Vs: Naisten SM-sarja 2011-2012
Naisten SM-joukkueet jakautuvat hieman yksinkertaistaen kahteen leiriin.
Toisaalta ovat Peka,Catz,Huima ja Alku, joilla on kroonista uupeloa riittävästä määrästä laadukkaita suomalaispelaajia. Mutta heillä on kuitenkin hyvä kaupallinen konsepti, millä ostaa pelaajia ulkomailta. Lisäksi näiden paikkakuntien kotiseutuhenki sposoreineen tukee pärjäämistä kilpailussa vaikkapa sitten ulkomaalaispelaajilla varustelemalla. Tämäkin konsepti toimii.
Toisaalta ovat sitten Espoo, Topo, Kerava ja urheilukaupungin Jyväskylän, Honsu, missä pelaajia on kuitenkin riittänyt. Toisinaan parempitasoisia, toisinaan ei. Mutta yhteistä näille on kuitenkin heikko kaupalliinen konsepti. Lisäksi paikkakunnan ja sponsoreiden henki on se, että niukat resurssit pitäisi käyttää suomalaisten pelaajien kehittämiseen. Tämäkin toimii.
Koska Espoo, Helsinki jne. ei ole koko Suomi, olen tullut siihen ajatukseen, ettei voi mitenkään vaatia koko Suomen noudattavan Espoon olosuhteista lähteviä arvoja. Se olisi väärin ja epäoikeudenmukaista. Yhtä väärin on tämä nykyinen villi tilanne, missä vain puolet SM joukkueista määrittelevät arvot ja pelisäännöt täyden talousliberalismin pohjalta rakentaa joukkue, niin pitälle kun rahat riittää, ulkomaalaisista ostopelaajista.
Siksi on haettu aiemmin kompromissia, että ulkomaalispelaajia saa olla, mutta määritellään herrasmiesopimuksin katto. EU lainsäädäntö ei kaiketi suojaa EU:n ulkopuolisia pelaajia?
Kokemus on osoittanut että yksi jenkki joukkueessa on vähän liian orpo uudessa maassa tässä pimeässä ja kylmässä Suomen talvessa. Siksi kahden katto on perustellumpi. Tietty perustelu on myös kolmen katolle niin kauan kuin Korisliigassa on se. Tämä perustelu lähtee naisten ja miesten tasavertaisista olosuhteista.
Neljän tai useamman ulkomaan avun osalta alkaa kipuraja ylittyä. Espoon sponsorit esimerkiksi haluavat nähdä suomlaisnuorten pääsevän maailamlle, USA:n yliopistoihin ja Eurooppaan ammattilaiseksi. Menestys on bonusta. Joskus voi painopiste olla tosin menestyksessä. Silloin pelataan samoilla pelisäännöillä kuin muutin. Esim. kaudella 2008-2009 Espoolla oli samat 3 jenkkiä kuin muillakin. Tuloksena Suomen Mestaruus.
Jos SM sarja leimautuu sellaiseksi, missä ulkomaalaiset ostopelaajat kisailevat keskenään ja ratkovat pelit , se vaikeuttaa huomattavasti perusteluja sponsoreille ja seuroille osallistumista koko sarjaan.
Joukkueet ja seurat eivät kykene tätä kahden leirin ristiriitaa ratkaisemaan kaikille reilulla kompromissilla, koska aina jokin vetää kotiinpäin itsekkäistä syistä näkemättä naiskoripallon kokonaisuuden etua.
Siksi linjauksen ja ratkaisun voi tehdä ainostaan liitto johtajuudellaan. 8]
