Vs: NCAA 2010-11
2011 NCAA Tournament ennakko (http://yliopistokoris.blogspot.com/2011/03/2011-ncaa-tournament-ennakko.html)
Uuden ensimmäisen kierroksen vuoksi, jolla 68 joukkuetta supistetaan 64:n, NCAA Tournament alkaa tänä vuonna pari päivää totuttua aikaisemmin. Televisiokatsojana odottelun lyheneminen miellyttää, mutta kyllähän tämä aikaistaminen toisaalta tekee heikompiin ja tuntemattomampiin joukkueisiin tutustumisen turhankin kiireiseksi.
Selection Sundayn turnauskaavion julkistamistilaisuus tarjosi jälleen kerran yllätyksiä kun suurten konferenssien Virginia Tech, Colorado ja Alabama jäivät rannalle mid-major liigojen UAB:n ja VCU:n kustannuksella. Se, ettei kumpaakaan näistä yllätysnimistä esitetty vakavaksi Tournament ehdokkaaksi oikeastaan yhdenkään asiantuntijan taholta kertoo siitä millaisesta pommista oli kysymys. Vaikuttaisi siltä, että valintakomitea on turvautunut viimeisten paikkojen jaossa RPI mittariin, joka on kyseiseen tarkoitukseen täysin sopimaton jos kaavio on tarkoitus täydentää konferenssimestarien jälkeen oikeasti parhailla joukkueilla. Koulujen asettelu eri kaavion paikoille taas sujui komitealta paremmin. Texasin putoaminen 4-seediksi oli yllätys, mutta muilta osin valitettavaa ei juurikaan löydy. Ehkä sen verran tosin, että NCAA:n ykkösjoukkueen, Ohio Staten, olisi voinut palkita hieman helpommalla ohjelmalla. Tarkastellessa joukkueita paikoilla 2, 3 ja 4, OSU:n East Region saattaa nimittäin olla koko kaavion kovin. Omaan silmääni bracketissa pistää myös pieni kauneusvirhe. Sääntöjen mukaanhan kaavio tulisi laatia siten, etteivät saman konferenssin joukkueet voisi kohdata ennen Regional finaaleja. Big Eastin saadessa turnaukseen peräti 11 joukkuetta tämä ei ole edes mahdollista, mutta Idän Jättiläisen joukkueet olisi kuitenkin voinut asetella regioneihin tasaisemmin. Souheastissa ja Southwestissa on nyt vain kaksi Big Eastin yliopistoa, Eastissa niitä on neljä. Ja potentiaalisia kolmannen kierroksen (siis entinen 2. kierros) Big East kohtaamisia on peräti kolme: Cincinnati-Connecticut, Villanova-West Virginia ja Syracuse-Marquette.
Johtuen joko todellisten huippujoukkueiden puutteesta tai siitä että kohtalaisen hyviä ryhmiä on niin paljon - riippuu miten päin asiaa katsoo - taistelu NCAA mestaruudesta näyttäisi olevan etukäteen arvioituna avoimempi kuin yleensä. Omasta mielestäni peräti kahdellakymmenellä yliopistolla on realistiset mahdollisuudet päästä leikkamaan korisukka Houstonissa. Ennakkosuosikkina pidän Pittsburghia johtuen joukkueen avuista, pelityylistä sekä paikasta turnauskaaviossa. Muut kandidaatit - mestaruuden todennäköisyysjärjestyksessä - ovat:
Ohio State
Kansas
Duke
Louisville
Connecticut
Kentucky
Texas
Syracuse
Purdue
Notre Dame
Kansas State
Florida
North Carolina
San Diego State
Wisconsin
Arizona
Michigan State
Vanderbilt
Brigham Young
Kävi miten kävi, jos kauden huipennus noudattaa samaa kaavaa kuin viime kuukausien tapahtumat, luvassa on laadukasta collegepalloa, huikeita jännitysnäytelmiä ja toivottavasti viihdyttävin NCAA Tournament miesmuistiin.
Seuraavaksi pari sanaa jokaisesta kaavion osasta:
East
Voittaja: Ohio State
Arvokkain pelaaja: Jared Sullinger
Yhteenveto
Kuten introssa jo todettiin, Ohio Statea ei todellakaan palkittu maan ykkösjoukkueen asemasta helpolla kaavion osalla. East regionista nimittäin löytyvät Kentucky ja North Carolina - kaksi loppukauden komeettaa ja mahdollisesti koko NCAA:n lahjakkainta joukkuetta, paikkapuolustuksellaan Tournamentissa aina vaarallinen Syracuse, sekä kokeneet, huimalla pelaajamateriaalilla varustetut Villanova, Washington ja West Virginia. Clemson (jos ekalle kierrokselle selviää) ja Marquette ovat erittäin kovia ryhmiä 11- ja 12-seedeiksi. Potentiaaliset pelipaikka match upitkaan eivät ole välttämättä Buckeyesille suosiolliset. Vaikka tulokas Aaron Craft onkin pelannut odotettua paremmin ja kypsemmin, on point guard joukkueen heikoin paikka. Tästä regionista löytyy Craftin mahdollisiksi vastustajiksi Villanovan Corey Fisher ja Maalik Wayns, Kentuckyn Brandon Knight, Xavierin Tu Holloway, North Carolinan Kendall Marshall, Washingtonin Isaiah Thomas, sekä Syracusen Scoop Jardine ja Brandon Triche. Lähes kaikissa skenaarioissa nuorukainen saa siis vastaansa kovan luokan takamiehen. Tästä huolimatta Ohio State on selkeästi regionin paras ja monipuolisin joukkue ja tullee menemään jatkoon.
Jos Buckeyes kompuroi, voivat Kentuckyn freshmanit tehdä sen mihin edeltäjänsä John Wall, DeMarcus Cousins ja kumppanit eivät kyenneet: edetä aina Final Fouriin saakka. Wildcats, samoin kuin regionin musta hevonen Washington, voitti oman konferenssinsa mestaruusturnauksen ja kauden huipennukseen on aina mukavampi lähteä voittoputken turvin.
Todennäköinen 2. kierroksen yllätys (siis vanhan 1. kierroksen - nythän 1. kierroksella tarkoitaan neljän joukkueen play-in otteluja paria päivää ennen varsinaisen turnauksen alkua.)
Marquette (11)-Xavier (6):
Itse en tätä edes yllätyksenä pitäisi, mutta sellainenhan sen täytyy olla jos 11-sijoitettu kaataa kuutosen. Aggressiivinen, fyysinen ja kokenut Marquette on voittanut kauden aikana mm. Connecticutin, Syracusen ja Notre Damen. Vastustaja Xavierilla ei päänahkoja huippujoukkueista ole.
Unelmaottelu
Regional Final Ohio State (1)-Syracuse(3):
Jos tämä kamppailu toteutuu, nähdään parketilla maan paras perimeter paikkapuolustus (Syracuse) ottamassa mittaa tehokkaimmin palloa siirtelevästä ja tarkimmin kaukaa heittävästä takakentästä (OSU).
West
Voittaja: Connecticut
Arvokkain pelaaja: Kemba Walker
Yhteenveto
West regionin kaavion yläosa on miestäni niin kinkkinen, että järki kieltää sinne sijoitettujen koulujen Final Four paikan povaamisen. Vaikka sekä Texas että erityisesti Duke omaa mestaruuspotentiaalin, on matkalla Houstoniin paljon kompastuskiviä. Puolustavan NCAA mestarin, Duken, paikka kaaviossa on todella haastava. Jo toisessa ottelussa voi tulla vastaan Tennessee, juuri sen tyyppinen fyysinen ja liikkuva miehistö joka on osoittautunut Mike Krzyzewskin suojateille hankalaksi aiemmin kaudella (Floirida State, St. John's, Virginia Tech). Myös Arizona ja Memphis, sekä tietysti Texas - kaikki kolme myöskin urheilullisia ja nopeita joukkueita - olisivat Sinisille Paholaisille pahoja paloja purtavaksi Sweet 16 kierroksella. Eikä Regional Finalissa olisi luvassa helpompaa tulisi vastaan sitten kuuma Connecticut tai sähäkkä San Diego State. Duken kokemuksesta, lahjakkuudesta ja vakuuttavista esityksistä huolimatta miehistössä on aukkoja jotka ovat tulleet ilmi kauden aikana. Front courtin Ryan Kelly ja Plumleen veljekset saattavat olla parempia ja monipuolisempia yksilöitä kuin edeltäjänsä Lance Thomas ja Brian Zoubek, mutta mielestäni Blue Devilsin puolustus on nyt havoittuvaisempi kuin ennen, ja joukkue joutuu laskemaan liikaa supertakamiehensä Nolan Smithin hyökkäyskapasiteetin varaan.
Koska West on kokonaisuudessaan erittäin kova osa kaaviota, ei bracketin alaosasta eteneminenkään ole helppoa. Uskon kuitenkin vahvasti Kemba Walkerin ja Connecticutin turnauskestävyyteen, josta on saatu näytteitä sekä alkukauden Maui Invitationalissa että viime viikon Big East Tournamentissa. UConn ei ole Westin lahjakkain, toiseksi lahjakkain tai edes kolmanneksi lahjakkain joukkue, mutta on osoittanut pystyvänsä pelaamaan erityyppisiä yliopistoja vastaan ja esiintymään tasaisesti kiihkeässä pelirytmissä. NCAA:n parhaan Clutch pelaajan, Walkerin, arvoa yksilönä ei myöskään voi vähätellä.
Todennäköinen 2. kierroksen yllätys
Memphis(12)-Arizona(5):
Myös Missourilla (vs. Cincinnati) ja Penn Statella (Temple) on erinomaiset mahdollisuudet korkeammalle rankatun yliopiston sivuun sysäämiseen, Tennesseen (9) voittoa Michiganista (8) taas en edes pitäisi yllätyksenä, mutta nostetaampa nyt esiin West Regionin kaikkein herkullisin ensimmäisen kierroksen kamppailu, Memphis-Arizona. Tigers-valmentaja Josh Pastner kohtaa nimittäin ensimmäistä kertaa entisen opinahjonsa ja työnantajansa tässä kahden erittäin lahjakkaan, vasta potentiaalinsa pintaa raapaisseen joukkueen välisessä kamppailussa. Tigerseilla ei ole riveissään tulevan NBA-laiturin, Derrick Williamsin pysäyttäjää, mutta on kauttaaltaan fyysisempi ryhmä, joka pelaa kauden parasta koripalloaan oikeaan aikaan.
Unelmaottelu
3. kierroksen Connecticut (3)-Missouri (11):
Huskiesin Kemba Walker on yksi NCAA-kauden sensaatioista, mutta ollut ongelmissa (joka ei muuten todellakaan ole mikään häpeä) kaikkein kovimpia back court puolustuksia vastaan. Parhaiten Walkerin kurissa pitänyt yksilö oli Texasin Dogus Balbay (Walker tosin naulasi ottelun voittoheiton); joukkueena hänen pysäyttämisessään kohtalaista menestystä saavutti Big East Tournamentin finaalissa Louisville (Huskies kuitenkin voitti tämänkin pelin). Jos UConn ja Missouri kohtaavat kolmannella kieroksella, saa Walker vastaansa yliopistokoripallon ehkä räväkimmän ja nopeimman takakentän, joka tarjoaa vähintäänkin Texasin ja Louisvillen tasoisen - joskin hyvin erilaisen - haasteen.
Southwest
Voittaja: Louisville
Arvokkain pelaaja: Preston Knowles
Yhteenveto
Soutwest regionista löytyy taitoa vaikka millä mitalla, mutta jostain syystä kaikki pehmeimmät huippujoukkueet tuntuvat olevan täällä, ja ellei ihmeitä tapahdu, uskon Final Four paikan olevan kahden kaupan Kansasin (1) ja Louisvillen (4) välillä. Kakkos-rankattu Notre Dame pystyy myös voittamaan koulun kuin koulun heiton pudotessa ja takamies Ben Hansbroughin olessa elementissään, ja Purduella on esittää yksi NCAA:n parhaista skoraustandemeista JaJuan Johnson/E'Twaun Moore. Ennustan kuitenkin kaavion yläosasta tulevan kovakuntoisen, fyysisen miehistön - oli se sitten Kansas tai Louisville - olevan etulyöntiasemassa kapeammalla nuoralla käveleviin, liikaa heittoprosentteihinsa luottaviin ryhmiin nähden.
Kansas on varmasti Southwestin suurin suosikki monen silmissä, mutta Jayhawks on ollut vaikeuksissa kauden aikana aggressiivisesti puolustavia Texasia ja Kansas Statea vastaan. Ja vaikka kyseessä on ehkä NCAA:n syvin joukkue (pelkällä penkillä voitaisiin olla Tournamentissa mukana), en ole vakuuttunut siitä että yhdestäkään Jayhawkista on go to guyksi, joka pystyy kannattelemaan joukkuettaan harteillaan vaikeiden jaksojen yli joita Tournamentissa väkisinkin tulee. Lisäksi on mielestäni huolestuttavaa kuinka monesti Kansas on voittanut selvästi heikompia vastustajia vain pisteellä tai parilla. Epäonnistumiset voittojen kuittaamisessa aikaisemmassa vaiheessa ottelua altistavat hyvänkin joukkueen yllätystappioille. Kansas on yksi tämän kauden täydellisimpiä joukkueita, ja kuuluu ehdottomsti ennakkosuosikkeihin, mutta näkisin hyvässä vireessä olevalla, erittäin kovaa pelaavalla Louisvillella olevan erinomaiset mahdollisuudet Kansasin tyyppisen joukkueen kaatamiseen ja etenemiseen Final Fouriin. Louisvillen osakkeet ovat nousseet silmissäni entisestään takamiesten Payton Sivan ja Preston Knowlesin kehityttyä huimasti korintekijöinä ja clutch pelaajina.
Southwestin mustaksi hevoseksi nostan Florida Staten, yhden NCAA:n kookkaimmista, urheilullisimmista ja parhaiten puolustavista joukkueista. Jos Seminoles vain selviytyy jatkoon ensimmäisestä ottelustaan (Texas A&M), tulee se kohtaamaan paperilla sopivia vastustajia aina Regional Finaliin saakka (potentiaaliset vastustajat: Notre Dame, Purdue, Georgetown, USC). Se mikä tekee Florida Statesta vielä vaarallisemman kuin mitä kaavion paikka osoittaa, on NCAA:n parhaan puolustajan, joukkueensa parhaan hyökkääjän, ja tulevan NBA lottery pickin, Chris Singletonin paluu pelipaitaan loukkaantumisen jälkeen.
Todennäköinen 2. kierroksen yllätys
USC (11)-Georgetown(6):
Olettaen siis että USC klaaraa karsintakierroksella UAB:n, Trojans on erittäin vahvoilla myös toisessa ottelussaan neljästi peräkkäin hävinnyttä Georgetownia vastaan. Hoyas saanee kamppailuun jalkeille tappioputken ajan sivussa istuneen pelinjohtajansa Chris Wrightin, mutta toisin kuin esimerkiksi Florida Staten ja laituri Singletonin tapauksessa, pelinjohtajan on useasti vaikeampi nousta pelastamaan pulassa olevaa joukkuettaan poissaolon jälkeen. Lahjakas, Texasin, Tennesseen, Washingtonin ja Arizonan kauden aikana kukistanut USC lähtee mielestäni koitokseen selvänä ennakkosuosikkina.
Unelmaottelu
3. kierroksen Kansas(1)-Illinois (9)
Vaikka Illinoisin kausi on sujunut mollivoittoisesti, on Fighting Illini ehdottomasti yksi NCAA:n hyökkäysvoimaisimmista ryhmistä. Vastakkain tässä ottelussa olisivat kaksi erittäin taitavaa front courtia (Morris&Morris vs. Tisdale, Cole&Davis) ja takakenttää, jotka osaavat hyödyntää isojen pelaajien osaamisen tehokkaasti. Lisämielenkiintoa kamppaillun tuo myös se, että Bill Self valmensi Illinoisia ennen siirtymistään Kansasin peräsimeen jokunen vuosi sitten.
Southeast
Voittaja: Pittsburgh
Arvokkain pelaaja: Gary McGhee
Yhteenveto
Pittsburgh sai mielestäni kaikista ykkös-seedeistä suosiollisimman paikan bracketissa. Jos ei ihmeitä tapahdu, Panthers menee heittämällä aina Southeastin finaaliin saakka, jossa vastaan asettunee Florida, toinen koulu joka on kiitoksen velkaa valintakomitealle. Kaavionosan joukkueista myös Kansas Statella, UCLA:lla ja Michigan Statella on mestaruustason lahjakkuutta, mutteivat ole syyttä sijoitettuna niinkin alas kuin paikoille 5, 6 ja 10. Kolmos-rankattu BYU taas ei ole ollut sama joukkue menetettyään laituri Brandon Davisin, joskin olisi typerää jättää kokonaan laskuista pois joukkue jossa pelaa Jimmer Fredette; 3-seed Wisconsin taas on älykäs ja taitava joukkue, mutta pelasi viimeiset ottelunsa ennen tournamentia kelvottomasti. Badgers saattaa kuitenkin olla kaikkein potentiaalisin uhka Pittsburghille tässä regionissa, mutta Bo Ryanin joukkueiden heikot esitykset aiemmissa NCAA Tournamenteissa, sekä käisttämättömän kotiedun vääristävät tilastot, eivät puolla Wisconsinin povaamista Final Fouriin etenijäksi.
Pittsburgh ei pysty kehuskelemaan tulevilla NBA pelaajilla monen muun mestarisuosikin tapaan, mutta joukkue on erittäin monipuolinen, taitava, älykäs ja ennen kaikkea kova. Panthersin suurin vahvuus on kyky pysyä peleissä mukana myös silloinkin kun korinteko takkuilee. Joukkueen riveistä löytyy skoraus- ja heittovoimaa mm. Ashton Gibbsin muodossa, mutta Pittsburgh kääntää usean taistelun edukseen myös silloinkin kun heittoprosentti alkaa kolmosella erinomaisen hyökkäyslevypallopelaamisensa (Pittsburghille jokainen ohiheitto on uusi korintekomahdollisuus) ja puolustuksensa ansiosta. Panthers on tällä kaudella hävinnyt viidesti, kokonaispiste-erolla 18. Valmentaja Jamie Dixonin suojatit eivät yksinkertaisesti koskaan ajaudu kuoppaan josta eivät pystyisi nousemaan ja ovat iskuasemissa pelissä kuin pelissä viime sekunneille saakka. Panthersin parhaat pelaajat kuluneella kaudella ovat olleet takamiehet skoraaja Gibbs ja playmaker Brad Wanamaker, mutta joukkueen yksittäinen tärkein pelaaja Tournamentissa saattaa olla härkämäinen sentteri Gary McGhee, joka ankkuroi Pittin loistavaa puolustusta ja kuuluu NCAA:n parhaisiin hyökkäyslevypallojen kerääjiin.
Todennäköinen 2. kierroksen yllätys
Gonzaga (11)-St. John's(6):
Uskon että tässä regionissa on monella alemmas rankatulla joukkueella mahdollisuus etenemiseen. 9-seed Old Dominion saattaa olla jopa ennakkosuosikki numero kasia, Butleria vastaan;10- ja 12-seedien Michigan Staten ja Utah Staten voitot eivät olisi myöskään yllätyksiä, ja jopa paikoille 13. ja 14. asetetut Belmont (vs. Wisconsin) ja Wofford (BYU) tavoittelevat tosissaan isompiensa päänahkoja. Todennäköisimmäksi altavastaaja-voittajaksi nimeän kuitenkin Gonzagan. Steve Lavin on tehnyt huikeaa työtä ensimmäisellä kaudellaan St John's Red Stormin peräsimessä, ja oli tunnettu ylisuoriutumisistaan Tournamentissa UCLA aikoinaan, mutta vaikka kokeneesta St. John's joukkueesta löytyy leveyttä, oli monipuolisen (mm. koulun paras levypallomies) D.J. Kennedyn loukkaantuminen Big East tournamentissa kova isku. Gonzaga puolestaan lähtee March Madnessiin iskussa, yhdeksän perättäisen voiton siivittelemänä. Valmentaja Mark Fewn rosterista löytyy mid-major joukkueeksi riittävästi kokoa ja atletiikkaa suurten konferenssien joukkueiden haastamiseen, ja vaikka tämä on voittomäärällä mitattuna kaukana coachin parhaasta miehistöstä, voi Zags edetä kolmannelle kierrokselle, ja miksei pidemmällekin.
Unelmaottelu
Regional Semifinal Pittsburgh (1)-Kansas State (5):
Jokaisella yliopistokorisfanilla on varmasti omat näkemyksensä siitä millainen pelityyli on tehokkainta tai viihdyttävintä, mutta uskon että kaikki nauttivat intensiivisestä, agressiivisesta pelistä kaikkensa antavien yksilöiden harjoittamana. Jos Pitt ja Kansas State kohtaavat, luvassa on melkoinen paini kahden fyysisen, periksiantamattoman miehistön välillä.
Final Four
Voittaja: Pittsburgh
Arvokkain pelaaja: Ashton Gibbs
Laajalla rintamalla hyökkäävä Ohio State on jopa Kemba Walkerille liikaa, ja Buckeys etenee finaaliin. Toisessa välierässä Pitt osoittautuu kahdesta Big Eastin terrierristä hyökkäysvoimaisemmaksi todennäköisesti hyvin vähäkorisessa ottelussa. Finaalissa kohtaavat mielestäni kauden vakuuttavimmat resumet omaavat ja yksinkertaisesti parhaat joukkueet, joista voittajaksi selviää Pittsburgh - miehistö jolla on paremmat eväät kuin kellään muulla sekä Jared Sullingerin että OSU:n heittopelin pysäyttämiseen.
Bracket kokonaisuudessaan
