- Viestejä
- 785
Little ei ole amerikanvuosinaan tosiaan loistanut korintekijänä. Mielestäni tämä on johtunut ensisijaisesti löysästä/heikohkosta pallonkäsittelytaidosta, räjähtävyyden puutteesta sekä huonosta viimeistelykyvystä. Toki kaukoheittokykykään ei ole missään vaiheessa ollut mikään varsinainen vahvuus.Riippuu hieman siitä, mitä sillä seuraavan askeleen korkeimmalla tasolla tarkoitetaan. NBA nyt näyttää aika kaukaiselta. Toisaalta jos mietitään suomalaisia takamiehiä ja susijengiä, niin aika korkea taso olisi esimerkiksi eurooppalaisten top-4 sarjan joukkueen avauksen pelaaja. Jos vertaa esim. Jantusen, Valtosen ja Maxhunin yliopistouria, niin Littlehän vaikuttaa olevan näiden kanssa samanikäisenä vähintäänkin samalla viivalla tai edellä. Voisin melkeinpä syödä hatullisen, mikäli ei tuolle tasolle yllä.
Jos mietitään euroliigaa, niin tuo skoraustaidon puute toki on hidaste. En ole tilastoja sen syvällisemmin tonkinut, mutta väittäisin, että tuo <15 per 36 ei ole mikään uhkaava lukema vielä, kun puhutaan kuitenkin sophomore vuoden pelaajasta. Toki hyvä olisi jos tuo lukema tuosta vielä kehittyisi.
Syöttötaidosta muuten, Little johtaa Big 12 konferenssin syöttötilastoa.
Mutta kyllä Littlelle tosiaan täytyy tunnustusta antaa tämän kuluvan kauden esityksistä. Hän on ollut joukkueensa toisiksi paras pelaaja Gabe Madsenin jälkeen ja pelannut mielestäni myös peli peliltä paremmin. Utah joukkueena on tosin pelannut odotuksia vastaavasti, eikä ole mikään varsinainen NCAA:n eliittijoukkue. Kenpom rankkaa joukkueen tällä hetkellä sijalle 63, Bart Torvik sijalle 68 ja NCAA (NET-ranking) sijalle 66. Tuo taso -- NIT-kamaa -- täytyy toki pitää mielessä, kun kehuja antaa.
Little on ollut sinänsä hieman vaikeatulkintaisen alkukauden perusteella kuitenkin aika uniikki tapaus NCAA-takamiehenä: nuoren miehen syöttötaito yhdistettynä uskomattomaan hyvään puolustuslevypallopelaamiseen herättänee kiinnostusta aika laajaltikin. Utahissa Little on päässyt myös mestaroimaan pallon kanssa siihen malliin, että hänellä on nyt hieno tilaisuus parantaa tuota puuttellista pallonkäsittelytaitoaan pelitilanteissakin. Tuo eilinen Saint Mary's peli oli siitä mielenkiintoinen esitys, että näin siinä ensimmäistä kertaa Littlen pyrkivän NCAA-urallaan korille useita kertoja ja johdonmukaisesti. Hänellähän on varmasti hyvät valmiudet parantaa tuota yllättävän heikkoa korillaviimeistelyntaitoa, sillä hän kuitenkin pystyy voittamaan noita levypallotilanteita johdonmukaisesti isompia pelaajia vastaan. Isompana jarruna tuossa korillepääsemisessä pitkässä juoksussa on mielestäni siis tuo pallonkäsittelytaito ja siihen yhdistetty suunnanmuutoskyky.
Littlen kannalta merkittävää tulee loppukauden osalta olemaan se, että pystyykö hän jatkamaan koko ajan parantuneita otteitaan myös Big-12 peleissä. Pelit MS Statea ja Saint Marysia vastaan ovat osoittaneet, että hän pystyy pelaamaan hyvällä tasolla myös tasokkaita joukkueita vastaan, joten lähtökohdat tuohon parin viikon kuluttua alkavaan konferenssikauteen ovat ihan hyvät. En osaa sanoa, miltä Littlen tulevaisuus näyttää, mutta mielestäni Little on nyt ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen sellaisessa ympäristössä, että hän pystyy pelaamaan omilla vahvuuksillaan, isolla vastuulla sekä roolissa, jossa hän pystyy kehittämään peliään kokonaisvaltaisesti. Tälläisiin tilanteisiin suomalaisten pelaajien täytyisi päästä enemmänkin ja aikaisemmin.
NBA:han on marssittu takamiehinä noilla alle 15 pistettä per 36 lukemilla, mutta toki nämä kaverit ovat olleet sitten lähinnä freshmanejä tai aivan top-10 joukkueiden pelinrakentajia, joiden ympärillä ei ole pyörinyt kuin eliittitalenttia (esim Andrew Nembhard Gonzagassa Chet Holmgrenin, Drew Timmen ja Julian Strawtherin kanssa). Utahissa talenttia ei Littlen ympäriltä oikein löydy ja siksi Big12 kausi voi näyttää rumaltakin -- varsinkin jos joukkue heittää kolmosensa kuten he eilen heittivät.
PS Utahiin viime kauden jälkeen Baylorista siirtynyt Caleb Lohner edusti eilen ensimmäistä kertaa myös Utahin korisjoukkuetta. Hänhän taisi siirtyä Utahiin ennenkaikkea am. jalkapallon perässä. Häntä on suomalaisena mielenkiintoista seurata siinä mielessä, että hän näyttää pelikentällä kuinka raaka voima ja raaka agressiivisuus voivat kantaa yllättävänkin pitkälle koripallouralla.
PPS Morris Ugusuk jatkaa South Carolinassa vahvoja otteita. Kauden kolmosprosentti on nyt 53% noin neljällä heitolla per peli. Ugusuk on ollut myös edelleen hintelästä olemuksestaan huolimatta erinomainen puolustaja. Täytyy myöntää, että ihan tätä roolia en hänelle ennustajakorteistani nähnyt. Sinänsä tuo South Carolinan pelintekijätilanne on omituinen, että silloin tällöin kentällä on kolme takapelaaja palloa pyytämässä esimerkiksi päätyrajan jälkeen -- Ugusuk myös. Hänen vaatimuksensa vain usein ovat hieman ujommat kuin muiden ja näin ollen pallon tuo etukentälle sitten monesti joku muu.
Viimeksi muokattu: