- Viestejä
- 103
Kataja Basket
Mitä odotimme?
Edelliset pari kautta divarissa oli ollut aikamoista taiteilua putoamisrajalla. Ensin pelasti paikallinen hyväntekijä ja hankitut vahvistukset, sitten pelasti villi kortti. Keväällä oli epäselvää vielä saako joukkue taustat ja valmennuksen siihen kuntoon, että divariin voidaan osallistua. Pala kerrallaan asiat kuitenkin loksahtelivat paikalleen ja tälle kaudelle joukkue oli kotimaisittain paremmassa iskussa kuin aikoihin. Selkeä keihäänkärki joukkueesta puuttui, mutta kokoonpano vaikutti hyvinkin tasaiselta. Odotettavissa oli parempaa kuin parilla edellisellä kaudella.
Mitä saimme?
Jo lukiessa kauden päätöksen jälkeen tilastoja, on helppo todeta, että arvio huippuosaamisen puutteesta sekä kokoonpanon tasaisuudesta osui hyvinkin kohdalleen. Käytännössä katsoen kaikki pinnojen tekijät osuivat 5-10 pisteen välille keskiarvossa, parhaana Claudia Kärnä, 9.5 pistettä per peli. Valmennuskaksikko Naumanen-Huolila loikin joukkueelle pelitavan, jossa puolustuksessa pyrittiin omassa päässä olemaan kohtuullisen aktiivisia pallon puolustajia, skriinit vaihdettiin niiden selkeästi osuessa ja rimaa pyrittiin suojelemaan. Hyökkäyksessä käytettiin Kärnä&Laurikainen kaksikon vauhtia hyväksi, minkä lisäksi pick’n’pop pelaamisesta saatiin nauttia jonkin verran ja kaarella majaili nippu innokkaita heittäjiä. Mikäli ensimmäisistä vapautumisista, joko händäristä tai pallottoman skriinistä, ei saatu haluttuja asioita, meni homma herkästi puuroksi eli siinä kohdassa, kun olisi pitänyt pystyä voittamaan asioita puhtaasti 1vs1. Lisäksi varsinaisia korinaluspelaajia ei Katajalta löytynyt, mikä näkyi niin levypallo kuin torjunta tilastoissa. Fiilis tällä porukalla oli kuitenkin koko kauden katossa ja vaikka kausi alkoi sekä päättyi tappioputkiin, nähtiin keskellä 11 ottelun mittainen pätkä rekordilla 7/4.
Mitä jatkossa?
Kannetusta vedestä on syytä puhua, kun joukkue on hyvin vahvasti riippuvainen opiskelijaliikenteestä susirajalle. Viimeisin oma kasvatti, joka on noussut Joensuusta näihin peleihin, on 04-syntynyt Aada Eronen ja hänkin vaikuttaa tällä hetkellä vahvemmin Kotkassa. Tyttöjunioripuolta on starttailtu ainakin seuran sivujen mukaan nuoremmista ikäluokista (kuten järkevää onkin) vaikka missään sarjoissa kyseiset juniorit eivät tällä kaudella esiintyneet. Junioriharrastajissa on siis valitettavan iso aukko c-, b- ja a-junioreiden osalta ja tämä tulee luomaan haasteita. Tällä sarjatasolla olisi kuitenkin oltava omavaraisuutta edes jonkin verran, jotta toiminnalla olisi riittävää jatkuvuutta ja on pelättävä nykyisen rungon päättäessä opiskelunsa, että itään saattaa syntyä jälleen naiskoripallotyhjiötä x-ajaksi. Mikäli nykyinen runko jatkaa myös ensi kaudella, on odotettavissa jälleen iloista ja taistelevaa divarikorista susirajalta!
MVP – Anni Laurikainen
Annilla on yhdessä HyPo:n Ella Pirttisen kanssa divarin vahvimpia oikean käden poria, jota hän käyttää sumeilematta hyväkseen. Jalat tikkaavat tarvittaessa sen verran lujaa, että puolustajan on oltava aina tulisilla hiilillä tai muuten näkyy enää perävalot, kun Laurikainen paahtaa korille. Myös clutch-heittäjän vikaa on, kun matsien lopuissa Laurikainen tuntuu osuvan kaaren takaa erinomaisesti (terveiset Tampereelle). Joukkueen edunluoja nro 1.
MIP – Niina Sedano
Joensuun oma kasvatti, joka kellotti uran ennätysminuutit ja samalla myös ennätyslukemat kaikkiin mahdollisiin tilastokategorioihin. Selkeästi parin kauden pelitauko on tehnyt terää ja jos ensi kaudella saadaan nähdä Sedanoa parketilla on lupa odottaa lisää.
Joukkueen tilastot (keskiarvo per ottelu ja suluissa sijoitus sarjassa):
Pisteet 64.45 (10.) Levypallot 43.70 (11.) Syötöt 14.75 (9.)
2p% 41.04 (9.) Riistot 11.50 (7.) Torjunnat 1.00 (11.)
3p% 27.85 (2.) Menetykset 20.80 (7.) Tehokkuus 66.35 (10.)
1p% 64.52 (7.)
Mitä odotimme?
Edelliset pari kautta divarissa oli ollut aikamoista taiteilua putoamisrajalla. Ensin pelasti paikallinen hyväntekijä ja hankitut vahvistukset, sitten pelasti villi kortti. Keväällä oli epäselvää vielä saako joukkue taustat ja valmennuksen siihen kuntoon, että divariin voidaan osallistua. Pala kerrallaan asiat kuitenkin loksahtelivat paikalleen ja tälle kaudelle joukkue oli kotimaisittain paremmassa iskussa kuin aikoihin. Selkeä keihäänkärki joukkueesta puuttui, mutta kokoonpano vaikutti hyvinkin tasaiselta. Odotettavissa oli parempaa kuin parilla edellisellä kaudella.
Mitä saimme?
Jo lukiessa kauden päätöksen jälkeen tilastoja, on helppo todeta, että arvio huippuosaamisen puutteesta sekä kokoonpanon tasaisuudesta osui hyvinkin kohdalleen. Käytännössä katsoen kaikki pinnojen tekijät osuivat 5-10 pisteen välille keskiarvossa, parhaana Claudia Kärnä, 9.5 pistettä per peli. Valmennuskaksikko Naumanen-Huolila loikin joukkueelle pelitavan, jossa puolustuksessa pyrittiin omassa päässä olemaan kohtuullisen aktiivisia pallon puolustajia, skriinit vaihdettiin niiden selkeästi osuessa ja rimaa pyrittiin suojelemaan. Hyökkäyksessä käytettiin Kärnä&Laurikainen kaksikon vauhtia hyväksi, minkä lisäksi pick’n’pop pelaamisesta saatiin nauttia jonkin verran ja kaarella majaili nippu innokkaita heittäjiä. Mikäli ensimmäisistä vapautumisista, joko händäristä tai pallottoman skriinistä, ei saatu haluttuja asioita, meni homma herkästi puuroksi eli siinä kohdassa, kun olisi pitänyt pystyä voittamaan asioita puhtaasti 1vs1. Lisäksi varsinaisia korinaluspelaajia ei Katajalta löytynyt, mikä näkyi niin levypallo kuin torjunta tilastoissa. Fiilis tällä porukalla oli kuitenkin koko kauden katossa ja vaikka kausi alkoi sekä päättyi tappioputkiin, nähtiin keskellä 11 ottelun mittainen pätkä rekordilla 7/4.
Mitä jatkossa?
Kannetusta vedestä on syytä puhua, kun joukkue on hyvin vahvasti riippuvainen opiskelijaliikenteestä susirajalle. Viimeisin oma kasvatti, joka on noussut Joensuusta näihin peleihin, on 04-syntynyt Aada Eronen ja hänkin vaikuttaa tällä hetkellä vahvemmin Kotkassa. Tyttöjunioripuolta on starttailtu ainakin seuran sivujen mukaan nuoremmista ikäluokista (kuten järkevää onkin) vaikka missään sarjoissa kyseiset juniorit eivät tällä kaudella esiintyneet. Junioriharrastajissa on siis valitettavan iso aukko c-, b- ja a-junioreiden osalta ja tämä tulee luomaan haasteita. Tällä sarjatasolla olisi kuitenkin oltava omavaraisuutta edes jonkin verran, jotta toiminnalla olisi riittävää jatkuvuutta ja on pelättävä nykyisen rungon päättäessä opiskelunsa, että itään saattaa syntyä jälleen naiskoripallotyhjiötä x-ajaksi. Mikäli nykyinen runko jatkaa myös ensi kaudella, on odotettavissa jälleen iloista ja taistelevaa divarikorista susirajalta!
MVP – Anni Laurikainen
Annilla on yhdessä HyPo:n Ella Pirttisen kanssa divarin vahvimpia oikean käden poria, jota hän käyttää sumeilematta hyväkseen. Jalat tikkaavat tarvittaessa sen verran lujaa, että puolustajan on oltava aina tulisilla hiilillä tai muuten näkyy enää perävalot, kun Laurikainen paahtaa korille. Myös clutch-heittäjän vikaa on, kun matsien lopuissa Laurikainen tuntuu osuvan kaaren takaa erinomaisesti (terveiset Tampereelle). Joukkueen edunluoja nro 1.
MIP – Niina Sedano
Joensuun oma kasvatti, joka kellotti uran ennätysminuutit ja samalla myös ennätyslukemat kaikkiin mahdollisiin tilastokategorioihin. Selkeästi parin kauden pelitauko on tehnyt terää ja jos ensi kaudella saadaan nähdä Sedanoa parketilla on lupa odottaa lisää.
Joukkueen tilastot (keskiarvo per ottelu ja suluissa sijoitus sarjassa):
Pisteet 64.45 (10.) Levypallot 43.70 (11.) Syötöt 14.75 (9.)
2p% 41.04 (9.) Riistot 11.50 (7.) Torjunnat 1.00 (11.)
3p% 27.85 (2.) Menetykset 20.80 (7.) Tehokkuus 66.35 (10.)
1p% 64.52 (7.)
