lothar sanoi:
Osuvaa analyysia numero unolta.
Loppupään kahinoissa saattaa häiiritä sarjan tyylikästä läpivientiä keväällä se, että kukaan ei tipu. Pahimmassa tapauksessa toivonsa jo menettäneet säästävät varoja seuraavalle kaudelle ja panevat vahvistukset etukenossa kotiin. Myös divarista tuleva ensi kauden haastaminen on suuri kysymysmerkki. Todennäköinen nousija Honsu ottaa toivottavasti haasteen vastaan. Näin jälkiviisaasti voi todeta, että kahdeksan joukkueen 4 kertainen sarja on maksimissaan se, mihin Suomen naisliigan tason leveys tällä hetkellä riittää.
Arvoisa Lothar, kommenttisi saivat niskavillani pystyyn, joten esitän muutaman vastaväitteen...
Mihin perustuu kommenttisi naisten korisliigan (huom, väärä termi) tason leveydestä?
Varmaan osannet laskea lukumääräisesti ja jopa keskiarvonkin kuinka paljon ns ulkomaalaisvahvistuksia on niin miesten korisliigassa kuin naisten SM-sarjassa. No hyvä. Tämän jälkeen voidaan keskustella siitä, mistä mainitsemasi "tason leveys" kuhunkin sarjaan tulee. Vai haluatko että lasken puolestasi?
Jos olet sitä mieltä, että neljän ulkomaalaisen passin omistavaa pelaajaa tuon sen "tason leveyden", niin OK, en nokita enempää. Kysyn vain siinä tapauksessa että miten "leveästi" mielestäsi Pyrintö miesten korisliigassa tällä hetkellä menestyy? Hmmm... vai pitäisikö sitäkin oppiesi mukaisesti sitten supistaa kahdeksaan joukkueeseen...
Jos katsotaan valtakunnallisia sarjoja sekä miesten että naisten puolelta muutaman vuoden perspektiivillä taaksepäin, niin jokainen voi nähdä mihin kehitys on vienyt, mutta ei välttämättä vielä mitä se on tuonut. Kirjoitin jo aikaisemmin heimolaiskansaani lainatakseni, että rahalla saa ja hevosella pääsee. Jokainen joka toimii ko tasolla seurajohdossa tietää tämän. Tämä ikävä/mukava fakta on ollut tiedossa jo hyvän aikaa. Karrikoidusti joskus vastaavanlaista tilannetta toisessa yhteydessä kutsuttiin kylmäksi sodaksi
Elämme kilpavarustelun aikaa yhä voimakkaammin. Koripalloseurat niin miesten kuin naistenkin puolella ovat äärettömän menestyksennälkäisiä ja haluisia, ilmeisesti hinnalla millä hyvänsä. Noh, hyvä niin, kysehän on kilpaurheilusta...
Vai onko?
Onko sittenkin kenties niin, että menestyksen halu ei lähdekkään itse joukkueesta, pelaajista, vaan niistä henkilöistä jotka istuvat siellä takana... Niistä henkilöistä joita aina arvostetaan pyyteettömästä työstä, uhrautumisesta, jne? Onko todellakin niin, että "joukkue" onkin vain pelinappula millä pönkittää joidenkin ihmisten itsetuntoa? Tai epätoivoinen apuväline siihen, ettei joku menetä kasvojaan?
Sanon suoraan ja sydämestäni, että naisten valtakunnalliset sarjat eivät häpeä lainkaan "tason leveydeltään" miesten vastaaviin. Ykkösdivarien pitäisi ihan OIKEASTI olla paikka kasvaville nuorille pelureille, mutta kaikki tietää mikä tilanne on miesten puolella. Jos joku hymyilee tässä kohtaa, niin toivon että ajattelette seuraavaa skenaariota... Totaalinen seurojen välinen sopimus sille, että ei yhtäkään ulkomaalaista pelaajaa pääsarjoissa.
Miettikää, miltä silloin näyttäisi valtakunnallisten sarjojen voimasuhteet.
Peruskysymys on, onko koris Suomessa businesta vaiko urheilua? Joo, molempia, mutta mittasuhteet pitää miettiä.
Kyllä, vaikutan erään naisten SM-sarjan joukkueen taustoissa. Ja jos haluatte leikkiä epäilevää Juudasta, niin lupaan yhden asian... Lahjoita minulla X,000 euroa, niin saat vastapalkaksi keväällä kultamitalin. samalla lupaan paljastaa henkilöllisyyteni :-D
Näin yksinkertaista elämä on.
Dionysos, viinien haltija
