Nuorten maajoukkueet

[Chaser23]

Silti esim. Tokoi nimettiin vain varapelaajaksi.

No Puralla on se pituus +6cm Leoon nähden ainakin basketin mukaan, joten tässä varmaan syy. Susi pelitavassa on se oman roolin täyttäminen tärkeämpää kuin puhdas taito pelaajaA vs pelaajaB, joten pidempi ja paremmin roolin istuva on aina etusijalla ellei se taitoero ole sitten aivan järkyttävä.

 

[Keijonen]

Sekä Puran että Tokoin pelaamista on tullut tälläkin kaudella nähtyä ja molemmat ovat olleet mielestäni hyviä. Pura ehkä sopivalla tavalla härskimpi paintissa.

Tokoi on mennyt Namikassa selvästi eteenpäin verrattuna EBT-vuosiinsa ja Namikassa häntä hyödynnetään myös tehokkaammin.

 

[Tommi13]

Sekä Puran että Tokoin pelaamista on tullut tälläkin kaudella nähtyä ja molemmat ovat olleet mielestäni hyviä. Pura ehkä sopivalla tavalla härskimpi paintissa.

Tokoi on mennyt Namikassa selvästi eteenpäin verrattuna EBT-vuosiinsa ja Namikassa häntä hyödynnetään myös tehokkaammin.

Itse taas katsoin erityisesti Namika-pelin ja minusta Pura ei ole kehittynyt lainkaan siitä mitä hänestä muista nuoremmissa junnuissa ja maajoukkueessa. Lisäksi minusta on aika selvää, että hän ei tule pelaamaan majussa 5-paikalla kun kilpailu on kovaa ja siksi häntä tulisi miettiä muille paikoille ja siellä hän ei vaan pärjää ja muille tulisi antaa mahdollisuus näyttää taitonsa.

 

[Insider]

Oikea keskustelun aihe on, että onko oikein valittu järjestelmä, jossa suositaan siis pitkiä ja (hieno sana) kovan antropometrian omaavia.. Eli pitkät kädet ja jalat.. Näin on siis päätetty toimia, oli pelitaidot mitä tahansa.

Mielestäni pitäisi valita parhaat pelaajat sillä hetkellä. Tai niin, että jos joukkueessa muuten ei ole esim kovaa kolkkiheittäjää niin valitaan sellainen tai parasta ulkopuolustajaa niin valitaan sellainen jne.

mutta ymmärrän myös hieman sen pointin, että pelätään, että joku tulevaisuudessa 4m kädet omaava lopettaa, jos ei ole päässyt sinne tai tänne tiettyyn ikään mennessä ja pidetään mukana toivossa että hänestä tulisi seuraava Giannis.

 

[GenoAuriemma]

Täysin eri mieltä. Olisi mielestäni aikamoista järjenköyhyyttä valita maajoukkueeseen vain niitä early bloomereita, jotka sillä hetkellä ovat jo valmiita ja pärjäävät, mutta joilla ei ole tulevaisuuden näkymiä ammattikoripalloilijoina lainkaan (pituus jää esim. alle 190 cm ja taidot tai nopeus ei sen kokoiselle maailmalla riitä). Kyllä koko matkan ajan junnuvuosista aikuistasolle asti pitää yrittää löytää niitä pelaajia, jotka eivät välttämättä vielä junnuissa loista, mutta joilla on tulevan ammattipelaajan ominaisuuksia edes sekä upsidea. Ja näitä hyvän antropometrianomaavia pelaajia tulisi kasvattaa ulkopelaajan tontille, ei susipelitavan vitosina.

 

[KooPee]

Ylipäätään suomalainen juniorivalmennus keskittyy aivan liikaa joukkueiden menestykseen ja pelikuvioiden hinkkaamiseen liian varhaisessa vaiheessa jos keihäänkärkenä tavoitteellisessa harjoittelussa on auttaa yksittäisiä pelaajia saavuttamaan oma maksimaalinen potentiaalinsa, niin kuin sen pitäisi olla. Juniorivalmentajille on liian tärkeää päteä joukkueen menestyksen kautta eli he eivät usein ymmärrä sitä mikä heidän tehtävänsä juniorivalmentajana loppujaan on.

Yksilövalmennukseen priorisoimalla pystymme maksimoimaan pelaajatuotannossa huippuyksilöiden määrän aikuistasolle tultaessa ja sitä myöden optimoimme menestyksen myös joukkueena myöhemmissä juniorivaiheissa sekä siellä aikuistasolla.

Tämä tarkoittaa sitä että pitäisi keskittyä pelaajien yksilövalmennukseen, heittoon, pelivälineen hallintaan, jatkuvaan kamppailuun, 1vs1 -taitojen jalostamiseen jne. ja tehdä sitä kaikkien pelaajien osalta aina juuri sen hetkisestä kehitystasosta tai ominaisuuksista riippumatta.

Nyt yksilön potentiaalinen maksimi tuhotaan muun muassa hinkkaamalla kuvioita ja tekemällä pelaajista aivottomia robotteja sekä lukitsemalla pelaaja tietylle pelipaikalle jo ensimmäisistä juniorivuosistaan lähtien. Tässä syntyvää taito-, kamppailu- ja pelin ymmärtämisen vajetta on myöhemmin enää mahdotonta täysin korjata.

Ja tiedän, karrikoin jonkin verran, mutta älkää takertuko siihen vaan tarkoitus lähinnä vain korostaa sitä mikä suomalaisessa järjestelmässä on minun mielestäni eniten metsässä.

 

[GenoAuriemma]

Tästä on ikävänä esimerkkinä mainittu Pura. Urassa koko kentän prässillä juniorisarjoissa saavutetut voitot näyttävät menneen sen ainoan kansainväliset mitat omaavan pelaajan kehittämisen edelle..

 

[Entinen_Jäsen]

Ylipäätään suomalainen juniorivalmennus keskittyy aivan liikaa joukkueiden menestykseen ja pelikuvioiden hinkkaamiseen liian varhaisessa vaiheessa jos keihäänkärkenä tavoitteellisessa harjoittelussa on auttaa yksittäisiä pelaajia saavuttamaan oma maksimaalinen potentiaalinsa, niin kuin sen pitäisi olla. Juniorivalmentajille on liian tärkeää päteä joukkueen menestyksen kautta eli he eivät usein ymmärrä sitä mikä heidän tehtävänsä juniorivalmentajana loppujaan on.

Yksilövalmennukseen priorisoimalla pystymme maksimoimaan pelaajatuotannossa huippuyksilöiden määrän aikuistasolle tultaessa ja sitä myöden optimoimme menestyksen myös joukkueena myöhemmissä juniorivaiheissa sekä siellä aikuistasolla.

Tämä tarkoittaa sitä että pitäisi keskittyä pelaajien yksilövalmennukseen, heittoon, pelivälineen hallintaan, jatkuvaan kamppailuun, 1vs1 -taitojen jalostamiseen jne. ja tehdä sitä kaikkien pelaajien osalta aina juuri sen hetkisestä kehitystasosta tai ominaisuuksista riippumatta.

Nyt yksilön potentiaalinen maksimi tuhotaan muun muassa hinkkaamalla kuvioita ja tekemällä pelaajista aivottomia robotteja sekä lukitsemalla pelaaja tietylle pelipaikalle jo ensimmäisistä juniorivuosistaan lähtien. Tässä syntyvää taito-, kamppailu- ja pelin ymmärtämisen vajetta on myöhemmin enää mahdotonta täysin korjata.

Ja tiedän, karrikoin jonkin verran, mutta älkää takertuko siihen vaan tarkoitus lähinnä vain korostaa sitä mikä suomalaisessa järjestelmässä on minun mielestäni eniten metsässä.

Joukkuevalmennus ja yksilövalmennus eivät ole toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja, ennemminkin niin että hyvin yhdessä toteutettuna ne ovat toisiaan ruokkivia vaihtoehtoja. Karrikoituna saat sekä menestystä että taitavia pelaajia, jälkimmäisiä jopa lisättynä yksilön omina taktisina taitoina, joita on poimittu joukkuepelin harjoittelun kautta.

 

[Insider]

Edelleenkin kysymys pätee. Onko se poissulkeva elementti jos nuorten maju koutsi ei pääse pari kertaa vuodessa pitämään viikonlopun treenejä pitkän kasvuennusteen pelaajalle? Tai hän ei ole pujottelukeppinä tietyissä maaotteluissa? Aina kuitenkin voivotellaan, kun nuorten majut ei pärjää ja kansainvälinen kovuus ja taso tulee yllätyksenä. Eihän se tarkoita myöskään sitä, että se pelaaja on "menetetty" tapaus, jos hän leireille ei ole päässyt.

Toinen keskustelun aihe on myös tuo mitä seuroissa sitten tehdään. Mikä on perimmäinen tavoite? Jos se esim on pitää nuoria mahdollisimman paljon mukana urheilussa, niin tarvitaan jokaiselle omantasoisia treenejä, ei joillekkin liian kovia ja ei joillekkin liian lepsuja. Ja näille myös oman tasoiset vastustajat peleihin. Pitää voittaa pelejä, mutta pitää myös joskus hävitä.

Jos tavoite on mahdollisimman iso osallistujamäärä on toiminta eri kuin jos tarkoitus on yrittää saada neuvolakortin ennusteen mukaan pohjoissuomen ainoa yli kaksi metrinen jalostettua Giannikseksi.

 

[GenoAuriemma]

Jos puhutaan maajoukkuekoripallosta ja ammattilaisurista, niin tottakai tavoitteena on oltava sen huippuyksilön luominen. Lasten liikuttaminen, harrastaminen ja kansanterveydelliset aspektit ovat sitten ihan eri keskustelu. Mutta Suomessa ei tunnuta haluavan kehittää kansainvälisiä huippupelaajia kovinkaan innokkaasti, vaan tavoitellaan U16 mestaruuksia. Vai miten se hyvän antropometrian omaava myöhäinen kehittyjä saadaan pidettyä lajin parissa ja kehittymään kansainväliselle tasolle riittävän taitavaksi/kovaksi, jollei hän saa seurajoukkuessaan edes kuljettaa palloa, kun 170+ cm pelikaverit ovat takamiehiä tai jollei häntä kutsuta edes majuleirityksiin mukaan, koska ei ole vielä valmis? Eikö se ruokkii motia paremmin, että kannustettaisiin yrittämään ja tulisi pieniä porkkanoita matkan varrella. Ei niistä 170+ cm takureista kansainvälisiä pelaajia tule. Vaikka olisivat kuinka hyviä U16 vaiheessa.

 

[GenoAuriemma]

Joukkuevalmennus ja yksilövalmennus eivät ole toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja, ennemminkin niin että hyvin yhdessä toteutettuna ne ovat toisiaan ruokkivia vaihtoehtoja. Karrikoituna saat sekä menestystä että taitavia pelaajia, jälkimmäisiä jopa lisättynä yksilön omina taktisina taitoina, joita on poimittu joukkuepelin harjoittelun kautta.

Enpä ole kovinkaan montaa hyvin pärjäävää junnujoukkuetta Suomessa nähnyt, jossa pisin pelaaja saisi tuoda palloa ylös ja pelata pallollisessa roolissa, vaikka se ei olisi vielä se isoin vahvuus kyseisellä pelaajalla. Oletko sinä? Laurin joukkue taisi pärjätä ihan hyvin ja loppu onkin historiaa. Se, että Lauri pelasi siinä roolissa, missä pelasi, johtui ymmärtääkseni ihan vain siitä, että lajia ymmärtävä isä näin vaati.

 

[Tommi13]

Jos puhutaan maajoukkuekoripallosta ja ammattilaisurista, niin tottakai tavoitteena on oltava sen huippuyksilön luominen. Lasten liikuttaminen, harrastaminen ja kansanterveydelliset aspektit ovat sitten ihan eri keskustelu. Mutta Suomessa ei tunnuta haluavan kehittää kansainvälisiä huippupelaajia kovinkaan innokkaasti, vaan tavoitellaan U16 mestaruuksia. Vai miten se hyvän antropometrian omaava myöhäinen kehittyjä saadaan pidettyä lajin parissa ja kehittymään kansainväliselle tasolle riittävän taitavaksi/kovaksi, jollei hän saa seurajoukkuessaan edes kuljettaa palloa, kun 170+ cm pelikaverit ovat takamiehiä tai jollei häntä kutsuta edes majuleirityksiin mukaan, koska ei ole vielä valmis? Eikö se ruokkii motia paremmin, että kannustettaisiin yrittämään ja tulisi pieniä porkkanoita matkan varrella. Ei niistä 170+ cm takureista kansainvälisiä pelaajia tule. Vaikka olisivat kuinka hyviä U16 vaiheessa.

Tämä juuri se pointti. Pitkät pääsevät majuun seisomalla korinalla seurajoukkueissaan. Jonkinlaista kilpailua paikoista tarvitaan ja kun 5-paikka on jo miehitetty, niin seuraavia pitäisi arvioida vaikka 4-paikan kriteerien mukaan. Nyt jätämme hyvät pelaajat ilman majun antamaa näytön paikkaa vain siksi, että jotain pitkää pelaajaa on valmennettu väärin.

 

[Chaser23]

Seisovatko ne pitkät pojat myös 5kertaa viikossa treeneissä siellä korinnalla ottamassa levypalloja 170centtisille vai saavatko kuitenkin harjoituksissa treenata monipuolisesti? Se että pelissä enemmän roolitetaan varsinkin Sm ja Valtsikan junnupeleissäkin sen pelin voittamisen takia ei mielestäni ole suurin ongelma tai este isojen poikien monipuoliseen kehittymiseen vaan se mitä päivittäisessä seuran ja omatoimisen harjouttelun kanssa tehdään, toki niitä monipuolisia kykyjä pitää päästä myös niissä peleissäkin joskus harjoittamaan, kun ne on ensin opittu riittävälle tasolle, vaikka se pallon ylöstuontikyky, pelinluku ja syöttökyky, kyky heittää kauempaa kuin törmäyskaaren sisältä, kyky juosta jne on kuitenkin opittava tietylle tasolle harjoutuksissa tai itse ennenkuin niitä kannattaa pelissä lähteä hiomaan kilpatasolle.

 

[GenoAuriemma]

Tämä juuri se pointti. Pitkät pääsevät majuun seisomalla korinalla seurajoukkueissaan. Jonkinlaista kilpailua paikoista tarvitaan ja kun 5-paikka on jo miehitetty, niin seuraavia pitäisi arvioida vaikka 4-paikan kriteerien mukaan. Nyt jätämme hyvät pelaajat ilman majun antamaa näytön paikkaa vain siksi, että jotain pitkää pelaajaa on valmennettu väärin.

Tämä on nyt kontroversiaali mielipide/kysymys, mutta miksi niiden pelaajien, joilla ei ole kansainväliseen huippukorikseen vaadittavia ominaisuuksia, pitäisi päästä antamaan niitä näyttöjä junnumajuihin? Mikä sen tarkoitus olisi? Varsinkin, jos se veisi paikan joltain, jolla näitä ominaisuuksia olisi, mutta joka ei ole (vielä) yhtä taitava. Ei maajoukkue ole mikään sosiaalipallopaikka, jotta kaikilla olisi kivaa.

 

[GenoAuriemma]

Pitäkää mielessä, että Suomessa isot pelaajat (2+m) pelaavat maailmalla pointtia tai heittävinä laitureina. Meillä ei ole kansainvälisen ison mitat täyttäviä pelaajia satunnaisia poikkeuksia lukuunottamatta.

 

[koris.com]

Ylipäätään suomalainen juniorivalmennus keskittyy aivan liikaa joukkueiden menestykseen ja pelikuvioiden hinkkaamiseen liian varhaisessa vaiheessa jos keihäänkärkenä tavoitteellisessa harjoittelussa on auttaa yksittäisiä pelaajia saavuttamaan oma maksimaalinen potentiaalinsa, niin kuin sen pitäisi olla. Juniorivalmentajille on liian tärkeää päteä joukkueen menestyksen kautta eli he eivät usein ymmärrä sitä mikä heidän tehtävänsä juniorivalmentajana loppujaan on.

Yksilövalmennukseen priorisoimalla pystymme maksimoimaan pelaajatuotannossa huippuyksilöiden määrän aikuistasolle tultaessa ja sitä myöden optimoimme menestyksen myös joukkueena myöhemmissä juniorivaiheissa sekä siellä aikuistasolla.

Tämä tarkoittaa sitä että pitäisi keskittyä pelaajien yksilövalmennukseen, heittoon, pelivälineen hallintaan, jatkuvaan kamppailuun, 1vs1 -taitojen jalostamiseen jne. ja tehdä sitä kaikkien pelaajien osalta aina juuri sen hetkisestä kehitystasosta tai ominaisuuksista riippumatta.

Nyt yksilön potentiaalinen maksimi tuhotaan muun muassa hinkkaamalla kuvioita ja tekemällä pelaajista aivottomia robotteja sekä lukitsemalla pelaaja tietylle pelipaikalle jo ensimmäisistä juniorivuosistaan lähtien. Tässä syntyvää taito-, kamppailu- ja pelin ymmärtämisen vajetta on myöhemmin enää mahdotonta täysin korjata.

Ja tiedän, karrikoin jonkin verran, mutta älkää takertuko siihen vaan tarkoitus lähinnä vain korostaa sitä mikä suomalaisessa järjestelmässä on minun mielestäni eniten metsässä.

Aivan samaa puhutaan usein jalkapallossa ja jääkiekossa...

 

[koris.com]

Enpä ole kovinkaan montaa hyvin pärjäävää junnujoukkuetta Suomessa nähnyt, jossa pisin pelaaja saisi tuoda palloa ylös ja pelata pallollisessa roolissa, vaikka se ei olisi vielä se isoin vahvuus kyseisellä pelaajalla. Oletko sinä? Laurin joukkue taisi pärjätä ihan hyvin ja loppu onkin historiaa. Se, että Lauri pelasi siinä roolissa, missä pelasi, johtui ymmärtääkseni ihan vain siitä, että lajia ymmärtävä isä näin vaati.

Jep, isot miehet korin alle on periaate usein ollut. Tämä on kaikista pahinta niille, jotka kehittyvät muita nopeammin murrosiässä. Onhan se mukava nostella 30 pistettä per matsi c-junnuissa, muutaman vuoden päästä kaverit menee ohi taidollisesti ja muutenkin.

Itselläni kehitys on vieläkin kesken.

 

[Tommi13]

Tämä on nyt kontroversiaali mielipide/kysymys, mutta miksi niiden pelaajien, joilla ei ole kansainväliseen huippukorikseen vaadittavia ominaisuuksia, pitäisi päästä antamaan niitä näyttöjä junnumajuihin? Mikä sen tarkoitus olisi? Varsinkin, jos se veisi paikan joltain, jolla näitä ominaisuuksia olisi, mutta joka ei ole (vielä) yhtä taitava. Ei maajoukkue ole mikään sosiaalipallopaikka, jotta kaikilla olisi kivaa.

No ensinnäkin siksi, että

1) he eivät saa ottaa majupaikkaa itsestäänselvyytenä. Jos on olemassa pienikin vaara, että he tyytyvät siihen, että pääsevät majuun "tekemättä mitään", niin kehitys katkeaa. Jos ei osoita kehitystä ja paikoista on aitoa kilpailua, niin pieni vaihtelu majussa on hyvä.

2) myöhemmin kehittyvät voivat hyvin vielä kasvaa pituutta kaksikymppisinäkin. Toisaalta jokaisessa joukkueessa on myös alle 2m pitkiä pelaajia, joista osa on saattanut junnuna olla 4-5 paikoilla ja myöhemmin löytänyt toisen paikan joukkueesta. Jos nyt on mahdollisuus kilpailla e.g. 4-paikasta majussa, niin se pitäisi heille suoda vaikka jatkossa pelaisivat vaikka pointtia.

Minusta tämä majumalli meillä on kuin huono myyntisuppilo, jossa Susi All Stars jälkeen supistetaan koko ikäryhmä 12 pelaavaan pelaajaan ja toivotaan parasta, että on onnistuttu valitsemaan parhaat pelaajat mukaan sadoista eriaikaan kehittyvistä potentiaalisista pelaajista.

 

[Insider]

Tämä on nyt kontroversiaali mielipide/kysymys, mutta miksi niiden pelaajien, joilla ei ole kansainväliseen huippukorikseen vaadittavia ominaisuuksia, pitäisi päästä antamaan niitä näyttöjä junnumajuihin? Mikä sen tarkoitus olisi? Varsinkin, jos se veisi paikan joltain, jolla näitä ominaisuuksia olisi, mutta joka ei ole (vielä) yhtä taitava. Ei maajoukkue ole mikään sosiaalipallopaikka, jotta kaikilla olisi kivaa.

Koska pituus (tai sen puute) ei ole ainoa ratkaiseva asia koripallossa.
Lyhyetkin voivat pärjätä koripallossa kansainvälisesti tai jopa aivan huipputasolla. Kts vaikka nyt Japani. Eli sama toisinpäin: näin ollen miksi lyhyet ei pääse antamaan näyttöjä junnumajuihin?

Ja nythän juuri väität, että maajoukkueen pitää olla sosiaalipallopaikka, jossa jonkun pitää päästä sinne, että sillä olisi kivaa, eikä se (mahdollisesti) lopettaisi koska muuten ei ole kivaa

 

[GenoAuriemma]

Nythän ei puhuta minkään muun maan pelaajakehityksestä kuin Suomen. Se miten jossain muualla osataan valmentaa alle 190 cm pelaajasta kansainvälisen tason huippupelaajia ei kuulu tähän keskusteluun, sillä meillä sitä ei osata tehdä kovinkaan laadukkaasti tai laajamittaisesti.