Tässä kaiketi on se villakoiran ydin. Laajentaisin otosta myös tavis-lahjakkaisiin, ei tarvitse olla edes huippu. Näkisin perusongelmaksi sen, että seuroissa on joko liian pienet treeniringit ikäluokissa, tai sitten treeneissä ei oikeasti viedä pelaajia epämukavuusalueelle.
On seuroja joissa ikäluokat ovat suuria. Niissä on mahdollista luoda sisäisellä kilpailulla aitoa kilpailua rosteripaikasta. Valmentajilla pitäisi olla rohkeutta pudottaa pelaaja heti pois ja siirtää hänet kakkosjengiin, mikäli treeneissä (ja peleissä) ei osoiteta aitoa nälkää. Vaikka viikoksi pariksi. Samoin sieltä alempaa heti nosto ykkösjoukkueeseen, kun asenteen ja tulosten perusteella se on perusteltua. Kenenkään ei pitäisi antaa tuudittautua tilanteeseen "mulla on varmat minuutit", eikä kenellekään pitäisi luoda tunnetta, "että ihan sama mitä teen, en pääse ykkösjoukkueeseen".
Suurimmassa osassa seuroja on tilanne kuitenkin lienee se, että "olet rosterissa jos olet terve". Ymmärrettävästi pelaaja ei ehkä tuolloin laita itseään 100% likoon treeneissä, eikä koskaan tule saavuttamaan omaa potentiaaliaan.
Koska nuoret kehittyvät fyysisesti ja henkisesti niin eri tahtia, on vaikea sanoa jotain tiettyä ikää, jolloin ikäluokassaan hyvä pelaaja pitää heittää kovempaan tilanteeseen. Kehitystä veisi eteenpäin esimerkiksi se, että pelaaja treenaisi ja ajoittain pelaisi vanhempien pelaajien tai jopa miesten kanssa, sopivalla sarjatasolla tietenkin.
Joillekin tämä voisi sopia jo 15-vuotiaana, mikäli valmennus osaa mitoittaa kuormituksen järkevästi ja seurassa on riittävästi panostettu fysiikkavalmennukseen. Näidenkin pelaajien pitäisi kuitenkin koko ajan osallistua edes jonkin verran oman ikäluokkansa toimintaan, jotta ymmärtäisivät oman tasonsa oikeassa kontekstissa.
