Nuorten maajoukkueet

[Pelikaani]

Tämä oli kyllä valtava pettymys!

Ikäluokkaa 2004 on tähän saakka pidetty lupaavimpana ja ennen tosipelejä tämä on varmaan ollut ihan perusteltua tai ainakin mahdollista. Jo viime vuoden U18 maajoukkueen runko muodostui näistä 04-pojista ja muutoinkin tätä ikäluokkaa on yli 02 ja 03 ikäluokkien hehkutettu. Ilman muuta Tanska-pelin tulokseen vaikutti Littlen poissaolo mutta ei se saisi näin rajusti heilauttaa koko joukkueen tulosta jos kerran ikäluokassa on poikkeuksellisen tasokkaita pelaajia. Pelillisesti surkea suoritus varsinkin kun Tanska oli selväsi heikompi kuin Portugali. Ehkä tämä oli sitten ihan terveellinen välitilinpäätös. No ensi vuonna uudestaan U20-sarjassa todennäköisesti tällä samalla rungolla

On ehkä väärin arvioida maajoukkuetoimintaa EM-tuloksien perusteella. Koko liiton koriskonsepti on kuitenkin pitkälti rakennettu sellaiseksi, että pelaajat ovat maajoukkueen käytettävissä ison osan vuodesta. Tähänkin vuoteen on jo mahtunut melkoinen määrä leiripäiviä ja harjoituspelejä. Siksi toiminnan arviointi on perusteltua näiden ns. tosipelien kautta joissa varmaan on muidenkin maiden osalta parhaat mahdolliset pelaajat paikalla.

Yksittäisenä asiana minua hieman häiritsee pelaajavalinnoissa se, että kisoihin valitaan pelaajia joita ei ole ilmeisestikään tarkoitus peluuttaa. Tämä ei ole siis kritiikkiä pelaajia kohtaan vaan valmennusta kohtaan. Näissä valinnoissa näkyy joskus valmentajien oma taustaseura. Tästä syntyy sellainen vaikutelma, että maajoukkue on myös markkinointikanava oman seuran toiminnalle; tule meille niin pääset maajoukkuetoimintaan mukaan. Yhteisesti maksetussa touhussa tämä on arveluttavaa mutta toki inhimillistä.

Kun leiritys- ja valmistautumisjaksot ovat pitkiä ja raskaita, korona vielä pyörii sekä itse turnauskin on hyvin tiivis niin luulisi että ei tähän olisi varaa. U20 turnauksessa tämä realisoitui selvimmin. Tulee mieleen Jortikan kommentit Tukion luistimista: "Jos sulla on varapelaaja, jota ei voi peluuttaa niin miksei sulla ole varapelaajan varapelaajaa..."

 

[Lev Rubin]

Kokonaisuutena 18-vuotiaiden B-EM-turnaus ja loppusijoitus siellä oli myös minulle pettymys. Oman arvioni mukaan turnauksen parhaat neljä joukkuetta olivat Suomi, Portugali, Ruotsi ja Belgia. Toisaalta, lopputuloksia pitää kunnioittaa ja näin ollen tuo arvio on merkityksetön. Nuorten kisoissa joukkueiden taso vaihtelee paljon ja tässä turnauksessa Suomi pelasi huonoimman pelinsä juuri väärään aikaan - välierissä. Väitän, että ilman Miro Littleäkin, Suomi voittaisi Tanskan seitsemän-kahdeksan kertaa kymmenessä pelissä.

Seurasin Suomen pelejä tarkasti jo PM-kisoissa. Niiden pelien perusteella Suomi olisi ylivoimaisesti paras Pohjoismaa tässä ikäluokassa. Tasoero joukkuepelaamisessa ja peli-identiteetissä muihin maihin oli kesäkuussa huomattava. Mielestäni Suomi pelasikin kesän parhaat pelinsä juuri PM-kisoissa. EM-kisojen paras peli oli alkulohkon peli hyvätasoista Belgiaa vastaan, jossa Suomi teki mitä halusi.

Olen samaa mieltä aiempien mielipiteiden kanssa siitä, että Ruotsi pelin viimeinen neljännes oli, näin jälkikäteen katsottua, käänteentekevä - niin Suomelle kuin Ruotsillekin. Tuolla neljänneksellä Ruotsi murhasi Suomen ja käänsi pelin ja itseluottamuksen itselleen. Noiden tapahtumien jälkeen Ruotsi olikin eri joukkue koko loppukisat. Suomi taas kärsi tuon neljänneksen ongelmista niin Portugalia, mutta varsinkin Tanskaa vastaan. Nuo ongelmat - eli pallonmenetykset ja niistä juostut vastustajan helpot korit ihmetyttävät minua vieläkin.

Liian monet Suomen pelaajista olivat EM-turnauksessa liian menetysherkkiä ja epävarmoja pallon kanssa. Hieman ihmettelen tätä seikkaa sitä taustaa vasten, että suurin osa joukkueen pelaajista harjoittelevat erilaisissa akatemioissa, joissa henkilökohtaiseen taitoon ymmärtääkseni panostetaan. Jostain syystä pallonkäsittelytaito ja yleinen päätöksentekokyky oli kuitenkin todella heikkoa ratkaisevissa vaiheissa. Tämä on ehkä oma kysymyksensä, mutta jonkin verran epävarmuus pallon kanssa kertonee myös suomalaisen koripalloharjoittelun luonteesta. Tietty “pelurimaisuuden” puute leimaa laajemminkin suomalaisia koripalloilijoita. Toisaalta suomalaiset pelaajat pelaavat saumattomasti toistensa kanssa ja toteuttavat rooliaan tinkimättömästi.

Pelaajien osalta näen tässä joukkueessa paljonkin potentiaalia tulevaisuutta ajatellen.

1. Yalaho pelasi odotuksiin nähden heikon turnauksen, mutta omaa silti potentiaalia hyväksi ammattipelaajaksi. PM-kisojen dominoinnista näkyi nyt vain pieniä häivähdyksiä ja varsinkin levypallopelaaminen ja viimeistely oli heikkoa.
2. Kanden ja Vartiainen osaavat heittää tarkasti ja hyvällä mekaniikalla kaukaa suoraan syötöstä. He eivät kuitenkaan juuri luo kentällä etua muille ja pallollisina pelaajina ovat vielä raakileita, jopa riskejä. Molempien täytyy parantaa myös puolustustaan paljon. Silti, molemmista voi edelleen kehittyä erittäin hyviä pelaajia.
3. Pällijeff oli itselleni suurin positiivinen yllätys. Jos hänen pallolliset taidot kehittyvät, näkisin hänen tulevaisuuden koripalloammattilaisena. Hänellä on hyvä kauko heitto, voimaa, ja pääsee jonkin verran korillekin.
4. Ugusuk oli PM-kisoissa joukkueen paras pisteidentekijä. Jos jostain olen valmennusjohdon kanssa eri mieltä (Ruotsi pelin lopun peluutuksen lisäksi), niin siitä, että Ugusuk ei kuulunut koko turnauksessa Suomen avausviisikkoon. Ugusuk on vielä aika voimaton joka kostautuu varsinkin puolustuksessa. Silti, verrattuna erittäin heikon ja menetysherkän turnauksen pelanneisiin Salmeen ja Nordbergiin, on Ugusuk mielestäni täysin eri tason pelaaja. Itse asiassa, ennen viimeistä Islanti-peliä, Ugusukin FG% ja riistojen määrä ovat joukkueen selvästi korkeimmat. Tehokkuudessa, Ugusuk häviää vain Littlelle, joka otti tuplamäärä heittoja Ugusukiin verrattuan. Ugusukin potentiaali on mielestäni niin korkea, että enemmän peliaikaa soisi tulleen siitäkin syystä. En tunne miehen taustoja, harjoitteluasennetta yms., mutta mielestäni Ugusuk voi ehdottomasti olla tulevaisuudessa vielä Susijengin paras takamies. Vaikka kyseessä on hyvin erityyppiset pelaajat, en yllättyisi jos Ugusuk olisi jonain päivänä Littleä parempi pelaaja. Joka tapauksessa, olisin mielelläni nähnyt Little & Ugusuk takamieskaksikkoa enemmän.
5. Little oli yksi kisojen parhaista pelaajista, mutta ei mielestäni lähellekään paras. Ruotsin Fasasi ja Cadeau, Portugalin Seixas, sekä Tanskan Marion olivat joukkueilleen tärkeämmät pelaajat ja kokonaisuutenakin vakuuttavammat. Suomenkin lähihistoriastakin löytyy kovemmat näytöt antanut Miika Heinonen U18-tasolta (harmi että hän ei muuten enää pelaa). Littlen levypallopelaaminen oli toki kisoissa täysin poikkeuksellista, hän pelaa erittäin korkealla energialla ja on vaarallinen varsinkin avoimella kentällä. Heittotekniikka on kehittynyt vähitellen, mutta hän on silti heittänyt kaikki kesän pelit huomioonottaen kolmosensa alle 30% tarkkuudella. Little pääsi korille, mutta ei mielestäni yhtä vaivattomasti kuin Cadeau tai vaikkapa Tanskan Marion (eri tyyppisesti toki). Littlen pelinrakennuskaan ei vakuuttanut minua täysin. Varsinkin Ruotsia vastaan hän pelasi itsekkäästi. Nykyisessä someclippien ja scouttien maailmassa tämä on tietysti ymmärrettävää nuorelle miehelle. Mielestäni Suomen pelin virtaus myös hyytyi Littlen johtaessa/dominoidessa peliä. Silti, Miro Little on poikkeuksellinen suomalainen pelaaja ja toivottavasti pelaa aikuisten EM-kisoissa. Baylorin ykköspelintekijän nimi on kuitenkin kaikkea muuta kuin selvä.

Tässä ehkäpä suurimmat mietteet kisoista. Itseäni jäivät harmittamaan etenkin huono Tanska-peli, Ruotsi-pelin lopputapahtumat ja jonkin verran takamiesten peluutus. Toisaalta minulle jäi tunne, että tämä joukkue hukkasi paljon potentiaaliaan. Toisaalta, joukkue otti 30 pistettä pataan viimeisessä valmistavassa ottelussaan Puolalta joka sijoittunee A-kisoissa vasta yhdeksänneksi. Toisin sanoen, Littlen kanssa tai ilman, ja parhaalla suoritustasollakaan, tämä joukkue ei olisi ollut lähelläkään ikäluokkansa top-10 tasoa. Tuolla tasolla pelaavat muuten naisten puolella sekä u18, että u20 joukkue. Pitkällä aikajänteellä voisi siis tehdä ennustuksen, että Suomen koripallon taso tulee nousemaan huomattavasti naisten puolella kun taas miesten puolella hyppyä uudelle tasolle tuskin on tulossa. Toisaalta, ennustaminen miesten maajoukkueen tasosta on ehkä turha tehdä näiden pelien perusteella.

 

[PikkuMikko]

Tässä ehkäpä suurimmat mietteet kisoista. Itseäni jäivät harmittamaan etenkin huono Tanska-peli, Ruotsi-pelin lopputapahtumat ja jonkin verran takamiesten peluutus. Toisaalta minulle jäi tunne, että tämä joukkue hukkasi paljon potentiaaliaan. Toisaalta, joukkue otti 30 pistettä pataan viimeisessä valmistavassa ottelussaan Puolalta joka sijoittunee A-kisoissa vasta yhdeksänneksi. Toisin sanoen, Littlen kanssa tai ilman, ja parhaalla suoritustasollakaan, tämä joukkue ei olisi ollut lähelläkään ikäluokkansa top-10 tasoa. Tuolla tasolla pelaavat muuten naisten puolella sekä u18, että u20 joukkue. Pitkällä aikajänteellä voisi siis tehdä ennustuksen, että Suomen koripallon taso tulee nousemaan huomattavasti naisten puolella kun taas miesten puolella hyppyä uudelle tasolle tuskin on tulossa. Toisaalta, ennustaminen miesten maajoukkueen tasosta on ehkä turha tehdä näiden pelien perusteella.

Joskus kauan sitten nämä nurisomaajoukueiden turnaukset jakautuivat A- ja B-sarjaan. Tuolloin Suomen julkisestikin lausuttu tavoite oli jatkuvasti kuulua A-sarjaan, Euroopan 16 parhaan joukkoon.
Pettymykseksi täytyy todeta että poikapuolella on tuosta tavoitteesta nyt melko selvästi jääty.
Joskus muinoin Suomi myös dominoi PM-kisoja, ei enää samalla tavoin. Täytyy myöntää että suoritus on pieni pettymys. onneksi tytöt ovat olleet A-sarjassa melko tiiviisti.
Onko kellään tietoa miksi juuri tässä sarjassa nousee vain 2 joukuetta, onko esim ensi kauden A-kisat myönnetty jollekin B-tason maalle vai mistä on kysymys?

 

[kamreeri]

Kokonaisuutena 18-vuotiaiden B-EM-turnaus ja loppusijoitus siellä oli myös minulle pettymys. Oman arvioni mukaan turnauksen parhaat neljä joukkuetta olivat Suomi, Portugali, Ruotsi ja Belgia. Toisaalta, lopputuloksia pitää kunnioittaa ja näin ollen tuo arvio on merkityksetön. Nuorten kisoissa joukkueiden taso vaihtelee paljon ja tässä turnauksessa Suomi pelasi huonoimman pelinsä juuri väärään aikaan - välierissä. Väitän, että ilman Miro Littleäkin, Suomi voittaisi Tanskan seitsemän-kahdeksan kertaa kymmenessä pelissä.

Seurasin Suomen pelejä tarkasti jo PM-kisoissa. Niiden pelien perusteella Suomi olisi ylivoimaisesti paras Pohjoismaa tässä ikäluokassa. Tasoero joukkuepelaamisessa ja peli-identiteetissä muihin maihin oli kesäkuussa huomattava. Mielestäni Suomi pelasikin kesän parhaat pelinsä juuri PM-kisoissa. EM-kisojen paras peli oli alkulohkon peli hyvätasoista Belgiaa vastaan, jossa Suomi teki mitä halusi.

Olen samaa mieltä aiempien mielipiteiden kanssa siitä, että Ruotsi pelin viimeinen neljännes oli, näin jälkikäteen katsottua, käänteentekevä - niin Suomelle kuin Ruotsillekin. Tuolla neljänneksellä Ruotsi murhasi Suomen ja käänsi pelin ja itseluottamuksen itselleen. Noiden tapahtumien jälkeen Ruotsi olikin eri joukkue koko loppukisat. Suomi taas kärsi tuon neljänneksen ongelmista niin Portugalia, mutta varsinkin Tanskaa vastaan. Nuo ongelmat - eli pallonmenetykset ja niistä juostut vastustajan helpot korit ihmetyttävät minua vieläkin.

Liian monet Suomen pelaajista olivat EM-turnauksessa liian menetysherkkiä ja epävarmoja pallon kanssa. Hieman ihmettelen tätä seikkaa sitä taustaa vasten, että suurin osa joukkueen pelaajista harjoittelevat erilaisissa akatemioissa, joissa henkilökohtaiseen taitoon ymmärtääkseni panostetaan. Jostain syystä pallonkäsittelytaito ja yleinen päätöksentekokyky oli kuitenkin todella heikkoa ratkaisevissa vaiheissa. Tämä on ehkä oma kysymyksensä, mutta jonkin verran epävarmuus pallon kanssa kertonee myös suomalaisen koripalloharjoittelun luonteesta. Tietty “pelurimaisuuden” puute leimaa laajemminkin suomalaisia koripalloilijoita. Toisaalta suomalaiset pelaajat pelaavat saumattomasti toistensa kanssa ja toteuttavat rooliaan tinkimättömästi.

Pelaajien osalta näen tässä joukkueessa paljonkin potentiaalia tulevaisuutta ajatellen.

1. Yalaho pelasi odotuksiin nähden heikon turnauksen, mutta omaa silti potentiaalia hyväksi ammattipelaajaksi. PM-kisojen dominoinnista näkyi nyt vain pieniä häivähdyksiä ja varsinkin levypallopelaaminen ja viimeistely oli heikkoa.
2. Kanden ja Vartiainen osaavat heittää tarkasti ja hyvällä mekaniikalla kaukaa suoraan syötöstä. He eivät kuitenkaan juuri luo kentällä etua muille ja pallollisina pelaajina ovat vielä raakileita, jopa riskejä. Molempien täytyy parantaa myös puolustustaan paljon. Silti, molemmista voi edelleen kehittyä erittäin hyviä pelaajia.
3. Pällijeff oli itselleni suurin positiivinen yllätys. Jos hänen pallolliset taidot kehittyvät, näkisin hänen tulevaisuuden koripalloammattilaisena. Hänellä on hyvä kauko heitto, voimaa, ja pääsee jonkin verran korillekin.
4. Ugusuk oli PM-kisoissa joukkueen paras pisteidentekijä. Jos jostain olen valmennusjohdon kanssa eri mieltä (Ruotsi pelin lopun peluutuksen lisäksi), niin siitä, että Ugusuk ei kuulunut koko turnauksessa Suomen avausviisikkoon. Ugusuk on vielä aika voimaton joka kostautuu varsinkin puolustuksessa. Silti, verrattuna erittäin heikon ja menetysherkän turnauksen pelanneisiin Salmeen ja Nordbergiin, on Ugusuk mielestäni täysin eri tason pelaaja. Itse asiassa, ennen viimeistä Islanti-peliä, Ugusukin FG% ja riistojen määrä ovat joukkueen selvästi korkeimmat. Tehokkuudessa, Ugusuk häviää vain Littlelle, joka otti tuplamäärä heittoja Ugusukiin verrattuan. Ugusukin potentiaali on mielestäni niin korkea, että enemmän peliaikaa soisi tulleen siitäkin syystä. En tunne miehen taustoja, harjoitteluasennetta yms., mutta mielestäni Ugusuk voi ehdottomasti olla tulevaisuudessa vielä Susijengin paras takamies. Vaikka kyseessä on hyvin erityyppiset pelaajat, en yllättyisi jos Ugusuk olisi jonain päivänä Littleä parempi pelaaja. Joka tapauksessa, olisin mielelläni nähnyt Little & Ugusuk takamieskaksikkoa enemmän.
5. Little oli yksi kisojen parhaista pelaajista, mutta ei mielestäni lähellekään paras. Ruotsin Fasasi ja Cadeau, Portugalin Seixas, sekä Tanskan Marion olivat joukkueilleen tärkeämmät pelaajat ja kokonaisuutenakin vakuuttavammat. Suomenkin lähihistoriastakin löytyy kovemmat näytöt antanut Miika Heinonen U18-tasolta (harmi että hän ei muuten enää pelaa). Littlen levypallopelaaminen oli toki kisoissa täysin poikkeuksellista, hän pelaa erittäin korkealla energialla ja on vaarallinen varsinkin avoimella kentällä. Heittotekniikka on kehittynyt vähitellen, mutta hän on silti heittänyt kaikki kesän pelit huomioonottaen kolmosensa alle 30% tarkkuudella. Little pääsi korille, mutta ei mielestäni yhtä vaivattomasti kuin Cadeau tai vaikkapa Tanskan Marion (eri tyyppisesti toki). Littlen pelinrakennuskaan ei vakuuttanut minua täysin. Varsinkin Ruotsia vastaan hän pelasi itsekkäästi. Nykyisessä someclippien ja scouttien maailmassa tämä on tietysti ymmärrettävää nuorelle miehelle. Mielestäni Suomen pelin virtaus myös hyytyi Littlen johtaessa/dominoidessa peliä. Silti, Miro Little on poikkeuksellinen suomalainen pelaaja ja toivottavasti pelaa aikuisten EM-kisoissa. Baylorin ykköspelintekijän nimi on kuitenkin kaikkea muuta kuin selvä.

Tässä ehkäpä suurimmat mietteet kisoista. Itseäni jäivät harmittamaan etenkin huono Tanska-peli, Ruotsi-pelin lopputapahtumat ja jonkin verran takamiesten peluutus. Toisaalta minulle jäi tunne, että tämä joukkue hukkasi paljon potentiaaliaan. Toisaalta, joukkue otti 30 pistettä pataan viimeisessä valmistavassa ottelussaan Puolalta joka sijoittunee A-kisoissa vasta yhdeksänneksi. Toisin sanoen, Littlen kanssa tai ilman, ja parhaalla suoritustasollakaan, tämä joukkue ei olisi ollut lähelläkään ikäluokkansa top-10 tasoa. Tuolla tasolla pelaavat muuten naisten puolella sekä u18, että u20 joukkue. Pitkällä aikajänteellä voisi siis tehdä ennustuksen, että Suomen koripallon taso tulee nousemaan huomattavasti naisten puolella kun taas miesten puolella hyppyä uudelle tasolle tuskin on tulossa. Toisaalta, ennustaminen miesten maajoukkueen tasosta on ehkä turha tehdä näiden pelien perusteella.

Ja ihan kaikesta samaa mieltä. Kaukaa seurattua ja taustoja tietämättä itseä kummastuttivat Levin mainitsemat " pelaamattomat " kisatiristit ( U 20 ) myös, takamiesten peluutus ( U 18 ) ja pelaajien henk.koht. pärjääminen 1 vs. 1 tilanteissa. Myös U 20 joukkueelta kopioitu laskusuuntainen kehitys turnauksessa ihmetyttää. Toisaalta jos kummallakin joukkueella on rosterissa 4 tai 5 parimetristä pelaajaa, joista muutama aika lailla kädetön hyökkäyksessä niin haastetta peluutuksen suhteen on. Ikäluokkien jatkonäkymistä hyvin sama tuntuma.

 

[Bruce Tanning]

Joskus kauan sitten nämä nuorisomaajoukueiden turnaukset jakautuivat A- ja B-sarjaan. Tuolloin Suomen julkisestikin lausuttu tavoite oli jatkuvasti kuulua A-sarjaan, Euroopan 16 parhaan joukkoon.

Katsotaan miten 16-vuotiaiden kisat menevät. Lähtökohtaisesti joukkueen pitäisi myös olla vahvasti kilpailemassa noususta A-divariin, mutta en nyt näitä B-kisoja pitäisi täytenä katastrofina Suomen nuorisomaajoukkueiden kannalta.

20-vuotiaat pelasivat osaamisensa ylätasolla ja olivat lähellä nousua jääden neljänneksi, vaikka joukkueesta puuttui ratkaisupeleissä/pelissä useita kärkipelaajia.

18-vuotiaiden nousu olisi vanhalla systeemillä edelleen mahdollista, mutta aika karua jäädä yhden korin päähän noususta. Peliesitykset kuitenkin ehdoton pettymys odotuksiin nähden.

16-vuotiaat ovat ennakkoon yksi nousijasuosikeista ja ikäluokassa on kokoa, laajuutta sekä kärkijätkiä sekä takakentälle että isoon päähän.

Jos 16-vuotiaille käy samalla tavalla kuin muillekin, eli vahva aloitus, mutta mitä pidemmälle kisat menevät, astuvat loukkaantumiset/laskevat peliesitykset yhä vahvemmin esille, niin sitten on laajemman keskustelun paikka.

 

[kokokenttä]

Hyviä pointteja kaikilta, erittäin kiinnostavaa keskustelu! Kiitos siitä.

MU16:sta on tosiaan vaihteeksi tulossa vahvaa korinaluspelaajaa, mikä on todella tervetullutta. 20- ja eritoten 18-vuotiaissa on hyviä heittäjiä (ja Little), mut muuten heikommatkin maat tän kesän EM-turnauksissa vaikutti vahvemmalta korin alta viimeistelyssä ja korille ajamisessa. Eikä pelkästään 1vs1-taidoista ole kysymys vaan myös pelisysteemeistä.

”Moderni koris” on kaiketi ollut susi-ideologian keskiössä jo vuosikausia, mut jos tuloksena on joukkueellinen kohtuu hyviä 3&D-pelaajia, ei noususta 16 parhaan sakkiin Euroopassa kannata haaveilla. Susijengissäkin näkyy se kuinka tärkeää joukkueelle on Valtosen, Madsenin ja Nkamhouan kaltaiset tyypit, jotka pystyy operoimaan korin alla kumpaankin suuntaan (Madsenkin on kehittynyt myös hyökkäyssuuntaan viime vuosina), jopa tärkeämpiä kuin Markkasen tai nyt sit Littlen kaltaiset yksilöt (siis olettaen että aiemmin mainittuja on enemmän kuin yksi).

Vanha virsi, mutta miksi edelleen näyttää siltä että systeemi suosii nopeita ja näppäriä, eikä pituutta osata koulia eikä hyödyntää. 2+-metrisiä junnuja kuitenkin on, toki vähemmistönä, mutta olisiko heidän taito- ja fysiikkavalmennukseen syytä kiinnittää erityistä (tai vielä erityisempää!) huomiota. Susipeli upgrade. Vaikka sitten Nkamhouan esimerkin innostamana.

 

[matador]

Kokonaisuutena 18-vuotiaiden B-EM-turnaus ja loppusijoitus siellä oli myös minulle pettymys. Oman arvioni mukaan turnauksen parhaat neljä joukkuetta olivat Suomi, Portugali, Ruotsi ja Belgia. Toisaalta, lopputuloksia pitää kunnioittaa ja näin ollen tuo arvio on merkityksetön. Nuorten kisoissa joukkueiden taso vaihtelee paljon ja tässä turnauksessa Suomi pelasi huonoimman pelinsä juuri väärään aikaan - välierissä. Väitän, että ilman Miro Littleäkin, Suomi voittaisi Tanskan seitsemän-kahdeksan kertaa kymmenessä pelissä.

Seurasin Suomen pelejä tarkasti jo PM-kisoissa. Niiden pelien perusteella Suomi olisi ylivoimaisesti paras Pohjoismaa tässä ikäluokassa. Tasoero joukkuepelaamisessa ja peli-identiteetissä muihin maihin oli kesäkuussa huomattava. Mielestäni Suomi pelasikin kesän parhaat pelinsä juuri PM-kisoissa. EM-kisojen paras peli oli alkulohkon peli hyvätasoista Belgiaa vastaan, jossa Suomi teki mitä halusi.

Olen samaa mieltä aiempien mielipiteiden kanssa siitä, että Ruotsi pelin viimeinen neljännes oli, näin jälkikäteen katsottua, käänteentekevä - niin Suomelle kuin Ruotsillekin. Tuolla neljänneksellä Ruotsi murhasi Suomen ja käänsi pelin ja itseluottamuksen itselleen. Noiden tapahtumien jälkeen Ruotsi olikin eri joukkue koko loppukisat. Suomi taas kärsi tuon neljänneksen ongelmista niin Portugalia, mutta varsinkin Tanskaa vastaan. Nuo ongelmat - eli pallonmenetykset ja niistä juostut vastustajan helpot korit ihmetyttävät minua vieläkin.

Liian monet Suomen pelaajista olivat EM-turnauksessa liian menetysherkkiä ja epävarmoja pallon kanssa. Hieman ihmettelen tätä seikkaa sitä taustaa vasten, että suurin osa joukkueen pelaajista harjoittelevat erilaisissa akatemioissa, joissa henkilökohtaiseen taitoon ymmärtääkseni panostetaan. Jostain syystä pallonkäsittelytaito ja yleinen päätöksentekokyky oli kuitenkin todella heikkoa ratkaisevissa vaiheissa. Tämä on ehkä oma kysymyksensä, mutta jonkin verran epävarmuus pallon kanssa kertonee myös suomalaisen koripalloharjoittelun luonteesta. Tietty “pelurimaisuuden” puute leimaa laajemminkin suomalaisia koripalloilijoita. Toisaalta suomalaiset pelaajat pelaavat saumattomasti toistensa kanssa ja toteuttavat rooliaan tinkimättömästi.

Pelaajien osalta näen tässä joukkueessa paljonkin potentiaalia tulevaisuutta ajatellen.

1. Yalaho pelasi odotuksiin nähden heikon turnauksen, mutta omaa silti potentiaalia hyväksi ammattipelaajaksi. PM-kisojen dominoinnista näkyi nyt vain pieniä häivähdyksiä ja varsinkin levypallopelaaminen ja viimeistely oli heikkoa.
2. Kanden ja Vartiainen osaavat heittää tarkasti ja hyvällä mekaniikalla kaukaa suoraan syötöstä. He eivät kuitenkaan juuri luo kentällä etua muille ja pallollisina pelaajina ovat vielä raakileita, jopa riskejä. Molempien täytyy parantaa myös puolustustaan paljon. Silti, molemmista voi edelleen kehittyä erittäin hyviä pelaajia.
3. Pällijeff oli itselleni suurin positiivinen yllätys. Jos hänen pallolliset taidot kehittyvät, näkisin hänen tulevaisuuden koripalloammattilaisena. Hänellä on hyvä kauko heitto, voimaa, ja pääsee jonkin verran korillekin.
4. Ugusuk oli PM-kisoissa joukkueen paras pisteidentekijä. Jos jostain olen valmennusjohdon kanssa eri mieltä (Ruotsi pelin lopun peluutuksen lisäksi), niin siitä, että Ugusuk ei kuulunut koko turnauksessa Suomen avausviisikkoon. Ugusuk on vielä aika voimaton joka kostautuu varsinkin puolustuksessa. Silti, verrattuna erittäin heikon ja menetysherkän turnauksen pelanneisiin Salmeen ja Nordbergiin, on Ugusuk mielestäni täysin eri tason pelaaja. Itse asiassa, ennen viimeistä Islanti-peliä, Ugusukin FG% ja riistojen määrä ovat joukkueen selvästi korkeimmat. Tehokkuudessa, Ugusuk häviää vain Littlelle, joka otti tuplamäärä heittoja Ugusukiin verrattuan. Ugusukin potentiaali on mielestäni niin korkea, että enemmän peliaikaa soisi tulleen siitäkin syystä. En tunne miehen taustoja, harjoitteluasennetta yms., mutta mielestäni Ugusuk voi ehdottomasti olla tulevaisuudessa vielä Susijengin paras takamies. Vaikka kyseessä on hyvin erityyppiset pelaajat, en yllättyisi jos Ugusuk olisi jonain päivänä Littleä parempi pelaaja. Joka tapauksessa, olisin mielelläni nähnyt Little & Ugusuk takamieskaksikkoa enemmän.
5. Little oli yksi kisojen parhaista pelaajista, mutta ei mielestäni lähellekään paras. Ruotsin Fasasi ja Cadeau, Portugalin Seixas, sekä Tanskan Marion olivat joukkueilleen tärkeämmät pelaajat ja kokonaisuutenakin vakuuttavammat. Suomenkin lähihistoriastakin löytyy kovemmat näytöt antanut Miika Heinonen U18-tasolta (harmi että hän ei muuten enää pelaa). Littlen levypallopelaaminen oli toki kisoissa täysin poikkeuksellista, hän pelaa erittäin korkealla energialla ja on vaarallinen varsinkin avoimella kentällä. Heittotekniikka on kehittynyt vähitellen, mutta hän on silti heittänyt kaikki kesän pelit huomioonottaen kolmosensa alle 30% tarkkuudella. Little pääsi korille, mutta ei mielestäni yhtä vaivattomasti kuin Cadeau tai vaikkapa Tanskan Marion (eri tyyppisesti toki). Littlen pelinrakennuskaan ei vakuuttanut minua täysin. Varsinkin Ruotsia vastaan hän pelasi itsekkäästi. Nykyisessä someclippien ja scouttien maailmassa tämä on tietysti ymmärrettävää nuorelle miehelle. Mielestäni Suomen pelin virtaus myös hyytyi Littlen johtaessa/dominoidessa peliä. Silti, Miro Little on poikkeuksellinen suomalainen pelaaja ja toivottavasti pelaa aikuisten EM-kisoissa. Baylorin ykköspelintekijän nimi on kuitenkin kaikkea muuta kuin selvä.

Tässä ehkäpä suurimmat mietteet kisoista. Itseäni jäivät harmittamaan etenkin huono Tanska-peli, Ruotsi-pelin lopputapahtumat ja jonkin verran takamiesten peluutus. Toisaalta minulle jäi tunne, että tämä joukkue hukkasi paljon potentiaaliaan. Toisaalta, joukkue otti 30 pistettä pataan viimeisessä valmistavassa ottelussaan Puolalta joka sijoittunee A-kisoissa vasta yhdeksänneksi. Toisin sanoen, Littlen kanssa tai ilman, ja parhaalla suoritustasollakaan, tämä joukkue ei olisi ollut lähelläkään ikäluokkansa top-10 tasoa. Tuolla tasolla pelaavat muuten naisten puolella sekä u18, että u20 joukkue. Pitkällä aikajänteellä voisi siis tehdä ennustuksen, että Suomen koripallon taso tulee nousemaan huomattavasti naisten puolella kun taas miesten puolella hyppyä uudelle tasolle tuskin on tulossa. Toisaalta, ennustaminen miesten maajoukkueen tasosta on ehkä turha tehdä näiden pelien perusteella.

Erittäin hyvä analyysi ja pitkälti täysin samaa mieltä. Kokonaisuutena tätä 04-ikäluokkaa on tosiaan hehkutettu ja odotin kyllä B-divisioonan voittoa tältä porukalta etenkin mitä pidemmälle turnaus eteni ja näki muiden joukkueiden iskukyvyn. Pelaajavalinnoista en osaa sen kummemmin sanoa kun en ikäluokkaa tunne, mutta kai tässä aika lailla Suomen parhaimmisto oli kisoissa? Lopputulos kuitenkin todella suuri pettymys. Portugali-peli oli tosiaan täysin kolikonheittoa lopussa ja loppu oli enemmänkin Portugalin huonoutta (hölmöyttä) teknisten virheiden yms. muodossa kuin Suomen hyvyyttä.

Mitä Miroon tulee, niin se, olisiko joukkue pärjännyt paremmin ilman Miroa on jossittelua, mutta mielenkiintoista sellaista. Odotin myös Mirolta paljon paljon enemmän kuin mitä nähtiin. Kuten täällä todettiin, Suomella ollut tässä U18-ikäluokassa paljon kovempia näyttöä (ja jopa A-sarjassa) kuin mitä Mirolta nähtiin näissä kisoissa. Ja Miron kohdalla puhutaan kuitenkin NBA-lupauksesta. Kaikki on toki vielä mahdollista, mutta kyllä matka on vielä todella pitkä. Odotin Miron dominoivan näitä kisoja, mutta Miron puolustukseksi pakko myös sanoa pelitavan, joka Suomen maajoukkueessa tuhoaa yksilöiden luovuudet ja pakottaa noudattamaan ankarasti joukkuekonseptia. Olisin siis kaivannut Miron kaltaiselle lahjakkuudelle paljon enemmän vapauksia toteuttaa itseään. Miro myös otettiin mukaan varmasti sen takia, että saadaan joukkue A-divariin. Mikä on lopputulos: loukkaantuminen ja Suomen jääminen B-divariin (ainakin tämän hetkisten tietojen mukaan).

Itse kaipaisin näihin kisoihin myös valmennuksen tulosvastuuta. Nyt oli selkeä tavoite nousta ja kun tavoitteeseen ei päästä, mikä on seuraamus? Samat valmentajat pysyvät toiminnassa mukana myös jatkossa eikä heidän jatkoaan kyseenalaisteta miltään osin. Tai ainakin siltä se näyttää.

 

[Lev Rubin]

Kun kerran keskustelu on päässyt vauhtiin, niin lisätään vielä muita yleisiä huomioita.

1. Suomalaisen koripallovalmennuksen tasoa ja järjestelmällisyyttä on kehuttu hyvästä syystä viimeiset vuodet. Kuitenkin, MU18-kisoissa valmennus ei mielestäni ollut kilpailuetu. Mielenkiintoisesti, PM-kisoissa se sitä kuitenkin oli - joukkue oli erittäin yhtenäinen näissä peleissä. Hieman itseäni toistaen, suurimpana ongelmana koin takapelaajien peluutuksen, itse asiassa jo PM-kisoissa. Takamiesten osalta minuutteja kertyi liikaa konservatiiviselle pelinjohdolle, joka kuitenkin perverssisti menetti pallonhallinnan liian usein joko suorasti puhtailla menetyksillä tai epäsuorasti matalan odotusarvon ratkaisulla.
Itse olisin nostanut Ugusukin minuutteja: a) potentiaalin b) disruption vuoksi. Huolimatta pelitaktiikasta, noin ulottuva ja vaivattomasti peliä pelaava pelaaja luo etuja joka puolelle kenttää ihan huomaamattaankin. Koen tämän aika matalan tason konseptina ymmärtää, joten ehkä peluutuksen logiikkaan on vaikuttanut asioita, joita en voi fanina tietää/ymmärtää.
2. MU20 kisoissa valmennusjohto loi kilpailuetua. Tuon joukkueen pelaajamateriaali oli lopulta hyvin heikko, mutta silti Virtanen, Oja ja kumppanit pystyivät kamppailemaan noususta. Virtasen valmennuskykyjä on kritisoitu, mutta ainakin tänä kesänä hän ja tiiminsä olivat loistavia.
3. MU16 joukkueen suhteellista tasoa muihin joukkueisiin en osaa arvioida, mutta lähtökohtaisesti pidän Lohikoskea hyvänä valintana johtamaan tätä ikäluokkaa. Itse näen tärkeänä sen, että Suomen maajoukkueohjelmat eivät toimi puhtaasti tuloksen perusteella, vaan että toiminta on tervehenkistä ja pedagogisesti kestävää. Joukkueessa on kolme dominoivaa pelaajaa kolmella eri pelipaikalla, joka on hyvä lähtökohta joukkueen menestykselle (esim. MU18 Ruotsi). Väitän, että Suomen MU18 joukkue kärsi hieman pelaajien liiallisesta tasaisuudesta.
4. Pelaajien henkilökohtaista taitotasoa 1 vs 1 tilanteissa on kommentoitu mielestäni aiheesta. Asiaan vaikuttaa varmasti moni asia, mutta yhtenä tekijänä nostaisin tämän akatemiamallin. Tai oikeastaan akatemioiden määrän. Nuoret lupaavat pelaajat tarvitsevat pallollista vastuuta. Jos nuorten akatemioita on vain yksi tai kaksi ja niissä molemmissa muutama dominoiva pelaaja, tarkoittaa se sitä, että suurin osa akatemioissa paljon harjoittelevista jäävät joukkeissaan soittamaan sivuosaa ja roolipelaajiksi. Mielestäni akatemiat ovat tervetullut lisä suomalaiseen koripalloon, mutta toivoisin silti, että useampi lupaava nuori pelaaja saisi pelata joukkueissa, joissa heillä olisi mahdollisuus luovuuteen, virheisiin ja itsensä toteuttamiseen.
5. Kun poikapuolen maajoukkuemenestystä katselee laajemmin, niin Suomen miesten maajoukkueen taso vastaa siihen aika hyvin. Susijengi on Euroopan tasolla noin tasolla 10-15 ehkäpä, ja poikamaajoukkueet noin 15-20. Tuo pieni erotus (joka on suuri yksinkertaistus) johtunee Lauri Markkasesta ja maajoukkueohjelman kyvystä kehittää nuoria pelaajia 20-ikävuoden jälkeen haastajamaajoukkeessa ja laajoissa maajoukkueleirityksissä.
6. Tyttö- ja naispuolen maajoukkuekoripallo ansaitsisi oman analyysinsä. Lyhyesti sanottuna olen kuitenkin iloinen siitä, että tyttöjen maajoukkueohjelmat ja päivittäinen tekeminen on ilmeisen laadukasta. Maajoukkeita valmentavat erittäin hyvät valmentajat isolla sydämmellä. Myös, jos vertaa tyttöjä poikiin (ehkä ei pitäisi), niin mielestäni selvästi mielenkiintoisemmat yksilöt ovat tyttöpuolella. Ehkäpä tämä heijastelee laajempaa suomalaisen yhteiskunnan muutosta, jossa nuoret naiset ja tytöt omaavat aimoannoksen enemmän asennetta ja tahtoa kuin pojat, mielestäni.

 

[Pelikaani]

Parempi ottaa varman päälle Miron nilkan kanssa, ettei loppukesä vaarannu.

Mitä Littlen poissaoloon tulee, häntä ei ilmeisesti näkynyt penkillä ollenkaan.

Ei varmaan syytä huoleen, sen verran terävältä näytti liike tänään päivällä Pyynikillä hupisarjan miesten finaalissa toisen joukkueen päävalmentajana No kieltämättä vähän ihmetytti että joukkueen henkinen johtaja ilmeisesti aika nopeasti oli puistunut turnauksesta.

 

[koris.com]

1-2 pelaajaa Susijengiin (12 äijän kokoonpano) per vuosi, siinä hyvä tavoite. Saa tulla enemmänkin.

 

[Sorkkarauta]

Itse olen pettynyt 18-vuotiaiden otteisiin B-divisioonan kisoissa. Ruotsi-ottelun viimeisellä neljänneksellä peli meni sekavaksi, eikä sen jälkeen löytynyt kaivattua tasaisuutta. Turhia harhasyöttöjä hyökkäyksessä ja Tupamäen "tämä ei ole meidän konseptin mukaista pelaamista"- huuto tiivisti hyvin joukkueen pelilliset haasteet. Kun pelattiin yksilöinä, niin hyökkääminen oli todella staattista ja hankalaa. Little puuttui ratkaisevasta pelistä, mutta hänen kanssaankin Ruotsi- ja Portugali-peli jättivät kehittämisen varaa.

Itselläni oli kovat odotukset tämän ikäluokan suhteen, mutta täytyy ehkä hyväksyä se, että kärkiosastoon (jotka tulevaisuudessa pelaisivat miesten maajoukkueessa) ei taida kuulua kuin Miro Little. Tietysti moni asia voi muuttua ja toivottavasti ikäluokasta (2004 syntyneet) nousee vielä uusia kehitystarinoita.

Täytyy myös muistaa se, että korona on vaikeuttanut nuorten maajoukkuetoimintaa huomattavasti viimeisen reilun kahden vuoden aikana. Pelaajilta on jäänyt välistä paljon tärkeitä kansainvälisiä pelejä. Toivottavasti tulevaisuudessa nuorten maajoukkueiden kalenteri pelaa ennalleen, eikä kisoja jouduta perumaan tai muutakaan ikävää tapahdu.

ps. vaikka Kisakalliossa järjestettävät PM-kisat ovat hieno tapahtuma, niin tuloksista ei kannata vetää mitään johtopäätöksiä. Niin moni asia ehtii muuttua/kehittyä PM-kisojen ja EM-kisojen välillä.

Oon aika samaa mieltä kaikkien postin pointtien kanssa. Ja lisään tohon viimeiseen että jos Suomi oli PM-kisojen hosti niin Suomihan sai todella suurta etua pelkästään siitä faktasta että Suomi oli kotijoukkue. Helpompaa se on Suomessa pelata ja on vaikeampaa vastustajille tulle tänne Suomeen pelaamaan. Käsittääkseni sinne Kisakallioon ei hirveesti katsojia mahdu, mutta ilman yleisön tuomaa etuakin siitä on Suomelle hyötyä pelata kotona. Se sai Suomen näyttämään paremmalta tuloksien valossa kuin oli.

Tosin luulen kyllä että jos meillä olisi ollut meidän paras pelaaja eli Little turnauksen loppuun asti niin Ruotsi oltaisiin kaadettu finaalissa. Mielestäni Suomi hävisi Ruotsille lohkovaiheessa vain siksi että Suomella ei ollut siinä pelissä oikein mitään menetettävää (kunhan ei yli 20 pisteellä hävitty) ja Ruotsilla oli taas kaikki menetettävänä. Ruotsi olisi tippunut turnauksesta alkulohkossa jos Suomella olisi ollut pakkovoitto siinä pelissä. On kyllä totta että seuraavat kaksi peliä Ruotsi-pelin jälkeen oli Suomen huonoimmat pelit tässä turnauksessa, vaikka ne voitettiinkin. Suomen kaksi viimeistä peliä ilman Littleä oli ihan hyviä pelejä Suomelta ja samalla osoitus kuinka tärkeä pelaaja Little Suomelle oli.

 

[Sorkkarauta]

Yksittäisenä asiana minua hieman häiritsee pelaajavalinnoissa se, että kisoihin valitaan pelaajia joita ei ole ilmeisestikään tarkoitus peluuttaa. Tämä ei ole siis kritiikkiä pelaajia kohtaan vaan valmennusta kohtaan. Näissä valinnoissa näkyy joskus valmentajien oma taustaseura. Tästä syntyy sellainen vaikutelma, että maajoukkue on myös markkinointikanava oman seuran toiminnalle; tule meille niin pääset maajoukkuetoimintaan mukaan. Yhteisesti maksetussa touhussa tämä on arveluttavaa mutta toki inhimillistä.

Kun leiritys- ja valmistautumisjaksot ovat pitkiä ja raskaita, korona vielä pyörii sekä itse turnauskin on hyvin tiivis niin luulisi että ei tähän olisi varaa. U20 turnauksessa tämä realisoitui selvimmin. Tulee mieleen Jortikan kommentit Tukion luistimista: "Jos sulla on varapelaaja, jota ei voi peluuttaa niin miksei sulla ole varapelaajan varapelaajaa..."

Oon täysin samaa mieltä. Ihmeellistä että molemmissa joukkueissa oli 1-2 pelaajaa joille ei uskallettu antaa muuta kuin roskaminuutteja.

 

[Sorkkarauta]

EM-kisojen paras peli oli alkulohkon peli hyvätasoista Belgiaa vastaan, jossa Suomi teki mitä halusi.

Pakko sanoa tosta Belgia-Suomi matsin kommentista että Belgiaa haittasi Suomea vastaan se että Belgian otteluohjelma oli outo. Belgia pelasi turnauksen avauspäivästä kolme peliä putkeen kolmena päivänä. Suomi pelasi kaksi peliä putkeen ja Suomi aloitti urakkansa turnauksen toisena pelipäivänä Itävaltaa vastaan. Belgia aloitti turnauksen jo ensimmäisenä pelipäivänä. Eli Suomen kohdatessa Belgian, belgialla oli kahtena edellispäivänä siis kaksi peliä pelattuna. Ensin heikko ja helppo Kypros ja sitten Ruotsi. Ruotsi uuvutti Belgian ja sitten Suomi voitti Belgian. Suomi sai siis lahjan turnausohjelmasta. Suomen voitto oli todella murskaava Belgiasta, joten ehkä Suomi olisi voittanut Belgian ilman tätä etuakin jollain 10-20 pisteellä. Mua olis ketuttanut älyttömästi jos Suomi olisi ollut Belgian asemassa ja joutunut pelaamaan ensin Ruotsia vastaan ja sitten heti perään Belgiaa vastaan ja vielä ennen Ruotsia Kyprosta vastaan. Kolme peliä kolmeen päivään ja pahimmat vastustajat niihin kahteen viimeiseen päivään vielä, ollen lohkon ainoa joukkue jolla on 3 matsia kolmeen päivään. Ei ollut reilua Belgiaa kohtaan.

 

[Sorkkarauta]

Olen samaa mieltä aiempien mielipiteiden kanssa siitä, että Ruotsi pelin viimeinen neljännes oli, näin jälkikäteen katsottua, käänteentekevä - niin Suomelle kuin Ruotsillekin. Tuolla neljänneksellä Ruotsi murhasi Suomen ja käänsi pelin ja itseluottamuksen itselleen. Noiden tapahtumien jälkeen Ruotsi olikin eri joukkue koko loppukisat. Suomi taas kärsi tuon neljänneksen ongelmista niin Portugalia, mutta varsinkin Tanskaa vastaan. Nuo ongelmat - eli pallonmenetykset ja niistä juostut vastustajan helpot korit ihmetyttävät minua vieläkin.

Mun mielestä siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Ruotsilla oli pakkovoitto ja Suomella ei. Siitä se ero vaan tulee, vaikka ei saisi tulla. Klassinen tilanne joka usein toistuu eri urheilulajeissa kuten vaikka jääkiekon MM-kisoissa.

Jos kaksi joukkuetta kohtaa toisensa joista toinen on parempi (joka oli mielestäni Suomi), mutta näiden joukkueiden tasoero ei ole erittäin suuri. Paremmalla joukkueella ei käytännössä ole panosta pelissä (Suomi oli jatkossa kunhan ei hävinnyt yli 50 pisteellä peliä), silloin huonompi joukkue usein voittaa pelin, koska heillä on kaikki eli koko turnauselämä pelissä.

 

[Sorkkarauta]

Onko kellään tietoa miksi juuri tässä sarjassa nousee vain 2 joukuetta, onko esim ensi kauden A-kisat myönnetty jollekin B-tason maalle vai mistä on kysymys?

Jos pitäisi veikata niin luulen että liittyy Putinin päätökseen hyökätä Ukrainaan. Eli Venäjä tai Valko-Venäjä on ollut A-sarjassa ja aiheuttanut muutoksia. Se miksi U20 turnauksesta nousi 3 joukkuetta ylös ja U18 ikäluokasta nousi 2 joukkuetta ylös niin en oikein tiedä. Ehkä toisessa ikäluokassa oli molemmat Venäjä ja Valko-Venäjä A-sarjassa ja toisessa ikäluokassa taas ei kumpaakaan niistä tai vain yksi niistä.

Ainut muu selitys voisi olla asia joka liittyy ensi vuoden turnausisäntämaahan. Ehkä ensi vuoden turnausisäntämaa olisi tippunut nyt alas B-divisioonaan, mutta sellaista ei voi tiputtaa koska ovat turnaushosteja ensi vuonna ja saavat automaattisesti pitää paikkansa. En tiedä onko ensi vuoden turnaushostit päätetty jo nyt.

Toikin olis Suomen kannalta sitä huonoa tuuria, kuten ne avainpelaajien loukkaantumiset U18 ja U20 joukkueissa. Ei ollut tuuria tänä vuonna juniorien turnauksissa. Onneksi junioriturnaukset eivät ole maailmanloppu ja tärkeämpää on että miesten joukkue selvittää itsensä MM-karsinnoista MM-kisoihin ensimmäistä kertaa pelaamalla. Se olisi ihan mieletön suoritus ja samalla unohtuisi myös junioriturnausten pettymykset. Hyviä pelejä tulee Suomelle B-sarjassakin näköjään. Tosin oli kyllä siistiä katsoa kun Gustavson+Jantunen+Valtonen ja muut pelaili A-sarjassa ja ne A-sarjan U20 kisat Suomessa joissa Lauri Markkanenkin pelasi.

 

[Sorkkarauta]

Ei varmaan syytä huoleen, sen verran terävältä näytti liike tänään päivällä Pyynikillä hupisarjan miesten finaalissa toisen joukkueen päävalmentajana No kieltämättä vähän ihmetytti että joukkueen henkinen johtaja ilmeisesti aika nopeasti oli puistunut turnauksesta.

Hyvä löytö. Kieltämättä vähän hassu juttu että Miro lähti pois sieltä niin nopeasti, mutta onhan Mirolla älyttömän kiireinen kesä nyt. Miron päätavoite ei ollut U18-kisat tänä vuonna. Ehkä U18-joukkue sai olla tyytyväinen että ylipäätään sai Miron pelaamaan pelejä, vaikka nyt ei penkillä enää näkynytkään tsemppaamassa joukkuetta. Kieltämättä siitä olisi voinut olla jopa hyötyä, mutta ei Miroa siitä voi syyttää että lähti nopeasti pois. Luulen että sieltä on voinut tulla jopa painostusta Suomen miesten maajoukkueelta että Miro lähtee heti Suomeen kun vaan voi, koska Miro tulee pelaamaan MM-karsinnoissa ja miesten EM-kisoissa. Täysi fokus niihin peleihin ja nehän on ihan älyttömän tärkeät tapahtumat Suomen koripallolle.

 

[Raipe]

Tulihan sieltä loppujen lopuksi pronssia U18-joukkueelle, mutta ei se paljon lohduta kun jäi lähes varmalta vaikuttanut paikka A-divisioonaan saamatta. Hyvää analyysiä tilanteesta täällä jo käyty, mutta pakko avata omakin sanainen arkku aiheen tiimoilta. Mielestäni voi oikeutetusti sanoa, että osittain nämä kisat sössittiin valmennuksen johdosta ja valmennuksella olisi peiliin katsomisen paikka tässä kohtaa. Tietysti tähtipelaaja Littlen valitettava loukkaantuminen vaikutti asioihin, etenkin kun se tapahtui kesken turnauksen. Mutta on tosiaan muistettava, että PM-kisoissa joukkue pelasi voittavaa koripalloa täysin ilman Littleä.

Missä valmennus sitten mokasi, jos näinkin rankka termi sallitaan? Se on se peluutus, peluutus ja peluutus. Osin ehkä myös joukkueen kokoonpano alun alkaen, siellä jäi hyviä ukkoja myös kokonaan rannalle näistä kisoista. Mutta niistä ei nyt ehkä sen enempää. Ja hyvin täällä on jo mainittu sekin, että miksi otetaan pelaajia turnaukseen istumaan penkille. Mutta nämä kun ohitetaan ja katsotaan kylmän raa'asti turnauksen tilastoja, niin itse olisin nostanut sekä Ugusukin että Pällijeffin peliaikoja huomattavasti. Kumpikaan ei mahtunut kertaakaan joukkueen aloitusviisikkoon, vaikka tehtailivat huomattavasti paremmat tilastorivit vähäisemmällä peliajalla kuin moni avauksen pelaaja, Little ja Vartiainen poislukien.

Esimerkiksi käyköön surullisen kuuluisa Tanska-ottelu, jonka joukkue hävisi 2 pinnalla ja tippui paitsi finaalista, myös A-divarista ja jossa taisteltiin ilman Littleä. Ugusuk sentään harvinaisesti pääsi siinä pelissä paljolle peliajalle varmasti juuri Littlen poissaolosta johtuen: 25 min, 12 pistettä. Vartiainen 26 min, 11 pistettä ja Yalaho 26 min, 12 pistettä. Pällijeff teki myös 12 pistettä, mutta pelasi käsittämättömästi vain 19 minuuttia, vaikka koreja syntyi ja oli läpi turnauksen myös puolustuksessa vahva kaveri. Siitä iso miinus valmennuksen suuntaan, saattoi olla jopa yksi syy miksi se yksittäinen ottelu hävittiin.

Jälkiviisaus on tietysti aina parasta viisautta, mutta toisaalta tilastot ei koskaan valehtele! Kaivakoon esiin kuka haluaa. Ja sitäkin voisi spekuloida, jos jaksaisi, että miksi näin. Oliko tässä peräti jotain JBA-HBA skabaa käynnissä? Täälläkin jo keskusteltu tosiasiahan oli, että U18 päävalmentaja sattuu olemaan myös JBA:n valmentaja ja yllättäen aika moni JBA:n pelaaja mahtui myös EM-rosteriin, suurin osa heistä tietysti ihan ansaitusti. Mutta ehkä se on sellainen sontaluukku, jota ei kannata lähteä avaamaan ja liiaksi sohimaan.

Joka tapauksessa tästä pitää nyt sitten vaan päästä eteenpäin ja kohti U20 maailmaa. Varmaan paljolti samoja naamoja näkyy sielläkin, valmennus luultavasti vaihtuu niinkuin tapana on ja ehkä hyvä niin. Täällä koriskatsomoissa seuraavaksi katse kohti poikien U16 EM-kisoja, josko siellä onnistuisi se mitä u20 ja u18 eivät saavuttaneet, eli nousu A-divariin. Ja onhan tässä tosiaan tyttöjen/naisten U18 kisat meneillään myös!

 

[matador]

Hyvä löytö. Kieltämättä vähän hassu juttu että Miro lähti pois sieltä niin nopeasti, mutta onhan Mirolla älyttömän kiireinen kesä nyt. Miron päätavoite ei ollut U18-kisat tänä vuonna. Ehkä U18-joukkue sai olla tyytyväinen että ylipäätään sai Miron pelaamaan pelejä, vaikka nyt ei penkillä enää näkynytkään tsemppaamassa joukkuetta. Kieltämättä siitä olisi voinut olla jopa hyötyä, mutta ei Miroa siitä voi syyttää että lähti nopeasti pois. Luulen että sieltä on voinut tulla jopa painostusta Suomen miesten maajoukkueelta että Miro lähtee heti Suomeen kun vaan voi, koska Miro tulee pelaamaan MM-karsinnoissa ja miesten EM-kisoissa. Täysi fokus niihin peleihin ja nehän on ihan älyttömän tärkeät tapahtumat Suomen koripallolle.

Kyllä itselleni ainakin pahasti särähtää, jos joukkueen ns. tähtipelaaja loukkaantuu ja heti tämän jälkeen jättää joukkueen ja lähtee kotiin ilman mitään järkevää syytä. Minne oli niin kiire ettei olisi voinut muutamaa päivää näyttää johtajuutta ja esimerkkiä penkillä, Delfin Basketin finaaliin jossa kuitenkin pystyi penkillä kannustamaan? Vai oliko tämä jo ennalta sovittu, että Miro lähtee puolivälierien jälkeen? Uskoisin, että muu joukkue olisi tästä varmasti virtaa saanut erityisesti tuohon kuolemanpeliin Tanskaa vastaan. Samaan jossitteluun voisi todeta, olisiko Suomi voittanut Tanskan mikäli Miro olisi ollut penkillä kannustamassa ja tsemppaamassa muuta joukkuetta? Ymmärrän sen, että U18 eivät olleet Mirolle se prioriteetti, mutta kuitenkin ulkopuoliselle näyttää hieman hölmöltä.

Mitä U16-kisoihin tulee, niin kivikkoinen tie on sielläkin. Ilmeisesti tuoltakin nousee vain kaksi suoraan, joten haaste on aikamoinen. Alkulohkossa vastaan tulee vielä mm. Ukraina, Saksa, joten hereillä pitää olla alusta alkaen.

 

[Sorkkarauta]

Tulihan sieltä loppujen lopuksi pronssia U18-joukkueelle, mutta ei se paljon lohduta kun jäi lähes varmalta vaikuttanut paikka A-divisioonaan saamatta. Hyvää analyysiä tilanteesta täällä jo käyty, mutta pakko avata omakin sanainen arkku aiheen tiimoilta. Mielestäni voi oikeutetusti sanoa, että osittain nämä kisat sössittiin valmennuksen johdosta ja valmennuksella olisi peiliin katsomisen paikka tässä kohtaa. Tietysti tähtipelaaja Littlen valitettava loukkaantuminen vaikutti asioihin, etenkin kun se tapahtui kesken turnauksen. Mutta on tosiaan muistettava, että PM-kisoissa joukkue pelasi voittavaa koripalloa täysin ilman Littleä.

Joo tota en tiennyt että pelattiin ilman Littleä. Se kyllä muuttaa asioita. Suomella oli jonkinlainen kotietu tosin jokaisessa ottelussa.

Toi B-kisojen pronssi ei kyllä merkitse yhtään mitään mun mielestä. A-sarjassa se merkitsisi jotain.

Oon samaa mieltä peluutuskommenteista, että Pällijeffille ja Ugusukille olisi voinut antaa isompia minuutteja ja roolia avaukseen. Petri Virtanen U20 joukkueen kanssa taas teki hyviä ja huonoja valintoja. Niin kuin joku täällä sanoi että Virtanen sai ehkä joukkueen pelaamaan ylärajoillaan, mutta viimeisissä peleissä mukana oli kyllä virheitä kun ei ajateltu kolmen pelin kuormitusta kolmeen päivään joukkueelle jolta oli moni avainpelaaja loukkaantunut. Seurauksena tästä oli väsyneempi joukkue kuin vastustajajoukkueet. U20 joukkueelle oli kaksi isoa pelaajaa penkillä lähes koko pelin Islantia vastaan vaikka joukkueessa oli koronatapaus ja loukkaantuminen. Islanti-pelissä loukkaantui vielä yksi avainpelaaja lisää.

 

[PikkuMikko]

Kyllä itselleni ainakin pahasti särähtää, jos joukkueen ns. tähtipelaaja loukkaantuu ja heti tämän jälkeen jättää joukkueen ja lähtee kotiin ilman mitään järkevää syytä. Minne oli niin kiire ettei olisi voinut muutamaa päivää näyttää johtajuutta ja esimerkkiä penkillä, Delfin Basketin finaaliin jossa kuitenkin pystyi penkillä kannustamaan? Vai oliko tämä jo ennalta sovittu, että Miro lähtee puolivälierien jälkeen? Uskoisin, että muu joukkue olisi tästä varmasti virtaa saanut erityisesti tuohon kuolemanpeliin Tanskaa vastaan. Samaan jossitteluun voisi todeta, olisiko Suomi voittanut Tanskan mikäli Miro olisi ollut penkillä kannustamassa ja tsemppaamassa muuta joukkuetta? Ymmärrän sen, että U18 eivät olleet Mirolle se prioriteetti, mutta kuitenkin ulkopuoliselle näyttää hieman hölmöltä.

Mitä U16-kisoihin tulee, niin kivikkoinen tie on sielläkin. Ilmeisesti tuoltakin nousee vain kaksi suoraan, joten haaste on aikamoinen. Alkulohkossa vastaan tulee vielä mm. Ukraina, Saksa, joten hereillä pitää olla alusta alkaen.

Nilkkavammojen kohdalla hyvä hoito on ensiarvoisen tärkeä. En usko joukkueen fysioilla olevan ihan kaikkein parhaita jhoitovälineitä mukanaan, eiköhän Helsingissä ja Tampereella löydy huippukalustoa ja -henkilöstöä. Noita hoitoja kun annetaan pari-kolme kertaa päivittäin, toipumisaika yleensä puolittuu. Nyt eletään sellaisia viikkoja että yksikin säästetty harjotusviikko voi olla kullan arvoinen.
Jos Miro olisi viettänyt ylimääräiset 3-4 vrk Romaniassa ilman tiptop-hoitoa, vammasta toipuminen olisi varmasti venynyt selvästi.
Voin tietysti olla väärässäkin ja mahdollisesti Suomen fysiolla olisi ollut huippulaitteet mukana.