle pitää osat juosta ja sitten syöttää. Kori tai virhe tai molemmat. Tässä turnauksessa Suomen nopea on ollut onnetonta. Emme pelaa joukkueelle, emme löydä vahvuusalueitamme, vaan jokainen varsinkin takapäässä hädän hetkellä näkee pääasiassa oman ratkaisun, toisaalta pallottomat pelaajat eivät paljon liiku - siis pelitapakin ratkaisee.
Molemmissa päissä olemme hieman keskeneräisiä, verrattuna viime kauden joukkueeseen. Johtajuus puutuu.
On taito kalastaa virheitä
Ennen ei ollut kolmosen rajaa, enne mentiin sisälle ja haettiin sieltä tämä kolmepistettä. Sisäpelaajat olivat kingejä, pallo haluttiin heidän käsiinsä. Nyt he ovat välttämätön "paha" ripareihin tai donkkiin ja hekin haluavat mieluumin mennä kaaren taakse ja heitästä tehdään kolmosten heittäjiä kaaren takaa, jotka eivät enää ehdi =halua leväreihin.
Merkille pantavaa oli niin Kanadan kuin Austraalian laitureitten voimakkaat leikkaukset kohti koria. Mekin tiedämme tämän, mut toimimmeko.
Ehkä vastaus, ehkä ei. Sain ainakin purkautua, oli kyllä ihan valmistunut juhlimaan Suomen voittoa :