Katson aina mielelläni jos kentällä tulee voittoja hyvien suomalaispelaajien johdolla ja on hienoa että se on mahdollista, kuten nuorten ja naisten maajoukkuepeljaajia tuottava ja puoleensa vetävä Espoo Team on osoittanut. Hienoa myös että Topokin pärjää vahvasti kotimaisin voimin.
Pekassa on pitkään menty yleensä vahvan jenkkitrion johdolla, mutta hiemaan pieleen menee jos sanotaan etteikö Kotkassakin voisi kehittyä ja että tarjolla on vain penkkiminuutteja: joukkueessa nyt tekevät nousua mm. Linda Lehtoranta ja Anissa Pounds. Vuosien varrella naisten liigaan eri seuroihin, USAn yliopostoihin ja eurokentille, tai nuorten ja naisten maajoukkueisiin on ponnistanut PeKasta aika liuta pelaajia; Henna ja Jonna Launiainen, Reetta Piipari, Laura Lehtoranta, Jutta ja Lotta Richter, Suvi Valtonen, Miia Forss, Mari Puustinen, Dionne Pounds, ... varmaan moni unohtuikin. Jotain kaakonkulmalla tehdään oikein, eikä kovien jenkkien hankinta kaikkien uraa näytä tuhonneen.
Monen ulkomaalaispelaajan asenteessa ja esimerkissä on varmasti korjattavaa, mutta väitänpä vaan että kyllä motivoituneimmat pelaajat kehittyvät enemmän saadessa harjoitella Lisa Leen, Shanika Freemanin, D'andra Mossin jne. tasoisia pelaajia vastaan, kuin se että oman paikkakunnan kasvatit treenaisivat keskenään. Tottakai myös Taru Tuukkasen, Reetta Piiparin Michaela Mouan, Laura Wilsonin, Niina Laaksosen tarjoama esimerkki on jopa vielä tärkeämpää, mutta fakta on että kotimaisia maajoukkuepelaajia ei riitä moneenkaan joukkueeseen, eikä Suomessa pienillä paikkakunnilla ole pääkaupunkiseudun pelaajamassaa ja lukuisia seuroja kaikkinen nuorten SM-joukkueineen, divariakatemioineen, ammattivalmentajineen. Nämä taas houkkuttelevat niin nuoria lahjakkuuksia kuin kokeneita pelaajia (opiskelumahdollisuuksien ohella) pois pieniltä paikkakunnilta.
Oma lukunsa on se että monet naispalloilijat (ja naisurheilijat ylipäätään) lopettavat uransa turhan aikaisin - varmasti ihan järkisyistä (perhe, työura, olematon korvaus urheilusta). Niin kauan kuin siihen ei löydy lääkettä, ei sarjan kotimaisuusasteen nostaminen ilman tason merkittävää laskua ole mahdollista.
Voi jopa olla, että ilman ulkomaalaispelaajia menestys keskittyisi vielä harvempiin seuroihin. Vai voisiko olla, että ilman monia ulkomaalaispelaajia (esim. yhden ulkomaalaispelaajan sopimuksella) seuroista löytyisi halua/valmiutta maksaa kotimaisille parempaa korvausta ja näin nuoremmille kotimaisilel ja myös konkareille koripalloon panostaminen ja uran jatko voisi tulla vakavammin otettavaksi vaihtoehdoksi? Toki kaikissa seuroissa soisi ensisijaisesti panostettavan nuorten ammattimaiseen valmennukseen, jopa ammattivalmentajiin ja olosuhteisiin. Se tie toisi kehitystä varmimmin pitkällä aika jänteellä.
Mielenkiintoinen asia, johon ei kai ole yhtä oikeaa vastausta.