- Viestejä
- 5 032
Olet varmaan osittain oikeassa, mutta ”askelmerkkikoripallosta” puhuminen saa minut aina voimaan pahoin. KAIKKI huippukoripallo NBA:n ulkopuolella on hyvin taktista ja erittäin tarkasti roolitettua. Baltiassa ja Balkanilla juostaan todella monimutkaisiakin kuvioita, siirtymähyökkäyksiin ja -puolustuksiin on sovitut sheemat ja puolustaminen on ankaran kurinalaista. Espanjassakin, jossa pelaaminen perustuu useimmiten vain yhteisesti sovittuihin entryihin ja tiettyihin actioneihin, on pelaajille koko ajan selvää mitkä 2-4 optiota heillä on käytettävissä systeemissään kunakin hetkenä riippuen siitä missä pallo on, millaisia valintoja vastustaja tekee ja millaisia päätöksiä muut omat pelaajat tekevät. Kaikissa näissä maissa parhaat pelaajat kasvatetaan luonnollisesti pelaamaan tällä huipputasolla. Se tarkoittaa todella korkeaa henkilökohtaista taitotasoa osana kollektiivia. Nämä eivät ole mitenkään toisensa poissulkevia asioita. Joukkueurheilussa ei oikeastaan edes ole yksilösuorituksia — yhden pelaajan 1v1 esim. laidalta edellyttää sitä, että muut pelaajat tekevät hänelle tilaa ja aikaa sovitusti. Valmentajien kouluttautuminen on tuskin huono asia.
Ruotsissa ja Norjassa tehdään selkeästi jotain oikein. Itse ainakin koen niin, että muissa Pohjoismaissa lasten ja nuorten kilpailullisuus on paljon korkeammalla tasolla kuin Suomessa. On liikuntaa ja on urheilua. Valmentajat miettivät miten joukkueen pelaaminen tulisi rakentaa ja miten pelitapa kehittää pelaajia parhaiten ja pelaajien tehtävä on keskittyä voittamaan jokainen tilanne, jokainen 1v1, jokainen ottelu jne.
Osittain voisi jopa kyynisesti sanoa, että tuntuu siltä kuin Suomessa olisi vähän pelaajia joilla fyysiset ominaisuudet riittävät pelaamaan Euroopan korkeimmalla tasolla, mutta vielä vähemmän pelaajia jotka ihan oikeasti haluavat sitä ja ovat valmiita siihen mitä se vaatii.
Jep, sen maagisen "luovuuden" toteuttamiseen vaaditaan tietysti myös fyysinen kehys.