Nuorten maajoukkueet

[Old lady]

Slovenia voitti Ranskan WU18- finaalissa 63:61 - ja millä historialla. Ymmärtääkseni Slovenia nousi viime vuonna A-divariin ja nyt voitti mestaruuden. Korjatkaa jos muistan väärin.
Aikamoinen tuhkimotarina

Ja mikä mahtava finaali olikaan! Kyllä kelpasi katsella. Fyysisiä joukkueita kumpikin, hallittiin sekä kroppa että pallo loistavalla tavalla. Hienoa, että Slovenia voitti.

 

[KariPallo69]

Kisat takana ja kovin vähän jäi Suomelle käteen. Petrattavaa jäi paljon, valitettavan paljon. Hyvä, että sarjapaikka säilyi, mutta jotenkin se tuntuu kovin laimealta käynnissä olevan koripallohuuman ja panostuksen keskellä. Ei nyt mennä ylemämän tason ongelmiin kuten esimerkiksi koripalloliiton rakenteellisiin ongelmiin, harrastajamääriin tai lajin levinneisyyteen Suomessa, vaan tähän WU18 turnaukseen, niin tässä oma näkemykseni ja millaisten lasien läpi sitä katselen:

Toistan mitä sanoin turnauksen alussa: joukkue on kasattu monella tapaa väärin. Pelatun seitsemän matsin jälkeen olen entistä vakuuttuneempi siitä. Rosterissa ei ole syvyyttä, ei selkeitä rooleja ja sitä kautta koko turnaus oli saman, yksitoikkoisen pelin toistamista pelistä toiseen. Pelaajavalinnoilla ja valmennuksen luomalla pelikirjalla ei tuon enempää pystynyt ottamaan. Ja kun avainpelaajaa juoksutetaan pelistä toiseen isoilla minuuteilla, niin näin tiivistahtisessa turnauksessa väistämättä tulee seinä vastaan.

Tätäkin suurempi ongelma on, ettei joukkueella ole selkeää johtajaa, aivoja, joka osaisi ohjata joukkeen tekemistä niin hyökkäys kuin puolustus suuntaan. Siinä missä Aarnisalo on loistava ja rohkea yksilö, niin joukkueen aivot hän ei kuitenkaan ole. En tiedä onko hänen maineensa kasvanut jo koko joukkeessa, valmennus mukaan luettuna, sille tasolle, ettei kenelläkään ole siihen edes mitään sanottavaa.

Jokaisella on varmasti oma käsityksensä mistä hyvä joukkue koostuu, lajissa kuin lajissa. Jotkut korostaa yksilöitä, toiset pisteiden tekijöitä, kolmannet näkymättömiä raatajia, neljännet hyökkäystä, viidennet puolustamista, kuudennet joukkuehenkeä jne. Omissa ajatuksissa joukkuelajeissa jo tuo sana kertoo mistä siinä on kyse - joukkueesta, ei yksilö(i)stä.

Mutta sitten itse turnaukseen. Jaan vastustajat mielessäni kolmeen kategoriaan - selkeästi ylempänä rankingissa, about samoissa ja selvästi alempana. Pystymällä oikeasti haastamaan tai mieluiten voittamaan selkeästi ylempänä olevan osoittaa olevansa oikealla kehityspolulla. Tiukat pelit oman ranking kategorian kanssa todistaa, että olemme oikeassa sarjassa ja häviämällä alempana oleville on aina huolestuttava merkki.

Tätä mallia vasten turnauksen seitsemästä pelistä kaksi oli ylempänä olevia vastaan (SLO ja BEL), kaksi saman kategorian (CZE ja GER) ja kolme alempana (SRB, POR, ISR). Toki tuota ranking sijoitusta ei tulisi liikaa tuijottaa, mutta kyllähän se jotain kertoo.

Alempana olevia maita vastaan tuli kaksi voittoa (POR, ISR) ja yksi tappio (SRB). Ainut tappio tuli turnauksen kannalta juuri väärässä pelissä. Se kertoo valitettavan paljon joukkueesta. Silloin, kun venymistä tarvitaan, flopataan (viittaus tärkeimmän pelin tärkeimpään neljännekseen). Lisäksi nuo kolme peliä paljasti joukkueen isoimman ongelman, puolustuksen. Vastustaja heitti niissä pisteitä 70p, 77p ja 76p. Tämä on yksinkertaisesti aivan liikaa itseään heikompia maita vastaan. Jos puolustus vuotaa tuolla tavalla, niin voittaa voi vain hyvänä päivänä. (Puolustamalla hyvin voittoon ei tarvita parasta heittopäivää.)

Sitten ne kaksi "oman kategorian" peliä olivat jo sitä mitä pitikin - tasaisia pelejä, toisesta selvempi voitto, toisesta pinnan tappio. Tämä oli jo ihan positiivinen signaali. Tsekki pelasi mielestäni hyvin, mutta he kaatuivat heikkoon viimeistelyyn. Saksa peli oli tasaista hermokorista viimeisille sekunneille asti ja nämä pelit voivat päättyä kuinka vain. Nyt harmittava takaisku, mutta otteluna varmaan se paras tässä turnauksessa.

Mutta sitten ne kaksi peliä ylemmän kategorian joukkuetta vastaan. Se todisti massiivisen eron kaikessa tekemisessä niin kentällä kuin sivurajan toisella puolella (valmennus). Ei päästy edes haastamaan kumpaakaan vastustajaa, voitosta ei voi edes uneksia. Molemmat pelit oli taputeltu kasaan ennen puoliväliä. Todella, todella huono signaali. Ja se on pakko vielä sanoa, että etenkin tuo ensimäinen peli Sloveniaa vastaan osoitti kapean rosterin haasteen. Tuoreilla jaloilla turnaukseen ja joukkueen selkäranka Aarnisalo teki 9p ja pääsi vain kerran vapareille (4/12, 0/2, 1/2). Niin hyvästä pelaajasta kuin onkin kyse, niin tämä todistaa sen, että yhden pelaajan strategialla ei joukkuelajeissa kannuja nostella, eikä hyväkään pelaaja ihmeisiin pysty.

Mitäkö tästä opitaan? No siitä saamme varmasti maistiaisia jo kolmen viikon kuluttua, kun WU20 kisat alkavat!

(Ja olipa upea finaali!)

 

[Lev Rubin]

Kisat takana ja kovin vähän jäi Suomelle käteen. Petrattavaa jäi paljon, valitettavan paljon. Hyvä, että sarjapaikka säilyi, mutta jotenkin se tuntuu kovin laimealta käynnissä olevan koripallohuuman ja panostuksen keskellä. Ei nyt mennä ylemämän tason ongelmiin kuten esimerkiksi koripalloliiton rakenteellisiin ongelmiin, harrastajamääriin tai lajin levinneisyyteen Suomessa, vaan tähän WU18 turnaukseen, niin tässä oma näkemykseni ja millaisten lasien läpi sitä katselen:

Toistan mitä sanoin turnauksen alussa: joukkue on kasattu monella tapaa väärin. Pelatun seitsemän matsin jälkeen olen entistä vakuuttuneempi siitä. Rosterissa ei ole syvyyttä, ei selkeitä rooleja ja sitä kautta koko turnaus oli saman, yksitoikkoisen pelin toistamista pelistä toiseen. Pelaajavalinnoilla ja valmennuksen luomalla pelikirjalla ei tuon enempää pystynyt ottamaan. Ja kun avainpelaajaa juoksutetaan pelistä toiseen isoilla minuuteilla, niin näin tiivistahtisessa turnauksessa väistämättä tulee seinä vastaan.

Tätäkin suurempi ongelma on, ettei joukkueella ole selkeää johtajaa, aivoja, joka osaisi ohjata joukkeen tekemistä niin hyökkäys kuin puolustus suuntaan. Siinä missä Aarnisalo on loistava ja rohkea yksilö, niin joukkueen aivot hän ei kuitenkaan ole. En tiedä onko hänen maineensa kasvanut jo koko joukkeessa, valmennus mukaan luettuna, sille tasolle, ettei kenelläkään ole siihen edes mitään sanottavaa.

Jokaisella on varmasti oma käsityksensä mistä hyvä joukkue koostuu, lajissa kuin lajissa. Jotkut korostaa yksilöitä, toiset pisteiden tekijöitä, kolmannet näkymättömiä raatajia, neljännet hyökkäystä, viidennet puolustamista, kuudennet joukkuehenkeä jne. Omissa ajatuksissa joukkuelajeissa jo tuo sana kertoo mistä siinä on kyse - joukkueesta, ei yksilö(i)stä.

Mutta sitten itse turnaukseen. Jaan vastustajat mielessäni kolmeen kategoriaan - selkeästi ylempänä rankingissa, about samoissa ja selvästi alempana. Pystymällä oikeasti haastamaan tai mieluiten voittamaan selkeästi ylempänä olevan osoittaa olevansa oikealla kehityspolulla. Tiukat pelit oman ranking kategorian kanssa todistaa, että olemme oikeassa sarjassa ja häviämällä alempana oleville on aina huolestuttava merkki.

Tätä mallia vasten turnauksen seitsemästä pelistä kaksi oli ylempänä olevia vastaan (SLO ja BEL), kaksi saman kategorian (CZE ja GER) ja kolme alempana (SRB, POR, ISR). Toki tuota ranking sijoitusta ei tulisi liikaa tuijottaa, mutta kyllähän se jotain kertoo.

Alempana olevia maita vastaan tuli kaksi voittoa (POR, ISR) ja yksi tappio (SRB). Ainut tappio tuli turnauksen kannalta juuri väärässä pelissä. Se kertoo valitettavan paljon joukkueesta. Silloin, kun venymistä tarvitaan, flopataan (viittaus tärkeimmän pelin tärkeimpään neljännekseen). Lisäksi nuo kolme peliä paljasti joukkueen isoimman ongelman, puolustuksen. Vastustaja heitti niissä pisteitä 70p, 77p ja 76p. Tämä on yksinkertaisesti aivan liikaa itseään heikompia maita vastaan. Jos puolustus vuotaa tuolla tavalla, niin voittaa voi vain hyvänä päivänä. (Puolustamalla hyvin voittoon ei tarvita parasta heittopäivää.)

Sitten ne kaksi "oman kategorian" peliä olivat jo sitä mitä pitikin - tasaisia pelejä, toisesta selvempi voitto, toisesta pinnan tappio. Tämä oli jo ihan positiivinen signaali. Tsekki pelasi mielestäni hyvin, mutta he kaatuivat heikkoon viimeistelyyn. Saksa peli oli tasaista hermokorista viimeisille sekunneille asti ja nämä pelit voivat päättyä kuinka vain. Nyt harmittava takaisku, mutta otteluna varmaan se paras tässä turnauksessa.

Mutta sitten ne kaksi peliä ylemmän kategorian joukkuetta vastaan. Se todisti massiivisen eron kaikessa tekemisessä niin kentällä kuin sivurajan toisella puolella (valmennus). Ei päästy edes haastamaan kumpaakaan vastustajaa, voitosta ei voi edes uneksia. Molemmat pelit oli taputeltu kasaan ennen puoliväliä. Todella, todella huono signaali. Ja se on pakko vielä sanoa, että etenkin tuo ensimäinen peli Sloveniaa vastaan osoitti kapean rosterin haasteen. Tuoreilla jaloilla turnaukseen ja joukkueen selkäranka Aarnisalo teki 9p ja pääsi vain kerran vapareille (4/12, 0/2, 1/2). Niin hyvästä pelaajasta kuin onkin kyse, niin tämä todistaa sen, että yhden pelaajan strategialla ei joukkuelajeissa kannuja nostella, eikä hyväkään pelaaja ihmeisiin pysty.

Mitäkö tästä opitaan? No siitä saamme varmasti maistiaisia jo kolmen viikon kuluttua, kun WU20 kisat alkavat!

(Ja olipa upea finaali!)

Moniäänisyyden vuoksi:

1. Kehitettävää varmasti on, mutta mielestäni WU-18 -joukkueen suoritus oli hyvä, vaikka MM-paikkaa taikka mitaleja eivät saavuttaneetkaan. Suoritus oli itse asiassa Suomen historian toiseksi paras yli neljäänkymmeneen vuoteen tässä ikäluokassa.

2. Rosteri vaikutti omaan silmään aika kapealta. En tunne mahdollista "pelaajapoolia" ollenkaan, mutta näinköhän kisoihin ei-valituista, mutta sinne halunneista, olisi ollut joukkueen pelastukseksi?

3. Pelikirjasta en keksi juuri valittamista.

4. Mielestäni Elina Aarnisalo on selvin ja paras johtaja kaikista Suomen maajoukkuepelaajista, joita minä olen nähnyt. Aivoja on moneen makuun, mutta kyllä minä olen vaikuttunut hänen peliälystä ja pääteksentekokyvystään.

5. Joukkue puolusti mielestäni ihan hyvin, suurimpana yksittäisenä kehityskohteena näkisin kaukoheittotaidon.

6. En tuijoittaisi nuorten FIBA-rankingeja liikaa ja tekisi niiden pohjalta johtopäätöksiä yksittäisten kisojen suhteen. Nämä rankingit muodostuvat monien vuosien edesottamusten perusteella ja eivät ole välttämättä kovin kuvaavia näiden ikäluokkajoukkueiden osalta. Serbia on ollut keskinkertainen viime vuodet, mutta kyllä heidän tämän vuoden joukkue oli mielestäni selvästi parempi kuin Suomi.

7. Suomalaisessa tyttökoripallossa on paljon enemmän ilon- kuin huolenaiheita tällä hetkellä.

 

[mranon78]

Eipä noissa junnusarjoissa taida mitään C-tasoa olla.

Kyllä taitaa olla ku googlailet hieman. U16 ja U18 löytyy. U20 näköjään ei ole

 

[Beasley]

Kisat takana ja kovin vähän jäi Suomelle käteen. Petrattavaa jäi paljon, valitettavan paljon. Hyvä, että sarjapaikka säilyi, mutta jotenkin se tuntuu kovin laimealta käynnissä olevan koripallohuuman ja panostuksen keskellä. Ei nyt mennä ylemämän tason ongelmiin kuten esimerkiksi koripalloliiton rakenteellisiin ongelmiin, harrastajamääriin tai lajin levinneisyyteen Suomessa, vaan tähän WU18 turnaukseen, niin tässä oma näkemykseni ja millaisten lasien läpi sitä katselen:

Toistan mitä sanoin turnauksen alussa: joukkue on kasattu monella tapaa väärin. Pelatun seitsemän matsin jälkeen olen entistä vakuuttuneempi siitä. Rosterissa ei ole syvyyttä, ei selkeitä rooleja ja sitä kautta koko turnaus oli saman, yksitoikkoisen pelin toistamista pelistä toiseen. Pelaajavalinnoilla ja valmennuksen luomalla pelikirjalla ei tuon enempää pystynyt ottamaan. Ja kun avainpelaajaa juoksutetaan pelistä toiseen isoilla minuuteilla, niin näin tiivistahtisessa turnauksessa väistämättä tulee seinä vastaan.

Tätäkin suurempi ongelma on, ettei joukkueella ole selkeää johtajaa, aivoja, joka osaisi ohjata joukkeen tekemistä niin hyökkäys kuin puolustus suuntaan. Siinä missä Aarnisalo on loistava ja rohkea yksilö, niin joukkueen aivot hän ei kuitenkaan ole. En tiedä onko hänen maineensa kasvanut jo koko joukkeessa, valmennus mukaan luettuna, sille tasolle, ettei kenelläkään ole siihen edes mitään sanottavaa.

Jokaisella on varmasti oma käsityksensä mistä hyvä joukkue koostuu, lajissa kuin lajissa. Jotkut korostaa yksilöitä, toiset pisteiden tekijöitä, kolmannet näkymättömiä raatajia, neljännet hyökkäystä, viidennet puolustamista, kuudennet joukkuehenkeä jne. Omissa ajatuksissa joukkuelajeissa jo tuo sana kertoo mistä siinä on kyse - joukkueesta, ei yksilö(i)stä.

Mutta sitten itse turnaukseen. Jaan vastustajat mielessäni kolmeen kategoriaan - selkeästi ylempänä rankingissa, about samoissa ja selvästi alempana. Pystymällä oikeasti haastamaan tai mieluiten voittamaan selkeästi ylempänä olevan osoittaa olevansa oikealla kehityspolulla. Tiukat pelit oman ranking kategorian kanssa todistaa, että olemme oikeassa sarjassa ja häviämällä alempana oleville on aina huolestuttava merkki.

Tätä mallia vasten turnauksen seitsemästä pelistä kaksi oli ylempänä olevia vastaan (SLO ja BEL), kaksi saman kategorian (CZE ja GER) ja kolme alempana (SRB, POR, ISR). Toki tuota ranking sijoitusta ei tulisi liikaa tuijottaa, mutta kyllähän se jotain kertoo.

Alempana olevia maita vastaan tuli kaksi voittoa (POR, ISR) ja yksi tappio (SRB). Ainut tappio tuli turnauksen kannalta juuri väärässä pelissä. Se kertoo valitettavan paljon joukkueesta. Silloin, kun venymistä tarvitaan, flopataan (viittaus tärkeimmän pelin tärkeimpään neljännekseen). Lisäksi nuo kolme peliä paljasti joukkueen isoimman ongelman, puolustuksen. Vastustaja heitti niissä pisteitä 70p, 77p ja 76p. Tämä on yksinkertaisesti aivan liikaa itseään heikompia maita vastaan. Jos puolustus vuotaa tuolla tavalla, niin voittaa voi vain hyvänä päivänä. (Puolustamalla hyvin voittoon ei tarvita parasta heittopäivää.)

Sitten ne kaksi "oman kategorian" peliä olivat jo sitä mitä pitikin - tasaisia pelejä, toisesta selvempi voitto, toisesta pinnan tappio. Tämä oli jo ihan positiivinen signaali. Tsekki pelasi mielestäni hyvin, mutta he kaatuivat heikkoon viimeistelyyn. Saksa peli oli tasaista hermokorista viimeisille sekunneille asti ja nämä pelit voivat päättyä kuinka vain. Nyt harmittava takaisku, mutta otteluna varmaan se paras tässä turnauksessa.

Mutta sitten ne kaksi peliä ylemmän kategorian joukkuetta vastaan. Se todisti massiivisen eron kaikessa tekemisessä niin kentällä kuin sivurajan toisella puolella (valmennus). Ei päästy edes haastamaan kumpaakaan vastustajaa, voitosta ei voi edes uneksia. Molemmat pelit oli taputeltu kasaan ennen puoliväliä. Todella, todella huono signaali. Ja se on pakko vielä sanoa, että etenkin tuo ensimäinen peli Sloveniaa vastaan osoitti kapean rosterin haasteen. Tuoreilla jaloilla turnaukseen ja joukkueen selkäranka Aarnisalo teki 9p ja pääsi vain kerran vapareille (4/12, 0/2, 1/2). Niin hyvästä pelaajasta kuin onkin kyse, niin tämä todistaa sen, että yhden pelaajan strategialla ei joukkuelajeissa kannuja nostella, eikä hyväkään pelaaja ihmeisiin pysty.

Mitäkö tästä opitaan? No siitä saamme varmasti maistiaisia jo kolmen viikon kuluttua, kun WU20 kisat alkavat!

(Ja olipa upea finaali!)

Minä en ihan hirveästi haukkuisi valmennusta, jos rosterissa ei ole syvyyttä.
Se että meidän junnujoukkue on 10 parhaan joukossa, on hieno suoritus. A-sarjassa pelaaminen ja sarjapaikan säilyttäminen on tällä hetkellä kiitettävä suoritus jokaisessa ikäluokassa.
Lev Rubinin sanoihin voisin yhtyä, en tiedä mistä KariPallo tuon negatiivisuuden hankkii.

 

[KariPallo69]

Moniäänisyyden vuoksi:

1. Kehitettävää varmasti on, mutta mielestäni WU-18 -joukkueen suoritus oli hyvä, vaikka MM-paikkaa taikka mitaleja eivät saavuttaneetkaan. Suoritus oli itse asiassa Suomen historian toiseksi paras yli neljäänkymmeneen vuoteen tässä ikäluokassa.

2. Rosteri vaikutti omaan silmään aika kapealta. En tunne mahdollista "pelaajapoolia" ollenkaan, mutta näinköhän kisoihin ei-valituista, mutta sinne halunneista, olisi ollut joukkueen pelastukseksi?

3. Pelikirjasta en keksi juuri valittamista.

4. Mielestäni Elina Aarnisalo on selvin ja paras johtaja kaikista Suomen maajoukkuepelaajista, joita minä olen nähnyt. Aivoja on moneen makuun, mutta kyllä minä olen vaikuttunut hänen peliälystä ja pääteksentekokyvystään.

5. Joukkue puolusti mielestäni ihan hyvin, suurimpana yksittäisenä kehityskohteena näkisin kaukoheittotaidon.

6. En tuijoittaisi nuorten FIBA-rankingeja liikaa ja tekisi niiden pohjalta johtopäätöksiä yksittäisten kisojen suhteen. Nämä rankingit muodostuvat monien vuosien edesottamusten perusteella ja eivät ole välttämättä kovin kuvaavia näiden ikäluokkajoukkueiden osalta. Serbia on ollut keskinkertainen viime vuodet, mutta kyllä heidän tämän vuoden joukkue oli mielestäni selvästi parempi kuin Suomi.

7. Suomalaisessa tyttökoripallossa on paljon enemmän ilon- kuin huolenaiheita tällä hetkellä.

Moniäänisyydelle peukku! Juuri näitä eri näkökulmia tänne tarvitaankin. Jatkan tuolla moniäänisyyden teemalla ja vastailen noihin jokaiseen:

1) Sijoitus oli toki hyvä ja ainahan se on hyvä merkki, kun nuorissa pelataan A-sarjassa. Omanlaisensa mittari se kuitenkin on, kun otetaan mukaan eri ikäluokat. Toisaalta sitäkin tärkeämpää olisi pystyä siirtämään menestys junnuista aikuisiin, ja sen kanssa Suomi on monessa lajissa ongelmissa.

2) Viittasin rosterilla valittuihin pelaajiin, jotka oli omaan makuun liian "samasta muotista". Sieltä puuttui esim. sellainen vahva pelaaja, jotka voittaisi oman tonttinsa tarvittaessa tai olisi erityisen hyvä kaukoheitoissa. Tällaisia aseita pystyisi sitten käyttämään tarvittaessa. Isompi ongelma on sitten tuo toinen, johon ehkä tietämättäsi viittasit. Maajoukkuetoiminnasta on muodostunut jo melkoinen rasite, eikä maajoukkuepaikka ole enää sellainen tavoiteltava asia, jonka sen soisi olevan. Tämä on monen asian summa ja sen avaaminen vaatisi vähän enemmän palstatilaa.

3) Tästä on toki vaikea minunkaan sanoa mitään muuta kuin sen perusteella mitä näin. Ehkä siellä oli hyvät suunnitelmat, joita pelaajat eivät kyenneet toteuttamaan. Tämä on muuten myös yksi iso asia pelaajavalinnoissa. Ainakin jos itse olisin valmentaja, niin toivoisin pelaajien ymmärtävän mitä heille piirretään - ja vasta sen jälkeen tulee sen toteuttaminen. Mutta omaan silmään nuo seitsemän peliä jätti sellaisen kuvan, että ei siellä liikaa ole vaihtoehtoja, joilla vastustajan puolustus murretaan. Ehkä vähän liikaakin yksinkertaistaen se tuntui olevan, että "juostaan mikä jaloista irtoaa ja jos ei pääse ohi, niin syötetään Aarnisalolle."

4) Tämä kohta jakaa varmasti eniten mielipiteitä ja on myös kytköksissä kohtana 3. Jos pelikirjassa olisi paljon valinnanvaraa, niin se pelin sielu olisi se, joka ohjaisi omaa joukkuettaan ja toteuttamaan eri pelin eri tilanteisiin - niin hyökkäyksessä kuin puolustuksessa. Kyllä Aarnisalolta sitä peliälyä ja uskallusta haastaa löytyy, toisinaan ehkä jopa liikaakin, mutta tietyllä tavalla "se väkisin yksin yrittäminen" ei ole sitä johtajuutta ja pelisielua, jota tässä peräänkuulutin. Tämä on kuitenkin se kaikkein haastavin ja vaativin rooli täytettäväksi eikä niitä löydy aina joka ikäluokasta eikä joka maalta. Ihanteellinen tilanne olisi, että rosterista löytyisi sekä pelin sielu ja Aarnisalon kaltainen yksilö.

5) Puolustusta pitäisi tilastoida paremmin, että sieltä voisi poimia niitä onnistumisia ja epäkohtia. Nyt kaikki jää enemmän ja vähemmän fiiliksen pohjalle. Oma fiilis noiden pelien perusteella on se, että puolustuksessa pyrittiin olemaan aktiivisia, mutta sillä pystyttiin vain ajoittain saamaan vastustajan peliä sekaisin. Liian usein vastustaja mursi tuon tuplaamisen tai triplaamisen yhdellä tai kahdella syötöllä, joka avasi vapaita heittopaikkoja. Sen lisäksi ihan niitä puolustuspään 1vs1 tilanteita hävittiin liikaa - eikä vastaavasti voitettu niitä hyökkäyspäässä. Mitä sitten kaukoheittoihin tulee, niin eniten niitä tässä turnauksessa heitti, aivan oikein ja olisitte varmasti arvanneet, Peppi Lohko. Siis mitä?! Ok, kakkosena Aarnisalo, mutta kolmantena Edit Merivirta. Siis mitäh!? Nämä on niitä vääriä valintoja, joihin kirjoituksissani olen viitannut. Älkää nyt liikaa provosoituko kommenteistani, koska en yritä sanoa, etteikö kyseessä olisi hyviä pelaajia. Yritän vain sanoa, että jotain on vain mennyt täysin vihkoon, jos tilastokärkinä (yrityksissä) on tuon kaltaiset pelaajat. Ja tuo vihko olisi ihan aikuisten oikeasti syytä avata ja käydä läpi - ja oppia.

6) Joo, tästä samaa mieltä. Nuorissa, joissa pelaajaa tulee ja menee, niin noi rankingit voi toisinaan olla poskellaan. Tai Slovenian kaltaisen joukkueen kohdalla sijoitus hyppii voimakkaasti - ja mahdollisesti myös romahtaa. Silti kyllä se isojen maiden kohdalla harvinaisen hyvin pitää kutinsa. Isoista maista (siis koripallon harrastajamäärän mukaan) saa helpommin kasattua laadukkaampia joukkueita. Sen lisäksi suoritukset vaihtelevat suuresti saman turnauksen sisällä.

7) Tästäkin varmaan monenlaisia näkemyksiä ja mielipiteitä. Mitään virallisia mittareita ei ole ja aika fiilispohjalta jokainen mielipiteensä muodostaa. Se, mitä itse näen ja kuulen "kentältä", niin on sekä hyvää että huonoa. Olosuhteisiin on panostettu, esim. Kisakallio ja Urhea-halli ovat hyviä esimerkkejä oikeasta kehityksestä. Samaan aikaan niitä huolestuttavia signaalejakin on. Seurat taistelevat olemassaolostaan, valmennukseen pitäisi panostaa enemmän, liian moni lopettaa urheilun/koripallon liian aikaisin jne. Itse ainakin ajattelen, niin, että vaikka niistä negatiivisista asioista ihmiset pahoittavat mielensä, niin silti niitä korjaamalla pystyy suuntaan vaikuttamaan enemmän. Esimerkkinä olkoot vaikka tämä WU18 joukkue. Mielestäni joukkueen menestykseen vaikuttaa vähemmän se, jos keskitytään vain yhden pelaajan (Aarnisalon) hyviin suorituksiin. Minun ajatusmaailmassa kehittymiselle löytyy paljon enemmän tilaa, jos etsittäisiin keinoja parantaa kaikkea muuta sen jo olemassa olevan hyvän ympärillä.

 

[Lev Rubin]

Moniäänisyydelle peukku! Juuri näitä eri näkökulmia tänne tarvitaankin. Jatkan tuolla moniäänisyyden teemalla ja vastailen noihin jokaiseen:

1) Sijoitus oli toki hyvä ja ainahan se on hyvä merkki, kun nuorissa pelataan A-sarjassa. Omanlaisensa mittari se kuitenkin on, kun otetaan mukaan eri ikäluokat. Toisaalta sitäkin tärkeämpää olisi pystyä siirtämään menestys junnuista aikuisiin, ja sen kanssa Suomi on monessa lajissa ongelmissa.

2) Viittasin rosterilla valittuihin pelaajiin, jotka oli omaan makuun liian "samasta muotista". Sieltä puuttui esim. sellainen vahva pelaaja, jotka voittaisi oman tonttinsa tarvittaessa tai olisi erityisen hyvä kaukoheitoissa. Tällaisia aseita pystyisi sitten käyttämään tarvittaessa. Isompi ongelma on sitten tuo toinen, johon ehkä tietämättäsi viittasit. Maajoukkuetoiminnasta on muodostunut jo melkoinen rasite, eikä maajoukkuepaikka ole enää sellainen tavoiteltava asia, jonka sen soisi olevan. Tämä on monen asian summa ja sen avaaminen vaatisi vähän enemmän palstatilaa.

3) Tästä on toki vaikea minunkaan sanoa mitään muuta kuin sen perusteella mitä näin. Ehkä siellä oli hyvät suunnitelmat, joita pelaajat eivät kyenneet toteuttamaan. Tämä on muuten myös yksi iso asia pelaajavalinnoissa. Ainakin jos itse olisin valmentaja, niin toivoisin pelaajien ymmärtävän mitä heille piirretään - ja vasta sen jälkeen tulee sen toteuttaminen. Mutta omaan silmään nuo seitsemän peliä jätti sellaisen kuvan, että ei siellä liikaa ole vaihtoehtoja, joilla vastustajan puolustus murretaan. Ehkä vähän liikaakin yksinkertaistaen se tuntui olevan, että "juostaan mikä jaloista irtoaa ja jos ei pääse ohi, niin syötetään Aarnisalolle."

4) Tämä kohta jakaa varmasti eniten mielipiteitä ja on myös kytköksissä kohtana 3. Jos pelikirjassa olisi paljon valinnanvaraa, niin se pelin sielu olisi se, joka ohjaisi omaa joukkuettaan ja toteuttamaan eri pelin eri tilanteisiin - niin hyökkäyksessä kuin puolustuksessa. Kyllä Aarnisalolta sitä peliälyä ja uskallusta haastaa löytyy, toisinaan ehkä jopa liikaakin, mutta tietyllä tavalla "se väkisin yksin yrittäminen" ei ole sitä johtajuutta ja pelisielua, jota tässä peräänkuulutin. Tämä on kuitenkin se kaikkein haastavin ja vaativin rooli täytettäväksi eikä niitä löydy aina joka ikäluokasta eikä joka maalta. Ihanteellinen tilanne olisi, että rosterista löytyisi sekä pelin sielu ja Aarnisalon kaltainen yksilö.

5) Puolustusta pitäisi tilastoida paremmin, että sieltä voisi poimia niitä onnistumisia ja epäkohtia. Nyt kaikki jää enemmän ja vähemmän fiiliksen pohjalle. Oma fiilis noiden pelien perusteella on se, että puolustuksessa pyrittiin olemaan aktiivisia, mutta sillä pystyttiin vain ajoittain saamaan vastustajan peliä sekaisin. Liian usein vastustaja mursi tuon tuplaamisen tai triplaamisen yhdellä tai kahdella syötöllä, joka avasi vapaita heittopaikkoja. Sen lisäksi ihan niitä puolustuspään 1vs1 tilanteita hävittiin liikaa - eikä vastaavasti voitettu niitä hyökkäyspäässä. Mitä sitten kaukoheittoihin tulee, niin eniten niitä tässä turnauksessa heitti, aivan oikein ja olisitte varmasti arvanneet, Peppi Lohko. Siis mitä?! Ok, kakkosena Aarnisalo, mutta kolmantena Edit Merivirta. Siis mitäh!? Nämä on niitä vääriä valintoja, joihin kirjoituksissani olen viitannut. Älkää nyt liikaa provosoituko kommenteistani, koska en yritä sanoa, etteikö kyseessä olisi hyviä pelaajia. Yritän vain sanoa, että jotain on vain mennyt täysin vihkoon, jos tilastokärkinä (yrityksissä) on tuon kaltaiset pelaajat. Ja tuo vihko olisi ihan aikuisten oikeasti syytä avata ja käydä läpi - ja oppia.

6) Joo, tästä samaa mieltä. Nuorissa, joissa pelaajaa tulee ja menee, niin noi rankingit voi toisinaan olla poskellaan. Tai Slovenian kaltaisen joukkueen kohdalla sijoitus hyppii voimakkaasti - ja mahdollisesti myös romahtaa. Silti kyllä se isojen maiden kohdalla harvinaisen hyvin pitää kutinsa. Isoista maista (siis koripallon harrastajamäärän mukaan) saa helpommin kasattua laadukkaampia joukkueita. Sen lisäksi suoritukset vaihtelevat suuresti saman turnauksen sisällä.

7) Tästäkin varmaan monenlaisia näkemyksiä ja mielipiteitä. Mitään virallisia mittareita ei ole ja aika fiilispohjalta jokainen mielipiteensä muodostaa. Se, mitä itse näen ja kuulen "kentältä", niin on sekä hyvää että huonoa. Olosuhteisiin on panostettu, esim. Kisakallio ja Urhea-halli ovat hyviä esimerkkejä oikeasta kehityksestä. Samaan aikaan niitä huolestuttavia signaalejakin on. Seurat taistelevat olemassaolostaan, valmennukseen pitäisi panostaa enemmän, liian moni lopettaa urheilun/koripallon liian aikaisin jne. Itse ainakin ajattelen, niin, että vaikka niistä negatiivisista asioista ihmiset pahoittavat mielensä, niin silti niitä korjaamalla pystyy suuntaan vaikuttamaan enemmän. Esimerkkinä olkoot vaikka tämä WU18 joukkue. Mielestäni joukkueen menestykseen vaikuttaa vähemmän se, jos keskitytään vain yhden pelaajan (Aarnisalon) hyviin suorituksiin. Minun ajatusmaailmassa kehittymiselle löytyy paljon enemmän tilaa, jos etsittäisiin keinoja parantaa kaikkea muuta sen jo olemassa olevan hyvän ympärillä.

Kiitos paljon tästä!

Sinulla on monia ajatuksia, joista olen samaa mieltä - esimerkiksi joidenkin seurojen tilanne, juniori-aikuistason kuilu, maajoukkuekesien rasittavuus.

Mielestäni on hienoa, että on meitä joita suomalaisen koripallon tila ja tulevaisuus kiinnostaa.

PS Katselin tuossa edesmenneen Miki Liukkosen Sivullinen-sarjaa, jonka ensimmäisessä jaksossa hän keskusteli esseisti Antti Nylelin kanssa muun muassa fanaattisuudesta, uskonnosta, fanittamisesta. Yksi Nylenin ajatus oli, että nykymaailmassa "fanittamista" kritisoidaan suotta ja liikaa ajatellaan että ihmisten kiinnostusten kohteiden pitäisi olla porvarillisen rationaalisia, tarkoituksenmukaisia, sovinnollisia... Urheilussa fanittamista ja intohimoa varsinkin tarvitaan. Ja ainakin itse tuon Nylenin mietteen kuuleminen helpotti, kun joskun mietin mitä järkeä tänne palstoille on pitkiä tekstejä raapustaa.

 

[KariPallo69]

Laitetaas nyt vielä yksi ajatuksen parsi.. tuo Aarnisalon pistekuningattaruus ja siitä kirjoittaminen kirvoitti palaamaan tuohon aikaisemmissa kommenteissani viittaamaani koripalloon ja joukkuelajiin. Elina on toki hehkutuksensa varmasti ansainnut, mutta samaan aikaan itse luen tuota kirjoittelua ja kommentointia myös toisesta vinkkelistä - sen muun joukkueen näkökulmasta. Heistä ei mainittu sanaakaan, ei ainakaan positiiviseen sävyyn. Viimeistä peliä päävalmentaja kommentoi, että tankki oli tyhjä sekä henkisellä että fyysisellä puolella. En tiedä tarkoittiko hän kommentillaan Elinaa vai joukkuetta, mutta penkillä viikon istuneet ja muiden pelaamista katsoneet tuskin kokivat tankin olevan tyhjillään kummallakaan osa-alueella - ehkä heillä olisi ollut paljonkin virtaa ja näyttöhaluja? No, se kortti jäi katsomatta.

Lisäksi päävalmentajan kommentti bensan loppumisesta on suora viittaus siihen mitä turnauksen alussa kirjoitin. Kärkiviisikon peluuttaminen puhki ekasta pelistä lähtien takaa sen, että menestystä ei pysty vuolemaan ratkaisupeleissä. Ehkä se oli realismia, eikä valmennus usko oman joukkueen menestykseen. Sen vuoksi laittoivat all-in ekasta pelistä lähtien. Jos tarkoituksena oli päästä mitalipeleihin ja siellä pelata turnauksen tärkeimmällä hetkellä turnauksen paras peli, niin silloin tuossa peluuttamisessa ei ollut järjen ääni mukana. Kansainvälisiä turnauksia voitetaan erilaisella taktiikalla kuin esimerkiksi sarjapelejä, joiden välissä on useampi lepo- ja harjoittelupäivä.

Toinen asia mihin kiinnitin huomiota tuossa pistetilastossa on katsoa mistä joukkueista tuollaiset pistehirmut tulevat. Kolmen kärjessä oli Suomen (15), Serbian (34) ja Portugalin (21) pelaajat (suluissa maailman ranking). Ja vastaavasti jos avaa kolmen mitalijoukkueen rakennetta ja pistejakaumaa, niin Slovenian (9), Ranskan (2) ja Espanjan (4) pistekuningattarien pistekeskiarvot olivat 15.9, 13.0 ja 14.3. Pitääkö tämä ymmärtää, että heillä oli umpisurkeita yksilöitä, jotka ei osaa tehdä koreja? No tuskin kukaan on tätä mieltä, kun tietää miten turnauksessa kävi. Ehkä noiden maiden koriskulttuuri vain näkee lajin toisin ja siellä joukkuepelaaminen yksilösuoritusten edelle. Olisiko siitä jotain opittavaa?

(Omassa arvoasteikossa Belgian (8) olisi kuulunut neljän kovimman jengin joukkoon. He hävisivät oman kuolemanottelunsa Turkkia vastaan dramaattisten vaiheiden jälkeen. Katsomisen arvoinen peli muuten. Heidän paras pistekeskiarvo oli vaatimattoman kuuloinen 9.6., mutta sen takana on tasaista suorittamista läpi joukkueen ja selkeästi roolitettu rosteri. Harmi, ettei ehkä eniten joukkueena pelannutta jengiä nähty neljän joukossa vain tuon yhden nitkahduksen takia.)

 

[Ohiheitto]

Laitetaas nyt vielä yksi ajatuksen parsi.. tuo Aarnisalon pistekuningattaruus ja siitä kirjoittaminen kirvoitti palaamaan tuohon aikaisemmissa kommenteissani viittaamaani koripalloon ja joukkuelajiin. Elina on toki hehkutuksensa varmasti ansainnut, mutta samaan aikaan itse luen tuota kirjoittelua ja kommentointia myös toisesta vinkkelistä - sen muun joukkueen näkökulmasta. Heistä ei mainittu sanaakaan, ei ainakaan positiiviseen sävyyn. Viimeistä peliä päävalmentaja kommentoi, että tankki oli tyhjä sekä henkisellä että fyysisellä puolella. En tiedä tarkoittiko hän kommentillaan Elinaa vai joukkuetta, mutta penkillä viikon istuneet ja muiden pelaamista katsoneet tuskin kokivat tankin olevan tyhjillään kummallakaan osa-alueella - ehkä heillä olisi ollut paljonkin virtaa ja näyttöhaluja? No, se kortti jäi katsomatta.

Lisäksi päävalmentajan kommentti bensan loppumisesta on suora viittaus siihen mitä turnauksen alussa kirjoitin. Kärkiviisikon peluuttaminen puhki ekasta pelistä lähtien takaa sen, että menestystä ei pysty vuolemaan ratkaisupeleissä. Ehkä se oli realismia, eikä valmennus usko oman joukkueen menestykseen. Sen vuoksi laittoivat all-in ekasta pelistä lähtien. Jos tarkoituksena oli päästä mitalipeleihin ja siellä pelata turnauksen tärkeimmällä hetkellä turnauksen paras peli, niin silloin tuossa peluuttamisessa ei ollut järjen ääni mukana. Kansainvälisiä turnauksia voitetaan erilaisella taktiikalla kuin esimerkiksi sarjapelejä, joiden välissä on useampi lepo- ja harjoittelupäivä.

Toinen asia mihin kiinnitin huomiota tuossa pistetilastossa on katsoa mistä joukkueista tuollaiset pistehirmut tulevat. Kolmen kärjessä oli Suomen (15), Serbian (34) ja Portugalin (21) pelaajat (suluissa maailman ranking). Ja vastaavasti jos avaa kolmen mitalijoukkueen rakennetta ja pistejakaumaa, niin Slovenian (9), Ranskan (2) ja Espanjan (4) pistekuningattarien pistekeskiarvot olivat 15.9, 13.0 ja 14.3. Pitääkö tämä ymmärtää, että heillä oli umpisurkeita yksilöitä, jotka ei osaa tehdä koreja? No tuskin kukaan on tätä mieltä, kun tietää miten turnauksessa kävi. Ehkä noiden maiden koriskulttuuri vain näkee lajin toisin ja siellä joukkuepelaaminen yksilösuoritusten edelle. Olisiko siitä jotain opittavaa?

(Omassa arvoasteikossa Belgian (8) olisi kuulunut neljän kovimman jengin joukkoon. He hävisivät oman kuolemanottelunsa Turkkia vastaan dramaattisten vaiheiden jälkeen. Katsomisen arvoinen peli muuten. Heidän paras pistekeskiarvo oli vaatimattoman kuuloinen 9.6., mutta sen takana on tasaista suorittamista läpi joukkueen ja selkeästi roolitettu rosteri. Harmi, ettei ehkä eniten joukkueena pelannutta jengiä nähty neljän joukossa vain tuon yhden nitkahduksen takia.)

Juu, vähän minuakin hämmästytti tuo ettei muusta joukkueesta uutisoitu positiivista/kannustavaa - emme olleet fyysisesti tai henkisesti parhaalla tasolla, tosin valmentajat olivat hyviä: todella helppoa olla, kun staffissa oli ahkeria moniosaajia. No olihan kuvaan päässeet Helminen ja Onnela, tosin tekstillä "....taipuivat Belgialle. Harjoittelemaan uutisointia ...

Slovenian, Ranskan ja Espanjan pistekärjet olivatko huonoja? vai oliko sittenkin niin nuo kolme joukkuetta pelasivat joukkueina yhteen ja pistekärjistä viis.

 

[KariPallo69]

Juu, vähän minuakin hämmästytti tuo ettei muusta joukkueesta uutisoitu positiivista/kannustavaa - emme olleet fyysisesti tai henkisesti parhaalla tasolla, tosin valmentajat olivat hyviä: todella helppoa olla, kun staffissa oli ahkeria moniosaajia. No olihan kuvaan päässeet Helminen ja Onnela, tosin tekstillä "....taipuivat Belgialle. Harjoittelemaan uutisointia ...

Slovenian, Ranskan ja Espanjan pistekärjet olivatko huonoja? vai oliko sittenkin niin nuo kolme joukkuetta pelasivat joukkueina yhteen ja pistekärjistä viis.

Tuosta uutisoinnista pakko sanoa, että jotenkin sen vielä ymmärrän, että Yle tai muut valtamediat ei paljoa pysty palstatilaa antamaan muille kuin harvoille nostoille, kuten tällä kertaa Elinan saavutus. Mutta sitten tuo Basket.fi voisi kyllä olla paaaaaaaljon laajempi palveluissaan. Itse ainakin haluan uskoa, että tämän(kin) lajin parista löytyy innokkaita pro bono henkistä väkeä kirjoittamaan, haastattelemaan, kuvaamaan jne. Tietynlaisen positiivisen ja avoimen ilmapiirin luominen olisi varmasti monen mieleen.

Mitäkö se voisi tarkoittaa käytännössä? No, esimerkiksi nyt on kolmisen viikkoa aikaa WU20 kisoihin. Käytetäänkö tuo aika jo fiilistelemällä tulevaa, käytäisiin läpi jengiä, valittuja ja ulkopuolelle jääneitä, haastiksia, raportteja, tunnelmaa treeneistä jne. Vai käytetäänkö se aika hiljaisuuteen? Ne, jotka ei välitä moista lukea, niin heille se on tietty yks ja sama, mutta heille, jotka haluaisivat jo vähän vilkaista verhon taakse ennen parrasvalojen syttymistä, ei tarjota yhtikäs mitään. (Ok, voin olla väärässä, tämä oli vain esimerkki. Pointti oli, että nykytekniikkaa hyödyntämällä lajia voi tuoda aina vain lähemmäksi katsojia ja tuottaa myös ei-niin-kilpailullista sisältöä.)

 

[KariPallo69]

Juu, vähän minuakin hämmästytti tuo ettei muusta joukkueesta uutisoitu positiivista/kannustavaa - emme olleet fyysisesti tai henkisesti parhaalla tasolla, tosin valmentajat olivat hyviä: todella helppoa olla, kun staffissa oli ahkeria moniosaajia. No olihan kuvaan päässeet Helminen ja Onnela, tosin tekstillä "....taipuivat Belgialle. Harjoittelemaan uutisointia ...

Slovenian, Ranskan ja Espanjan pistekärjet olivatko huonoja? vai oliko sittenkin niin nuo kolme joukkuetta pelasivat joukkueina yhteen ja pistekärjistä viis.

Voihan toki olla, että puhetta oli paljonkin koko joukkueesta, mutta joka sanaa ei kirjoitettu artikkeliin. Noh, mene ja tiedä.

(Ehkä vähän epäreilua alkaa liikaa analysoimaan yhtä kuvaa ja vedellä siitä pitkiä johtopäätöksiä, mutta tuo kuva, johon viittasit.. jotenkin siinä korostuu se puolustuksen ongelma, joka omaan silmään paistoi. Taustalla Onnela on kääntänyt selkänsä omalle puolustettavalle pelaajalleen eikä peliasentokaan ole mielestäni ihan puolustajan oppikirjasta. Nyt en osaa tunnistaa tuota toista pelaaja, joka on tuplaamassa (?), mutta täysin väärällä puolella tilanteeseen nähden. Helminen saa käsillään heittotilaa umpeen, mutta nyt tuo yksi Belgian pelaaja sitoo itseensä kolme pelaajaa ja hänellä on täysin vapaa syöttösektori. Lisäksi tässä ollaan sen verran lähellä koria, että tuolla ei pitäisi tarjota vastustajalle tilaa vapaisiin suoritukseen. Noh, kuten sanottu, tämä nyt olu epäreilua tekstiä ja selvää ylitulkintaa yhden kuvan perusteella.. ei tarvitse kommentoida! )

 

[Ohiheitto]

Voihan toki olla, että puhetta oli paljonkin koko joukkueesta, mutta joka sanaa ei kirjoitettu artikkeliin. Noh, mene ja tiedä.

(Ehkä vähän epäreilua alkaa liikaa analysoimaan yhtä kuvaa ja vedellä siitä pitkiä johtopäätöksiä, mutta tuo kuva, johon viittasit.. jotenkin siinä korostuu se puolustuksen ongelma, joka omaan silmään paistoi. Taustalla Onnela on kääntänyt selkänsä omalle puolustettavalle pelaajalleen eikä peliasentokaan ole mielestäni ihan puolustajan oppikirjasta. Nyt en osaa tunnistaa tuota toista pelaaja, joka on tuplaamassa (?), mutta täysin väärällä puolella tilanteeseen nähden. Helminen saa käsillään heittotilaa umpeen, mutta nyt tuo yksi Belgian pelaaja sitoo itseensä kolme pelaajaa ja hänellä on täysin vapaa syöttösektori. Lisäksi tässä ollaan sen verran lähellä koria, että tuolla ei pitäisi tarjota vastustajalle tilaa vapaisiin suoritukseen. Noh, kuten sanottu, tämä nyt olu epäreilua tekstiä ja selvää ylitulkintaa yhden kuvan perusteella.. ei tarvitse kommentoida! )

Juuri noinkin paljon asiaa ymmärtävänä löysit kuvasta. Kuvalla on aina voimakas visuaalinen sanoma ja merkitys katsojalle, siksi kuvan valintaa pitäisi miettiä tarkkaan.
No, ei tämä mikään maailman loppu ole, kuviahan heitellään ehkä sen suuremmin miettimättä.

 

[KariPallo69]

Juuri noinkin paljon asiaa ymmärtävänä löysit kuvasta. Kuvalla on aina voimakas visuaalinen sanoma ja merkitys katsojalle, siksi kuvan valintaa pitäisi miettiä tarkkaan.
No, ei tämä mikään maailman loppu ole, kuviahan heitellään ehkä sen suuremmin miettimättä.

Se meni vähän tahallaankin ylitulkinnaksi, mutta siinä oli kuitenkin muutama asia, joita puolustuspelaamisessa voisi parantaa. Mutta tuo on ihan totta, että kuvilla on voimakas sanoma ja silloin kun suomalainen saavuttaa jotain noin merkittävää, niin Elinastakin olisi voinut paljon edustavamman kuvan jättää historian kirjoihin. Oma tulkintani (ja harras toive) kuvasta on, että siinä ei ole lähdössä kolmonen ilmaan

Vahvasta viestinnästä tuli mieleen yksi ikimuistoinen urheilukuva, joka päätyi myös postimerkkiin ja jonka takana on jokaisella varmaan omat muistot ja mielikuvat. Omissa muistoissa tuohon kuvaan liittyy rohkea pelaajavalinta - nuoren Granlundin valinta kisajoukkueeseen ei ollut itsestäänselvyys. Kuolemanpelissä voittomaali Venäjää vastaan. Lisäksi tuo lyhyt vaihto oli huikea taidonnäyte. Hävitty aloitus, Granlund karvaa kiekon itselleen, harhauttaa toisenkin puolustajan pienessä tilassa, kiekko lusikkaan ja kattoon. Maalivahdin asennosta ja katseesta näkee, kuinka odottamaton tuo tilanne oli hänellekin. Lisäksi apuun rientäneet kaksi muuta Venäjän pelaajaa myöhästyy. Ja loppu on sitä kuuluisaa historiaa. Alla vielä kuvakaappaus samasta tilanteesta.

(Toivon, ettei Elinasta valittua kuvaa tulla painattamaan postimerkkiin - parempiakin löytyy! )

 

[Sorkkarauta]

Suomen U20-joukkue voitti Hollannin niukasti. Vähän ikävästi menetettiin 20 pisteen johto viimeisellä neljänneksellä. Runsaspisteistä voittoa oltaisiin luultavasti tarvittu, kun käsittääkseni jatkohaaveet saattaa/saattoi vieläkin olla elossa. Jos nimittäin Sveitsi ottaa voiton Hollannista viimeisellä kierroksella niin kuin voisi olettaa niin saatettaisiin olla tasoissa voitoissa 2-2-2 Latvian ja Hollannin kanssa. Hollanti voitti Latvian turnauksen ensimmäisenä päivänä, mutta ikävä kyllä Suomi hävisi Latvialle rumin lukemin ja tuntui siinäkin pelissä että vähän turhaan kun se ero repesi vasta lopussa. Paremmalla huolellisuudella korierojen suhteen kahdella voitolla tästä lohkosta olisi ollut mahdollisuus jatkoon, mutta en tiedä toteutuuko se nyt.

 

[mranon78]

Kimmo Muurisen poika Miikka Muurinen lähtee Sunrisen lukioon.

 

[Lev Rubin]

Mielenkiintoista kuinka tuo keskellä Kansasia sijaitseva opisto on muodostunut noin suosituksi paikaksi varsinkin P-Eurooppalaisille koripalloilijille. Aika monta tuttua nimeä on Auringonnousu Kristittyjä edustanut:

Miro Little, Suomi
Almar Atlason, Islanti
Bobi Kilintman, Ruotsi
Kenny Pohto, Ruotsi
Alexander Gorski, Ruotsi
Tobias Rotegard, Norja
Andreas Bigum, Tanska

Maik Kotsar, Viro
Rauno Nurger, Viro
Janari Joesaar, Viro

Noel Coleman, Belgia
Matt Haarms, Hollanti

 

[Tuomo P]

Mutuna huutelen että positiivinen kierre ruokkii itseään. Eurooppalaisilla hyvä kokemus koulusta ja koululla Eurooppalaisista. Pelaavat muita kovia High school joukkueita vastaan lähes ainostaan. Homma muistuttaa hieman Eurooppalaista huippu jalkapallojoukkueitten akatemiatoimintaa. Plus koulunkäynti

 

[Sorkkarauta]

U20-joukkueesta Benjamin Yombi de Yombi on mun mielestä pelannut turnauksessa hyvin. Minuutit on jääneet otteisiin nähden hyvin pieneksi, jota ihmettelen. Onkohan tässä sairastumista tai loukkaantumista taustalla vai mistäköhän on kyse?

 

[Lev Rubin]

U20-joukkueesta Benjamin Yombi de Yombi on mun mielestä pelannut turnauksessa hyvin. Minuutit on jääneet otteisiin nähden hyvin pieneksi, jota ihmettelen. Onkohan tässä sairastumista tai loukkaantumista taustalla vai mistäköhän on kyse?

Ei ole ollut helppo seurattava tämä joukkue, joten ihan kaikkia pelejä en ole kokonaan nähnyt. Tämä näin alustuksena. Mutta sen mitä olen nähnyt, niin YdY tosiaan on melkeinpä aina kentälle päässessään raikastanut Suomen peliä.

Näiden U20-kisojen tilastojen perusteella Suomen joukkueessa vaikuttaisi olevan muutama pelaaja, jotka ovat ehkäpä hieman väärässä paikassa. Niin karmaisevan heikot ovat heittoprosentit ja yleisolemus olleet. Helposti olisi mielestäni löytynyt YdY:lle enemmän minuutteja tätäkin kautta, ja ihmettelen jos näissä jäljellä olevissa peleissä ei peliaika hänellä lisäänny ja muutamalla takakentän pelaajalla tietenkin vastaavasti vähene.

Ehkäpä hän ei ole harjoituksissa vakuuttanut, mutta tulee tässä sellainenkin mahdollisuus mieleen, että minuutteja on helpompi jaella tutuille Suomi-majupolun käyneille pelaajille. Tämä pistää ulkopuoliselle kuitenkin silmään, kun aika tasapaksua ja tehotonta - ilotonta ja innotonta on ollut niin joukkueen kuin valmennusjohdonkin peli-ilme ja tämä Yombi de Yombi on selvä poikkeus tähän harmauteen ollut.

Ei hän olisi varmaan tuloksia olisi mihinkään suuntaan kääntänyt isommilla minuuteilla, mutta kyllä hänen pieni roolinsa on ollut minulle yksi joukkueen monista epäonnistumisista näissä kisoissa.

 

[Sorkkarauta]

Ei ole ollut helppo seurattava tämä joukkue, joten ihan kaikkia pelejä en ole kokonaan nähnyt. Tämä näin alustuksena. Mutta sen mitä olen nähnyt, niin YdY tosiaan on melkeinpä aina kentälle päässessään raikastanut Suomen peliä.

Näiden U20-kisojen tilastojen perusteella Suomen joukkueessa vaikuttaisi olevan muutama pelaaja, jotka ovat ehkäpä hieman väärässä paikassa. Niin karmaisevan heikot ovat heittoprosentit ja yleisolemus olleet. Helposti olisi mielestäni löytynyt YdY:lle enemmän minuutteja tätäkin kautta, ja ihmettelen jos näissä jäljellä olevissa peleissä ei peliaika hänellä lisäänny ja muutamalla takakentän pelaajalla tietenkin vastaavasti vähene.

Ehkäpä hän ei ole harjoituksissa vakuuttanut, mutta tulee tässä sellainenkin mahdollisuus mieleen, että minuutteja on helpompi jaella tutuille Suomi-majupolun käyneille pelaajille. Tämä pistää ulkopuoliselle kuitenkin silmään, kun aika tasapaksua ja tehotonta - ilotonta ja innotonta on ollut niin joukkueen kuin valmennusjohdonkin peli-ilme ja tämä Yombi de Yombi on selvä poikkeus tähän harmauteen ollut.

Ei hän olisi varmaan tuloksia olisi mihinkään suuntaan kääntänyt isommilla minuuteilla, mutta kyllä hänen pieni roolinsa on ollut minulle yksi joukkueen monista epäonnistumisista näissä kisoissa.

Tiedän ehkä keneen saatat viitata. Numero 4, Leo Nordberg heittää välillä kaameita hätäisiä tiiliskiviä, mutta sen olen huomannut että puolustustekeminen tällä kaverilla on todella hyvää. Myöskin hänen heittonsa on parantunut turnauksen edetessä, mutta heittovireestä olisi ollut enemmän hyötyä aikaisemmin turnauksessa. No turha kait jossitella.

Mun mielestä joukkueen peli on vähän piristinyt turnauksen alun jälkeen, eli sen jälkeen kun mahdollisuus menestymiseen meni häviöillä Sveitsiä ja Latviaa vastaan, mutta vaikea sanoa kun ne pahimmat vastukset taisi olla turnauksen alussa.