Vs: NCAA 2011-12
Banker sanoi:
Greg & Doug McDermott - Creighton. Doug edusti viime kesänä maataan U19 MM-kisoissa Riiassa, ollen joukkueen kolmanneksi tehokkain niin pisteissä kuin levypalloissakin. Ehdolla "a candidate for national player of the year"
Statsit tähän mennessä 23,6ppg/8,3rpg (overall) ja 22,0/8,3 (conf.)
Ehkä jopa suurin suosikki vuoden pelaajaksi tällä hetkellä!
Tässä muuten ajatustani kärkijoukkueista. Löytyy myös täältä:
http://yliopistokoris.blogspot.com/2012/02/kauden-2011-12-olennaisin.html
Tyokiireiden ja muiden tekosyiden vuoksi on tullut kirjoitettua tanne saalittavan vahan viime aikoina. Peleja katsellessa jonkin sortin ajatusta kuitenkin syntyy. Tarkeimpana havaintona kuluvasta kaudesta - ja aikaisena pohjustuksena tulevalle NCAA Tournamentille - mainitsisin karkioukkueiden jakautumisen hyvinkin selvasti pariin toisistaan eroavaan ryhmaan.
Ensimmainen ryhma on muuten lahjakkaat - ja monessa tapauksessa jopa leveat, mutta korinalusosastoltaan haavoittuvaiset porukat. Tahan kastiin kuuluvat mm. neljalla (loistavalla) takamiehella vetava Missouri, skorausvoimainen Florida, ulkonakoaan kovempi Michigan ja 100 mailia tunnissa puskeva Arkansas (okei, Razorbacks ei kuulu aivan NCAA:n teravimpaan karkeen, mutta omia suosikkejani joten saa maininnan). Pre-season asetelmiin nahden hieman yllattaen listaan on lisattava myos alkuperainen suosikkini mestariksi, Ohio State. Naita poppoita yhdistaa ulkopelaajien kova taitotaso seka heittovoima, ja joillain on front courtillaankin kova luu. Isojen miesten osasto on vain kovin kapea. He voivat kaataa joukkueen kuin joukkueen koska tahansa, mutta kuinka usein vain yhden-kaksi varteenotettavaa sisapelaajaa omaava joukkue on suoritunut tappavassa NCAA Tournamentissa edes Final Fouriin saakka (2009 Villanova tulee ainoana mieleen lahivuosilta). Menestyakseen yliopistojoukkue ei aina tarvitse korintekijoita front courtilleen, mutta vahintaan kolme sen sortin isoa miesta jotka pystyvat puolustamaan ja kahmimaan tarvittavan maaran levypalloja mita tahansa joukkuetta vastaan. Vaikka Ohio Statesta edelleen kovasti pidan, ja joukkueen takamiehet ovat vahvoja, on muutamassa Buckeyesin pelissa ollut nahtavissa pahaa haavoittuvaisuutta. Olisikohan valmentaja Thad Mattan pitanyt yrittaa ajaa sisaan edes jompaa kumpaa lahjakkaista sentteri-freshmaneistaan? Samaan tapaan, vaikka Missouri olisi alykkain ja heittovoimaisin joukkue koskaan, jonka sentteri vielapa pussittaa palloa koriin 75% tarkkuudella, voin hyvin nahda Tigersin kaatumassa jollekin viiden seniorin, kolmen markmadsenin mid-majorille.
Toinen ryhma on lahjakkaat, rosteriltaan tasapainoiset joukkueet, joissa joku kuitenkin mattaa. Naita miehistoja ovat esim. North Carolina, Duke, Baylor ja Kansas; miksei myos Georgetown, Florida State ja Vanderbilt. Ainakin kolme ensiksi mainittua naista ovat Final Four ehdokkaita ja lahjakkaampia miehistoja kuin moni entinen NCAA mestari. Nama joukkueet ovat kuitenkin samalla hyvin turhauttavia katsottavia, silla kohtalaisesta menestyksestaan huolimatta he tuntuvat pelaavan kaukana kapasiteettinsa maksimista, ovat arvaamattomia, ja romahtavat liian usein. Baylorin puolustukseksi on kuitenkin sanottava, etta Bears tuntuu usein voittavan huonollakin esityksella, ja tama tietysti on menestyjan merkki.
Tahan mennessa mainituista kouluista (ja listaan voi varmasti lisata jonkun unohtuneen) Missouri, Ohio State, UNC ja Duke voivat varmasti voittaa jopa mestaruuden sopivalla turnauskaaviolla. Mutta ennakkosuosikiksi ei heita mielestani nyt nahdyn perusteella voi laskea. Ennakkosuosikiksi - ainakin ennen kaavion julkistamista - nimittain kelpaa vain sellainen joukkue, jolle mika tahansa vastustaja on lahes yhta sopiva match up. Baylor - hienoisesta alisuoritumisestaan huolimatta (voittaminenkin voi olla alisuoriutumista) - on ainoa naista miehistoista jonka voi hyvalla todennakoisyydella veikata voittavan Tournamentissa mestaruuteen tarvittavat kuusi ottelua putkeen oli vastassa minka nakoinen joukkue tahansa.
Tarkka lukija varmasti huomasi etta Kentuckya ja Syracusea ei ole viela mainittu sanallakaan. Tama siksi, etta nama ovat ainoat kaksi joukkuetta, jotka jaavat jaljelle kun karsitaan selkeita heikkouksia omaavat pois. Joo, Kentuckyn moni avainpelaaja on kokematon ja Syracusella ei ehka ole yhta selkeaa go to guyta (tiedan, olen aiemmin peraankuuluttanut taman tarkeytta - mutta Syracusen tapauksessa en nae ongelmaa, silla ratkaisijoita riittaa), mutta nama ovat marginaalisia miinuksia suuressa mittakaavassa. Seka Wildcatsilta etta Orangelta (varsinkin kun Fab Melo palaa miehistoon tanaan - vai oliko se jo eilen) loytyy kokoa, fysiikkaa, rosterin leveytta, taitoa, asennetta ja penkin paan osaamista mestaruuteen vaadittava maara. Kyseiset koulut majailevat kaikkien rankingien karkipaassa, joten sinansa on helppo ennustaa talla hetkella parhaiden menestymista. Nyt ei kyse kuitenkaan ole siita. Sanoisin samoin vaikka Kentucky ja Syracuse olisivat havinneet useammankin pelin enemman. Ja sanon myos jo nyt, etta ellei suuria ihmeita tapahdu, tulen veikkaamaan viela Tournamentinkin alla jompaa kumpaa mestariksi.