NCAA 2014-15

[JoKaFan]

Vs: NCAA 2010-11

Katsoiko kukaan muu ESPN:n televisioimaa Clemson-Miamia? Ei kumpikaan ihan kärkipään joukkue, mutta yksi viihdyttävimpiä näkemiäni pelejä tällä kaudella. Varsinkin Clemson - kovalla puolustuksellaan ja älykkäällä hyökkäyksellään - on ilo silmälle.

Katsoin elien re-runina. Erittäin hyvä peli. Mieleen jäivät Canesin Durand Scott ja Tigersin takamies Andre young, joka vetäisi lopussa kovan hypärin melkein kolkkiviivalta sisään. Mieleen jäi myös Clemsonin sentteri Jerai Grantin vahvat otteet.


Ja tuo Texas-UConn tuli myös katsottua. Vaikeaa oli Kemballa, mutta lopussa nousi sitten ratkaisijaksi odotetusti. Ehdottomasti allekirjoittaneen suosikkipelaaja NCAA:ssa tällä kaudella.

 

[jukkka]

Vs: NCAA 2010-11

Onpas ollut huikea (reilu) viikko NCAA:ssa. Tuntuu etta lahes peli kun peli jonka katsoo ratkeaa vasta aivan lopussa. Yhdessa vaiheessa nelja perattaista nakemaani ottelua meni jatkoajalle!

Viikonlopun ESPN:n American tarjonnan helmet ovat eittamatta Villanova-Syracuse ja Ohio State-Illinois. Paatin kuitenin kirjoittaa otteluennakon lauantaina pelattavasta, sunnuntaina televisioitavasta Memphis-UAB:sta (http://yliopistokoris.blogspot.com/2011/01/otteluennakko-memphis-uab-221.html):

Otteluennakko: Memphis-UAB (22.1.)

Memphis on hyvin mielenkiintoinen koripallo-ohjelma, silla vaikka Tigers pelaa keskinkertaisessa Conference USA liigassa, se rekrytoi jatkuvasti amerikan lahjakkaimpia high school pelaajia, ja on ollut vuodesta toiseen varteenotettava menestyjaehdokas NCAA:ssa. Kun Louisville, Cincinnati, South Florida, Marquette ja DePaul loikkasivat vuonna 2005 Conference USA:sta Big Eastiin, jai Memphis oikeastaan ainoana kovan luokan koripalloyliopistona konferenssiin. Tasta huolimatta koulu piti asemansa valmentaja John Caliparin johdolla dominoiden konferenssissa (64 perakkaista voittoa neljan vuoden aikana) ja edeten vuonna 2008 aina NCAA finaaliin saakka. Kun Calipari lahti ennen viime kauden alkua Kentuckyyn, moni povasi Memphille romahdusta. Nain ei kuitenkaan ole ainakaan viela tapahtunut, silla vaikka koripallovuosi 2009-10 oli Tigersin kovien standardien valossa heikko, ei huipputason rekrytointien virta yliopistoon ole pysahtynyt. Uusi valmentaja Josh Pastner varvasikin Memphisiin monen mielesta koko NCAA:n parhaan tulokasvuosikerran, ja myos yksi ensi kauden hehkutetuimmista freshmaneista, laituri Adonis Thomas, tulee pukemaan paalleen Tigersin pelipaidan. Memphisia auttaa rekrytoinnissa kaupungin erinomainen high school koripallon taso ja yliopistokoripallon arvostus lajina. Mutta jos joukkue ei menesty, se vaikuttaa varmasti lahjakkuuksien opinahjon valintaan tulevaisuudessa. Tasta johtuen Memphis Tigers - ehka enemman kuin mikaan muu yliopistokoripallojoukkue - pelaa joka vuosi ei vain menestyksesta kyseisella kaudella, vaan myos tulevaisuudessa.

Viime kevaana Memphis jai ensimmaista kertaa aikoihin NCAA Tournamentin ulkopuolelle. Koska Conference USA:n taso liigana ei ole kova, ainoat kaksi varmaa tapaa hankkia sielta Tournament-lippu ovat: 1) konferenssin oman mestaruusturnauksen voittaminen, ja 2) tarpeeksi kovan non-conference ohjelman rakentaminen ja samalla liigapeleissa lahestulkoon kaikkien pelien voittaminen. Viime kaudella Houston paasi Tournamentiin ensimmaista, ja UTEP toista reittia pitkin. Memphis on pelannut kuluvalla kaudella tukun konferenssin ulkopuolisia kovia otteluita, mutta havinnyt joka ikiselle Top 25-rankatulle vastustajalleen. Myos kaksi viikkoa sitten alkaneessa Conference USA:n runkosarjassa on kerennyt tulla takkiin kertaalleen (saldo tahan mennessa 3-1). Tigersien lahitulevaisuus alkaa vaajaamatta nayttaa silta, etta jollei lopuista liigapeleista tule pelkkia voittoja, ainoa oljenkorsi paasta mukaan kauden huipentumaan on kerrasta poikki menetelmalla pelattavan konferenssin mestaruusturnauksen kautta. Sen varaan Josh Pastner ei varmasti halua laskea.

Lauantaina Memphis kohtaa toisen vasta kerran runkosarjassa havinneen joukkueen, jaettua konferenssin ykkospaikkaa pitavan UAB Blazersin. Siina missa Memphis on konferenssin suvereeni kuningas, jolta odotetaan aina paljon, UAB - aukikirjoitettuna University of Alabama at Birmingham - on omaksunut ylisuorittajan roolin. Vaikka Blazersin pelaajamateriaali harvoin sykahdyttaa, koulu on tehnyt erinomaisia valmentajavalintoja. Muutama vuosi sitten Blazers menestyi nykyisin Missouria luotsaavan Mike Andersonin johdolla; nyt penkin paassa istuu aliarvostettu Mike Davis, joka on aiemmin urallaan vienyt Indiana Hoosiersin NCAA finaaliin. Kolmen perattaisen NIT turnauksen jalkeen myos UAB tavoittelee tosissaan paikkaa Isossa Tanssissa.

Memphisin otteluita talla kaudella katselleet varmasti yhtyvat mielipiteeseeni siita, etta freshman point guard Joe Jackson on joukkueen sielu, ja hanen onnistumisensa hyokkayspaassa seka skoraajana etta paikkojen luojana on Tigersille elintarkeaa. Vaikka joukkueen rosterista loytyy osaamista ja fysiikkaa yllin kyllin, lahes kaikki muut pelaajista (ehka toista freshmania, Will Bartonia lukuunottamatta) ovat enemman tai vahemman kyvyttomia omien ratkaisupaikkojen luomiseen, ja tasta johtuen point guardin merkitys korostuu. Jackson on erittain taitava, urheilullinen ja vikkela pelinrakentaja, ja parhaimmillaan lahes pysayttamaton vastus kenelle tahansa. Nuorukaisen otteet ovat kuitenkin olleet valitettavan epatasaisia kun vastustajan puolustus on ollut kovaa. Jackson ei ole John Stockton-mainen pelinjarjestelija, vaan enemmankin ajaja, jonka omasta hyokkaysuhasta hyotyvat myos joukkuetoverit. Lauantaina Jackson saa vastaansa yhden Conference USA:n parhaista takamiespuolustajista, vain 5'8 pitkan, mutta sitakin nopeamman ja sisukkaamman Aaron Johnsonin. Yli kahdeksan passia per peli jakava Johnson on Jacksonin lailla oman joukkueensa avainpelaaja, ja tama kahden erinomaisen point guardin taistelu onkin kamppailun yksi kulmakivista.

Jos ykkospaikalla puntit ovat joukkueiden valilla paperillakin tasan, muualla Tigersin materiaalin pitaisi kaiken jarjen mukaan olla ylivoimaista. Vaikka Blazersin riveista loytyy osaamista kelvollisesti Conference USA:n keskiarvoon verrattuna, ovat Memphisin NBA-potentiaalia omaavat Barton, Crawford, Witherspoon ja Coleman, seka kayttokelpoiset Black,Stephens, nuorempi Barton ja Carmouche kokonaisuutena lahjakkuutensa suhteen valovuosia vastustajiansa edella. Se, mika kuitenkin puhuu UAB:n menestysmahdollisuuden puolesta on kokemus ja joukkuepelaaminen. Lauantain vaannon teema onkin klassinen kovat yksilot vastaan hyva joukkue.

Vaikka normaalisti onkin helppo povata voittoa yksiloiden sijasta joukkueelle, kallistuu talla kertaa vaaka Memphisin mahtavan pelaajamateriaalin suuntaan. Lahella koria UAB:n miehistosta seka huimasti kehittynyt Cameron Moore etta englantilainen Ovie Soko ovat ylittaneet kaikki heihin asetetut odotukset, mutta viime aikoina nousujohteisesti esiintyneet Memphisin Will Coleman ja Tarik Black tulevat olemaan kaksikolle erittain kova pala purtavaksi. UAB on levypallojoukkueena koko NCAA:ssa vasta sijalla 184 ja se kertoo missa mennaan.

Kauempana korista UAB:n ykkospyssy on heittava takamies Jamarr Sanders, joka on varsinkin viime aikoina latonut taululle erittain kunnoitettavia pistemaaria (yli 20 pinnaa kuudessa seitsemasta viimeisesta pelista). On kuiteniin huomioitavaa, etta lahjakkaimpia, suurten konferenssien joukkueita vastaan - jollaiseen Memphis on materiaalinsa puolesta rinnastettavissa - Sanders on ollut vaikeuksissa. Suuren osan pisteistaan kolmen pisteen viivan takaa tekevalle Sandersille voikin povata hikista iltaa Memphisin erittain atleettista takakenttaa vastaan.

Yksi ottelun avain point guard taistelun, UAB:n sisapelaajien onnistumisen seka Jamatt Sandersin henkilokohtaisen panoksen lisaksi on pelin tempo. Lahes 80 pinnaa per peli tehtaillut Memphis suosii nopeaa pelia; UAB:lle taas sopii - jo heikomman atletiikkansa puolesta - hitaampi tahti. Veikkaan siis Memphisin voittoa, mutta Blazersilla on realistiset yllatysmahdollisuudet jos se ei paasta vierailijoita juoksemaan. Hitaassa half court pelissa UAB:n saumat pysayttaa Jackson ja tukkia korinalus ovat paremmat. Tassa skenaariossa Blazers-fanien on vain toivottava ettei Memphis osu kaukaa.

Tulosveikkaus: Memphis 75 - UAB 65
Ratkaisupelaaja: Joe Jackson, Memphis
Kiinnita huomiota: Point guardeihin Jacksoniin ja Johnsoniin. Harvoin nahdaan kahta yhta hyvaa alle 6-jalkaista pelaajaa koripallokentalla samanaikaisesti.

 

[jukkka]

Vs: NCAA 2010-11

Ja tässä raportti tuosta erittäin jännittävästä, joskin pelillisesti hiukan heikkotasoisesta Memphis-UAB pelistä:

http://yliopistokoris.blogspot.com/2011/01/otteluraportti-memphis-uab-221.html

Muuta kommentoitavaa viikonlopun mittelöistä:

- Kansas kärsi kauden ensimmäisen tappionsa (ja hävisi kotonaan ensimmäistä kertaa sitten helmikuun 2007) nousujohteisesti pelaavan Texasin käydessä kuittaamassa pinnat Allen Fieldhousesta. Texasin esitys torstaisessa ESPN:n televisioimassa pelissä Texas A&M:a vastaan oli myös erinomainen, ja Longhorns on noussut ainakin minun silmissäni yhdeksi suurimmista mestaruussuosikeista NCAA:ssa.

- Kansasin hävittyä NCAA:ssa on jäljellä enää kaksi tappiotonta koulua: Ohio State ja San Diego State. Ohio State varmisti paikkansa kiistattomana maan ykkösjoukkueena voitettuaan lauantaina freshman Jared Sullingerin johdolla Illinoisin vieraissa. Oli Sullinger, sekä veteraanit Diebler, Buford ja Lighty miten kova tahansa, väitän että vähintään yhtä suuri tekijä Buckeyesin menestykselle on tulokastakamies Aaron Craftin panos. Evan Turnerin lähdettyä NBA:han, ei Ohio State taistelisi edes Big Ten mestaruudesta ilman freshman pelinrakentajaansa. Yksi alkaneen viikon mielenkiintoisimmista peleistä nähdään tv:stä ti-ke yönä Ohio Staten kohdatessa konferenssin kakkosjoukkueen, Purduen. Vastakkain ovat ei vain Big Tenin, vaan ehkä koko NCAA:n parhaat sisäpelaajat, Sulinger ja Purduen JaJuan Johnson.

- Big Eastissa mahtavan alkukauden pelannut Syracuse on hävinnyt jo kahdesti peräkkäin. Lauantaina pinnat 33,000 Syracause-fanin pettymykseksi Carrier Domesta kävi hakemassa Villanova Wildcats. Uskonkin että mitä pidemmälle Big East runkosarjassa mennään, sitä selvemmäksi käy että liigan voitto on kahdenkauppa Pittsburghin ja Villanovan välillä. ESPN:n tämän viikon ohjelmassa on kummankin konferenssin jättiläisen peli: huomenna televisioidaan Notre Dame-Pittsburgh, lauantaina Georgetown-Villanova. Vaikka juuri Villanovaa ja Pittsburghia hehkutinkin, sanoisin että sekä Notre Damella että Georgetownilla on hyvät mahdollisuudet yllätykseen, sillä paperilla - tai ainakin minun paperillani - altavastaajat ovat sopivan tyyppisiä ryhmiä laittamaan ennakkosuosikit ahtaalle.

 

[Ice Age]

Vs: NCAA 2010-11

Parasta aikaa Duke ottaa kuokkaan oikein kunnolla St Johnilta

 

[jukkka]

Vs: NCAA 2010-11

Rustasin otteluennakon huomiselle (Ke ESPN Americalta klo 13.00 ja 21.30) SEC kamppailulle Florida-Vanderbilt:

http://yliopistokoris.blogspot.com/2011/01/otteluennakko-florida-vanderbilt-12.html

 

[jukkka]

Vs: NCAA 2010-11

Parasta aikaa Duke ottaa kuokkaan oikein kunnolla St Johnilta

Olipas yllätys! St. John's pelasi erinomaisesti, joskin on myös sanottava ettei Duke osunut koriin mistään. Viikonloppu oli kaikenkaikkiaan käsittämätön. Peräti yksitoista Top 25 rankattua koulua kärsivät tappion.

 

[jukkka]

Vs: NCAA 2010-11

Ottelurapsa ti-ke yönä pelatusta Florida-Vanderbiltistä: (http://yliopistokoris.blogspot.com/2011/02/otteluraportti-florida-vanderbilt-12.html):

Ei tullut pistejuhlia, mutta tiukaksi meni, joten silta osalta puolet veikkauksestani osui oikeaan.

Vanderbilt aloitti pelin paikkapuolustuksella, joka naytti kaikin puolin typeralta vedolta Floridan isojen miesten Alex Tyusin, Vernon Macklinin ja Chandler Parsonsin siirrellessa palloa tehokkaasti kolmen sekunnin alueella, jonka seurauksena Gators sai helppoja tekopaikkoja pelin alussa. Toisessa paassa kenttaa Vanderbilt puolestaan sai ylipaataan helppoja ratkaisuja aikaiseksi seka juoksemalla nopeita hyokkayksia etta ottaen melko vapaita mid-range heittoja hyvalla menestyksella. Kummankaan puolustus ei pitanyt, ja pelin ensimmaiset minuutit olivat lupaamaani hyokkayksen riemuvoittoa.

Ensimmaisen eran puolivalin tienoilla kumpikin joukkue kuitenkin sai yht'akkia tiivistettya puolustustaan ja pisteiden tehtailu loppui kuin seinaan. Petraus naytti ainakin minun silmillani katsottuna johtuvan ennen kaikkea kovemmasta yrittamisesta puolin ja toisin. Peliin tuli kuin tyhjasta play off ottelun tuntua, jokaisen kymmenen kentalla olevan pelaajan taistellessa mallikelpoisesti ja puolustaen lahes tulkoon virheettomasti. Taysin vasten ennakko-odotuksia, kamppailusta tulikin todellinen puolustusvaanto.

Pienista pisteluvuista huolimatta Gatorsin ja Commodoresin taistelu oli ainakin tallaiselle puolustusfanille erittain viihdyttavaa katsottavaa, ja jo hyvin aikaisessa vaiheessa pelia alkoi myos haiskahtaa silta, etta kyseessa olisi taas yksi Floridan jatkoaikapeli. Jalkilahetysten kiroushan on se, etta kun jo ensimmaisella jaksolla typistetaan TV ohjelmaa "ajanpuutteen vuoksi", on ilmiselvaa etta peli on menossa hieman pitkaksi. Tiedossa oleva jatkoaika tietysti vie ottelunautinnosta osansa, mutta taman tason taistelua katsoisi tuntitolkulla vaikka lopputulos olisikin ennestaan tiedossa.

Yksi syy miksi Vanderbilitin puolustus toimi niin hyvin, oli se, etteivat Floridan pelaajat paasseet ajamaan korille juuri lainkaan. Eivat paikkaa, eivatka myoskaan miespuolustusta vastaan - johon Vandy siirtyi pelin puoluvalin tienoilla. Tama taas teki Vanderbiltin sisapuolustamisenkin helpoksi, silla Commodoresin sentteri Festus Ezelin ei tarvinnut juuri liikkua, ja ilman liiketta han oli erinomaisessa asemassa puolustamaan Macklinia ja Tyusia lahella koria 1-1 tilanteissa. Florida ei saanutkaan juurikaan tehoja irti isoilta miehiltaan (Tyus 2p/Mackin 6p).

Myos Flordian puolustus oli mallikelpoista ja Vanderbilt sai aikaiseksi koreja lahes pelkastaan takamiestensa John Jenkinsin ja Brad Tinsleyn kovan taito- ja heittotaidon ansiosta. Takamiesduo pidettiin ahtaalla, mutta ne vahaiset tekopaikat jotka Jenkinsille ja Tinsleylle siunaantuivat, kaytettiin tehokkaasti.

Paria Gatorsin nykaysta lukuunottamatta ottelussa mentiin tasatahtia aina varsinaisen peliajan loppuun saakka. Naimme roppakaupalla erinomaista 1-1 puolustusta, ja oli hyvin harvinaista etta kukaan pelaaja paasi omasta puolustajastaan ohi. Ottelun henkea kuvastikin se, etteivat yksilot juuurikaan jaaneet mieleen, eika varsinkaan Floridan puolelta kukaan pelaajista venynyt ihmeelliseen suoritukseen hyokkayksessa. Lapi ottelun joukkueen tarkeimmat pelaajat olivat point guard Erving Walker, joka loi paikkoja ja teki kohtalaisesti pinnoja (15), mutta sortui valilla erittain huonoihin ratkaisuihin, seka laituri Parsons, joka ei sinansa loistanut hyokkayspaassa, mutta kasasi kuitenkin erinomaiset tilastot (18p/11r) ja oli osallisena Vanderbiltin ehka parhaan pelaajan, Jeffery Taylorin taydellisessa pysayttamisessa (7p, 2/12 heitot).

Toisen eran lopussa Floridalla oli parin pisteen johto ja mahdollisuus sinetoida voitto vapariviivalta, mutta Gatorsien akilleen kantapaa, vapaaheitot, antoivat Vanderbilitille viela mahdollisuuden. Vanderbilt puolestaan on erinomainen vapaaheittojoukkue, ja John Jenkins toikin Commodoresit viivalta tasoihin kun pelikellossa oli aikaa jaljella puolisen minuuttia. Erving Walker ei kaihda tarkeiden heittojen ottamista, ja koitti Floridan viimeisessa hyokkayksessa voittaa ottelun joukkueelleen yksin. Metrin kolkkiviivan takaa lahtenyt viime sekunnin heitto oli kuitenkin tassa tilanteessa kaikin puolin huono ratkaisu, eika Walker palloa sisaan saanut.

Vanderbiltin kohtaloksi pelissa naytti koituvan virhevaikeudet, silla kaikki joukkueen kolme urheilullisinta pelaajaa: sisapelaajat Ezeli ja Steve Tchiengang, seka pieni laituri Taylor lensivat suihkuun hyvin lyhyen ajan sisaan. Tama olisi mielestani voinut tehda Floridan hyokkaamisen jatkoajalla helpommaksi, mutta jostain kumman syysta Gators ei pelannut palloa sisaan, ja joukkueen paras low post uhka, Macklin, istui itse asiassa penkilla vaikka hanella olisi varmasti ollut tassa tilanteessa joukkueelleen paljon annettavaa. Florida kuitenkin kuittasi voiton ilman minkaanlaista sisapeliakin clutch sankareidensa Walkerin ja Parsonsin avulla. Vaikka Walker otti ottelussa kasapain typeria ratkaisuja, hanen hermonsa olivat taas kerran rautaa tiukassa paikassa. Sen sijaan etta olisi pukenut vakisin sankarinviittaa paalleen, joukkueensa paras korintakija Walker ajoi ja syotti ulos kahdessa perakkaisessa hyokkayksessa, jonka seurauksena ensin Parsons ja sitten Kenny Boykins osuivat kaukaa. Tuloksena oli Floridan 63-61johto kun pelikellossa oli aikaa enaa minuutti.

Ottelun todelliseksi ratkaisijaksi nousi kuitenkin valitettavasti tuomari. Jenkinsia rikottiin niin selvasti kuin vain rikkoa voi hanen viimeisen hyokkayksen kolmosyrityksessaan. 90% vapaaheittaja olisi takuuvarmasti upottanut kolmesti viivalta. Pilli ei kuitenkaan soinut ja Parsons sinetoi Floridan voittonumeroiksi 65-61 viivalta toisessa paassa kenttaa.

Ottelun parhaaksi pelaajaksi tassa yksilottomassa kamppailuksi voisi tarjota Vanderbiltin puolustusta ankkuroinutta Ezelia tai tehokkaasti skorannutta Jenkinsia, mutta voittajan riveistahan MVP:n on tultava ja pysti kuuluu mielestani lopulta Parsonsille. "Hiljaiset" 18 pinnaa takonut laituri taisteli esimerkillisesti levypalloista korin alla, puolusti loistavasti ja oli ratkaisemassa ottelua viimeminuuttien koreillaan.

Emme valttamatta oppineet tasta pelista juurikaan arvioidessa joukkueiden menestysmahdollisuuksia loppukaudella. Puolustuksen intensiteetti kahdelta "hyokkaysjoukkueelta" oli kuitenkin ihailtavaa, ja on varma ettei kumpikaan osapuoli luovu helpolla taistelusta SEC konferenssin herruudesta. Talla hetkella Florida johtaa SEC:n itaista divisioonaa saldolla 6-2; Vanderbilt majailee hannanhuippuna kuudentena kolmella voitolla ja neljalla tappiolla. Sarjataulukko ei kuitenkaan voisi olla juurikaan kutkuttavampi, ja paljon kerkeaa viela tapahtua ennen maaliskuuta.


2010-11 SEC STANDINGS
EAST CONF OVR
#23 Florida 6-2 17-5
Tennessee 4-2 14-7
#11 Kentucky 4-3 16-5
South Carolina 4-3 13-7
Georgia 4-4 15-6
#24 Vanderbilt 3-4 15-6

WEST CONF OVR
Alabama 6-1 14-7
Arkansas 4-4 14-7
Mississippi State 3-4 11-10
Mississippi 2-5 14-8
LSU 2-5 10-12
Auburn 1-6 8-13

 

[hamahakkimies]

Vs: NCAA 2010-11

[quote author="http://espn.go.com/espn/page2/index?id=6099381"]
Former BYU Star's Sing "You've Been Jimmer'd"

BYU, in the grips of Jimmermania, is dealing accordingly.

Their newest public display of affection is this ode to already-legendary guard Jimmer Fredette.

According to ksl.com, this video features the "Jimmer Jammers" -- Arrow 103.5 morning DJ Jon Carter with former BYU football coach LaVell Edwards, former Cougars and Philadelphia Eagles tight end Chad Lewis and former NBA player Shawn Bradley singing "You've been Jimmer'd" to the tune of Bon Jovi's "Wanted Dead or Alive."[/quote]

http://espn.go.com/espn/page2/index?id=6099381

"Shawn Bradley sighting!!!"

 

[jukkka]

Vs: NCAA 2010-11

http://espn.go.com/espn/page2/index?id=6099381

"Shawn Bradley sighting!!!"

Loistavaa! Viela kun olisi ollut mukana entisista BYU suuruuksista Danny Ainge ja Greg Kite.

 

[jukkka]

Vs: NCAA 2010-11

Mitas mielta ootte muut Ohio Statesta? Hienoa joukkuepelia, ja pelaajamatskukin ensiluokkaa. Kirjoitin kuitenkin blogiini pari varoituksen sanaa Buckeyes faneille (http://yliopistokoris.blogspot.com/2011/02/ohio-state-suuri-kupla-vai-todellinen.html):

Ohio State - suuri kupla vai todellinen superjoukkue?

Ohio State Buckeyes sen kuin porskuttaa voitosta voittoon. Sunnuntaina Thad Mattan suojatit kaatoivat erittain vakuuttavan esityksen jalkeen Minnesotan vieraissa kolmellatoista pisteella, ja joukkue on jo aikoja sitten pistanyt uusiksi collegekorisennatyksen pisimmasta tappiottomasta putkesta vuoden pelaajan menettamisen jalkeen (UCLA voitti 21 perakkain Lew Alcindorin valmistuttua, OSU nyt 24-0 ilman Evan Turneria). Vaikka Ohio State kiistamatta huikeasti pelaakin, ja joukkue on erittain lahjakas ja tasapainoinen, vaitan kuitenkin etta Buckeys on ollut myos onnekas.

Katsaus Ohio Staten taman kauden peleihin kertoo, etta joukkue pelasi vain kaksi non-conference ottelua huipputason kouluja vastaan. Fyysisen ja aggressiivisen Florida Staten kaadosta Buckeys saa taydet pinnat ja tunnustuksen, mutta Florida Gators taas ei ollut joukkueiden kohdatessa saman kaliiperin ryhma kuin nyt helmikuussa. Big Ten runkosarjassa Buckeys taas on pelannut erittain helpon ohjelman kohdaten tahan mennessa vain kolme konferenssin sarjataulukossa puolenvalin paremmalla puolella majailevaa koulua: Illinoisin, Purduen ja Minnesotan. Seka Illinois etta Purdue ovat vain kaukana siita tasosta jolla niiden piti olla; Minnesota taas pelaa ilman point guardia. Ohio State on myos ollut suurissa vaikeuksissa liigan heikompia miehistoja vastaan ja kaatanut Iowan, Michiganin, Penn Staten ja Northwesternin - nelja Big Tenin viidesta huonoimmasta joukkueesta - alle viidella pisteella.

Buckeyes on lahes taydellinen kombinaatio kokemusta ja nuoruutta, fysiikkaa ja tahtoa, heittovoimaa ja epaitsekkyytta, lahjakkuutta ja roolien kunnioittamista. On aivan mahdollista etta joukkue suoriutuukin Big Ten runkosarjasta tappioitta ja lahtee konferenssin mestaruusturnaukseen ja NCAA Tournamentiin suurena suosikkina. On kuitenkin pidettava mielessa ettei Ohio State ole saavuttanut viela yhtaan mitaan ja etta Big Tenin taso konferenssina on ollut ennakkoasetelmiin nahden suorastaan kurja. Big Eastissa tai Big 12:ssa pistemenetyksia olisi todennakoisesti jo tullut. Seuraavan kahden viikon aikana Ohio State pelaa vaikeimmat konferenssiottelunsa (Purdue, MSU ja Illinois kukin kertaalleen, Wisconsin kahdesti) ja taman jalkeen olemme hieman viisaampia joukkueen todellisesta tasosta. Se, onko kyseessa superjoukkue parin vuoden takaisten Floridojen ja North Carolinojen tapaan jaa kuitenkin nahtavaksi vasta maaliskuussa.

 

[Conceco]

Vs: NCAA 2010-11

Killian Cato Ahvenniemen Ollin jalanjäljille. Näyttää "Mustissa Karhuissa" olevan pikkuriikkisen suomalaisverta ennestäänkin, kun oikein tarkkaan tutkii.

http://new.bangordailynews.com/2011/02/28/sports/finnish-forward-cato-commits-to-umaine-men%E2%80%99s-basketball/

 

[Boriz]

Vs: NCAA 2010-11

Killian Cato Ahvenniemen Ollin jalanjäljille. Näyttää "Mustissa Karhuissa" olevan pikkuriikkisen suomalaisverta ennestäänkin, kun oikein tarkkaan tutkii.

http://new.bangordailynews.com/2011/02/28/sports/finnish-forward-cato-commits-to-umaine-men%E2%80%99s-basketball/

Ai Espoossa asuu 350 000 asukasta.

 

[PekLa]

Vs: NCAA 2010-11

Onko Cato muuten heti seuraava Junnu Leen ja Koivisto jälkeen. Eli onko tässä ollut 5 vuoden tauko näissä jenkki yliopistoihin menossa.

Onko Leen ja Koiviston jälkeen ollut muita kuin Koponen ja Lindblom, jotka ovat menneet ulkomaille, menikö joku nuori kaveri Espanjaan?

Onko muuten ketään nuoria tyttöjä nyt NCAAssa?

 

[The Game]

Vs: NCAA 2010-11

Onko Cato muuten heti seuraava Junnu Leen ja Koivisto jälkeen. Eli onko tässä ollut 5 vuoden tauko näissä jenkki yliopistoihin menossa.

Onko Leen ja Koiviston jälkeen ollut muita kuin Koponen ja Lindblom, jotka ovat menneet ulkomaille, menikö joku nuori kaveri Espanjaan?

Onko muuten ketään nuoria tyttöjä nyt NCAAssa?

Salin Sloveniaan ja Iikka Mäki Espanjaan.

 

[Mississippi]

Vs: NCAA 2010-11

Yleensä tässä vaiheessa kautta huippujoukkueet romahtavat avainpelaajiensa loukkaantumisiin.

Nyt BYU (joka on ollut jo jonkin aikaa top 10), romahdutti omat mahdollisuutensa pistämällä yhden avainpelaajan pelikieltoon code of honour -rikkomuksesta.

Eletään 2000-lukua ja huippujoukkue pistää pelaajansa ulos - seksisuhde tyttöystävän kanssa ennen avioliittoa.

Yksikään suomalainen liigajoukkue ei pelaisi lokakuuta loppuun jos samaa code of honouria noudatettaisiin. Jenkit ei todennäköisesti ehtisi syksyllä pelata yhtään peliä ennen kauden alkua.

Onko kenelläkään tietoa, onko NCAAssa näitä yhtä tiukasti sääntöjä noudattavia uskonnollisia tai muuten tiukkoja kouluja muitakin kuin BYU.

 

[jukkka]

Vs: NCAA 2010-11

Yleensä tässä vaiheessa kautta huippujoukkueet romahtavat avainpelaajiensa loukkaantumisiin.

Nyt BYU (joka on ollut jo jonkin aikaa top 10), romahdutti omat mahdollisuutensa pistämällä yhden avainpelaajan pelikieltoon code of honour -rikkomuksesta.

Eletään 2000-lukua ja huippujoukkue pistää pelaajansa ulos - seksisuhde tyttöystävän kanssa ennen avioliittoa.

Yksikään suomalainen liigajoukkue ei pelaisi lokakuuta loppuun jos samaa code of honouria noudatettaisiin. Jenkit ei todennäköisesti ehtisi syksyllä pelata yhtään peliä ennen kauden alkua.

Onko kenelläkään tietoa, onko NCAAssa näitä yhtä tiukasti sääntöjä noudattavia uskonnollisia tai muuten tiukkoja kouluja muitakin kuin BYU.

Kuten sanoit, tässähän on kyse nimenomaan koulun vahvasta uskonnollisuudesta. Mormonikirkko omistaa Brigham Youngin yliopiston (Brigham Young on entinen mormoniliikkeen johtaja) ja koulun säännöt noudattavat koko uskonnon sääntöjä. Esiaviollisen seksin lisäksi mm. kahvin juonti on kiellettyä. Koska kyseessä on kirkon omistama ja rahoittama kirkko, se on lopulta aika yksi lysti miten hyvin joukkue on pelannut. Sääntöjen rikkomisesta tulee sanktioita. Oli se minun tai sinun mielestä kuinka tyhmän kuuloista tahansa, ei yliopiston koripallojoukkueella ole varmaankaan asiassa juurikaan nokan koputtamista.

Tietoa ei ole, mutta voisin kuvitella ettei yhtä tiukkoja sääntöjä ainakaan monesta yliopistosta löydy.

 

[JoKaFan]

Vs: NCAA 2010-11

Järkyttävää tuomarointia Rutgers-Saint John's-matsin loppuhetkillä!!! Kaksi tuomarikolmikosta on tainnut viheltää Final Fourissa useasti. Taitaa papoilta jäädä tällä kertaa tuo herkku väliin, kun mokailivat niin pahasti.

Silti Coach Lavin on saanut helkutisti irti poppoostaan. Kovia voittoja otti runkosarjassa, enkä yllättyi, jos Syracuse kaatuisi seuraavalla pudotuspelikierroksella. Gotta love Dwight Hardy (,vaikkei tänään ollutkaan parhaimmillaan)!

 

[jukkka]

Vs: NCAA 2010-11

Järkyttävää tuomarointia Rutgers-Saint John's-matsin loppuhetkillä!!! Kaksi tuomarikolmikosta on tainnut viheltää Final Fourissa useasti. Taitaa papoilta jäädä tällä kertaa tuo herkku väliin, kun mokailivat niin pahasti.

Joo, olipas tosissaan heikko esitys tuomareilta, ja nimenomaan hyviltä ja kokeneilta tuomareilta.

Vaikka Big East niin kova tällä kaudella on ollutkin, ainakin minusta alkaa tuntua ettei konferenssin kouluista muilla kuin Pittsburghilla ole lopulta eväitä NCAA mestaruuteen. Notre Dame ja Louisville - samoin kuin tietysti Syracuse - ovat kovia joukkueita, mutta kaikilla on mielestäni puutteita siinä määrin että voittoon vaadittavat kuusi peräkkäistä voittoa tuntuu epätodennäkoiseltä.

Postitan oman NCAA Tournament ennakkoni Selection Sundayn jälkeen, mutta paljastetaan jo tässä vaiheessa se, että mielestäni juuri Pittsburghilla on enemmän eväitä ja vähemmän kysymysmerkkejä kuin oikeastaan millään muulla joukkueella. Paljon on tietysti kiinni kaaviosta, mutta tämän hetken Top 5 mestaruus-suosikkini ovat (järjestyksessä): Pitt, Ohio State, Kansas, Duke ja Kansas State (kyllä, Kansas State Wildcats).

Mitäs muut ovat mieltä?

 

[jukkka]

Vs: NCAA 2010-11

mielestäni juuri Pittsburghilla on enemmän eväitä ja vähemmän kysymysmerkkejä kuin oikeastaan millään muulla joukkueella.

...vaikka juuri takkiin Connecticutilta ottikin.

 

[JoKaFan]

Vs: NCAA 2010-11

Vaikka Big East niin kova tällä kaudella on ollutkin, ainakin minusta alkaa tuntua ettei konferenssin kouluista muilla kuin Pittsburghilla ole lopulta eväitä NCAA mestaruuteen. Notre Dame ja Louisville - samoin kuin tietysti Syracuse - ovat kovia joukkueita, mutta kaikilla on mielestäni puutteita siinä määrin että voittoon vaadittavat kuusi peräkkäistä voittoa tuntuu epätodennäkoiseltä.

Mitäs muut ovat mieltä?

En luota Pittsiin. Jo tuo eilinen tappiokin sitä vahvisti. Liikaa Gibbs-Wanamaker-akselin varassa.

Oma arvioni on...

1. Duke: Hyvin roolitettu porukka, Singler ja Smith selkeät go-to guyt, isossa päässä paljon duunariosastoa

2. Ohio State: En ole nähnyt paljon pelejä, mutta Sullinger on kova postissa, Diebler osaa heittää,..jne. Ovat olleet Wisconsin-tappiota lukuunottama varsin suvereeneja.

3. Notre Dame: Oma suosikkini jo toisen kauden ajan. Pidän pelitavasta. Paljon heittovoimaa ja erittäin hyvä joukkuehenki oikein huokuu. Laatua paikoilla 1-4, mutta pienenä kysymysmerkkinä selkeän sisäpelaajan puuttuminen. Ja lisäksi kapea penkki. Jatkossa Atkinsiä ja Cooleya pitää peluuttaa enemmän, muuten tulee väsy jossain vaiheessa.


Mustat hepat:

- North Carolina: Nuori poppoo on yllättänyt ainakin meikäläisen heikon edellisen kauden jälkeen. Maan paras ribarijoukkue. Mashall puhjennut kukkaan Drew II:n lähdön jälkeen. Parempi sisäpelaajisto kuin esim. Dukella.

-Connecticut: Vaikeaa on UConnilla ollut hyvän alkukauden jälkeen, mutta potentiaalia on, jos Walkerin vire jatkuu ja Napier, Oriakhi ja Lamb pystyvät tukemaan häntä hyvin. Todella musta hepo...


Olisin kelpuuttanut mustiin hevosiin myös Saint John'sin, mutta Kennedyn loukkaantuminen vei pohjat pitempiaikaiselle menestykselle.