- Viestejä
- 3 378
4) Erikoista, että neljän vuoden päästä MM-kisoja isännöi rankingin 104. paras joukkue.
Money talks and bullshit walks. Valitettavasti.
4) Erikoista, että neljän vuoden päästä MM-kisoja isännöi rankingin 104. paras joukkue.
”Jännityksellä” jo ”odotan” ketkä vanhan liiton laatupelaajat ovatkin yhtäkkiä kokeneet Qatarin uudeksi kotimaakseen. Kyllähän sitä äkkiä korisjengin kokoaa, raha ja mukava ajanvietto lämpöisessä luksusmestassa kelvannee monelle vanhalle eurojyrälle ja NBA-rivijanarille.Ja FIBAn vasta valittu presidentti Sheikh Saud Ali Al Thani saa varmasti aikaan uusia mielenkiintosia uudistuksia tässä tulevan neljän vuoden aikana, jotka hyödyttävät uuden puheenjohtajan kotimaata ja tulevaa kisaisäntää. Esim. nythän Indonesia ei onnistunut lunastamaan paikkansa tämän vuoden mm-kisoihin karsintojen kautta vaikka olikin yksi isänmaista. Tuskin kuitenkaan on sellaista riskiä, että Qatar ei pääsisi mukaan kisoihin vaikka karsinnan menisi kuinka huonosti. Ja eiköhän FIBA vielä ennen kisoja runno läpi jonkun uuden linjauksen liittyen kansallistettujen pelaajien käyttöön, mikä nimenomaan hyödyttäisi Qataria ja muita vastaavia maita.
Näin se on ja valitettavaa, että maat saavat rahalla kisapaikkoja. Eiku hetkonen, niinhän mekin saatiin.Money talks and bullshit walks. Valitettavasti.
Toisaalta FIBA:n kakkosmies, kreikkalainen pääsihteeri Andreas Zaglikis sanoi aikaisemmin tällä viikolla seuraavaa:Ja FIBAn vasta valittu presidentti Sheikh Saud Ali Al Thani saa varmasti aikaan uusia mielenkiintosia uudistuksia tässä tulevan neljän vuoden aikana, jotka hyödyttävät uuden puheenjohtajan kotimaata ja tulevaa kisaisäntää. Esim. nythän Indonesia ei onnistunut lunastamaan paikkansa tämän vuoden mm-kisoihin karsintojen kautta vaikka olikin yksi isänmaista. Tuskin kuitenkaan on sellaista riskiä, että Qatar ei pääsisi mukaan kisoihin vaikka karsinnan menisi kuinka huonosti. Ja eiköhän FIBA vielä ennen kisoja runno läpi jonkun uuden linjauksen liittyen kansallistettujen pelaajien käyttöön, mikä nimenomaan hyödyttäisi Qataria ja muita vastaavia maita.
Toisaalta FIBA:n kakkosmies, kreikkalainen pääsihteeri Andreas Zaglikis sanoi aikaisemmin tällä viikolla seuraavaa:
"As a rule, the Central Board is clear: one naturalized player per team. This is the No. 1 principle that I do not see changing. And No. 2 -- the criteria for someone to get eligibility is clear: you have a passport, you are eligible. If you had a passport after the age of 16, we have to see if you had significant links with the country. And if you didn't, then you fall under the naturalized category. It's a very difficult rule."
FIBA:ssa ylintä valtaa ja strategista suuntanuolta käyttää kuitenkin presidentti Saud Ali Al Thani, joten epäilemättä tuotakin lausuntoa voidaan sitten lähempänä seuraavia MM-kisoja päivittää. Onhan kyseinen sääntö jo nyt niin vaikea. Tai ehkäpä riittää, että tuota sääntöä aletaan vain tulkitsemaan vähän löyhemmin. Merkitys sanoille merkitykselliset siteet maahan saanevat helpohkosti vähän uudenlaista merkitystä taitavan lakihenkilön kynänkäytöllä. FIBA:n säännöissä taitaa jo nyt olla jonkinlainen klausuuli mahdollisuudesta poikkeuksiin joissain tapauksissa, jos niihin ryhdytään in the best interest of basketball.
Mitä tuo in the best interest of basketball tarkoittaa ja kenelle. Niin sehän on aika mielenkiintoinen kysymys. Itse näen oman sisäisen koripallofanini kuolevan nopeastikin, jos rahan alttarilla sorrutaan naurettavuuksiin. Mutta ehkä laajempi koripallon etu ei itsessäni tulisi paljon menettämään. Toki en varmasti ole ainut samalla tavalla ajatteleva.
Mielestäni tässä listassa on luettavissa toinenkin ihan relevantti pointti, eli se että tämän listan ulkopuolelle jää Abbey eikä juuri muita joille voisi jo nyt ennustaa tulevaisuutta Susijengissä.Eurospects.com on päivittänyt ikäkausi rankinginsä ja ihan mielenkiintoisia poimintoja näin suomalaisittain:
2004:
2. Miro Little
2006:
30. Olavi Suutela
2007:
5. Miikka Muurinen
Muurisen ja Littlen viimeaikaiset kisat ovat selvästi nostaneet osakkeita. Littlen edessä ainoastaan viimekauden joukkuekaveri Buzelis. Täällä oli aika moni jo heittämässä Littlea bussin alle alkulohkon pelien jälkeen
Suutelaa olisi voinut omien havaintojen mukaan kuvitella korkeammallekin, vahvat värilasit toki päässä.
En itsekään hypi innosta Suomen pelaajakehityksen tilanteesta, ja tulevaisuuden ennustaminen on tunnetusti vaikeaa. Tilanne ei ole kuitenkaan mielestäni aivan toivoton.Mielestäni tässä listassa on luettavissa toinenkin ihan relevantti pointti, eli se että tämän listan ulkopuolelle jää Abbey eikä juuri muita joille voisi jo nyt ennustaa tulevaisuutta Susijengissä.
Kun Sasu eläköityy muutaman vuoden päästä eikä Lauri osallistu jokaiseen karsintaikkunaan (eikä ehkä Jantunenkaan), olemme pelaajamateriaaliltamme mielestäni heikompia kuin kertaakaan B-divarista nousemisen jälkeen.
Herbert on 64-vuotias. Saksan kanssa teki kaksivuotisen sopimuksen, mikä päättyy tämän kuun loppuun. Voisi tietysti päättää lopettaa nyt huipulta. Ehkä todennäköisempää kuitenkin, että siellä liitto läiskäiseen 4v jatkon Qatariin asti eteen.
Todella, todella paljon saisi tapahtua, että Herbert minään päivänä Susijengiä valmentaisi. Ja vielä kehnommin pitäisi Iisalolla mennä, jotta seuravalmentamisen sijaan pitäisi "maitojunalla" Suomeen palata.
Totta. En kirjoittanut tätä kovin selkeästi omaan viestiini, mutta pointtinani on myös se että paikkoja jossa JBA:n, HBA:n jne. 3-8 paras pelaaja voi olla joukkueensa syömähampaiden ja parhaiden pelaajien joukossa ei ole kovin montaa. Näitä paikkoja löytyy tällä hetkellä ehkä 1DB:ssä ja suurimman osan absoluuttinen huipputaso riittänee ”vain” Korisliigaan.NCAA-reittiä on hyväst syystä kritisoitu. Eräässä vastikään julkaistussa Keskelle Keksintöä- jaksossa Huff taisi mainita, että jenkki systeemissä ainoastaan joukkueen huippuihin keskitytään, ja harmaampi massa jää vähemmälle huomiolle.
Erinomainen kirjoitus. Toivottavasti tämä herättää jonkun myös siellä kampaviineripöydissä.Hyvää kirjoittelua edellä, kiitos kaikille.
Lienee niin, että suomalainen akatemiatoiminta on tällä hetkellä parhaalla tasollaan. Toisaalta uskon tämän todella siinä vaiheessa, kun näen varsinaisia tuloksia ammattipelaajien isomman määrän muodossa joidenkin vuosien päästä.
Minun mielestä kaikkien on hyvä tiedostaa, että HBA:n jälki ja yleisestikään suomalainen koripallopelaajatuotanto ei ole ollut kovinkaan kaksista viimeisen noin kymmenen vuoden aikana. Ei se sitä ennenkään hyvällä tasolla ollut, mutta nämä viimeiset kymmenen vuotta olemme kuitenkin eläneet miesten maajoukkueen menestysvuosia ja HBA:n mediahypetyksen aikaa, ja tästä huolimatta kansainvälisten pelaajien määrä on junnannut käytännössä täysin paikallaan tai ehkäpä sitten kehittynyt jonkin pienen hitusen.
Tuossa pienessä kehittymisessä on se ongelma maajoukkueemme ja koripallokulttuurimme kannalta, että monessa muussa maassa pelaajien kehittämisen kehitys on ollut nopeampaa ja mielestäni mennyt Suomesta selvästi ohi. Otan nyt Ruotsin tässä erityistarkasteluun, mutta melkein yhtä lailla voisimme katsoa Viron suuntaan. Myös Islanti tuottaa maansa kokoon ja sijaintiin nähden tällä hetkellä varsin varteenotettavia yksilöitä poikapuolella. Norjalaisiakin pelaa isossa roolissa Saksan Bundesliigassa kolme (Frey, Sjolund, Ndow). Suomalaisia yksi (Kivimäki). Mutta Ruotsista siis.
Suomen U16 ja U18 -poikamaajoukkueet ovat sijoittuneet Ruotsia paremmin nuorten EM-tasolla johdonmukaisesti viimeiset noin kaksikymmentä vuotta. Totta kai poikkeuksiakin tähän sääntöön on, mutta keskimäärin asia on näin. Ruotsalaiset ovat jostain syytä toisaalta menestyneet U20 ikävaiheessa suomalaisia paremmin samalla ajanjaksolla, mutta tuota U20 vaiheen menestyksen merkitystä on jossain määrin harhaanjohtavaa katsoa. Tämä siis siksi, että useimpien maiden parhaat pelaajat eivät noissa kisoissa pelaa. Suomella ja Ruotsilla tosin tuo ongelma pätee ehkäpä vähemmän kuin vaikkapa Ranskalla, Saksalla, Italialla yms.
Pääsanoma on kuitenkin selkeä juniorimaajoukkueiden osalta: Suomi on ollut juniorimaajoukkuevaiheessa vuodesta 2005 lähtien Euroopan 15. paras maa, Ruotsi 22. Ja voimasuhteet tosiaan hieman muuttuisivat, jos U20 ikävaihe otettaisiin tuohon mukaan.
Nyt kaikki tietenkin sanovat, että Ruotsihan on pärjännyt todella huonosti aikuismaajoukkueensa osalta. Tämä on tietenkin totta. Ruotsalaiset pelasivat EM-tasolla viimeksi vuonna 2013 ja silloinkin voittivat muistaakseni kisoissa vain yhden pelin. Ruotsalaisten suurin ongelma ei ole kuitenkaan ikinä ollut varsinaisesti pelaajamateriaalissa, vaan parhaiden pelaajien sitouttamisessa maajoukkuetoimintaan mukaan. Myös valmennus on ollut heikkoa, joka on tosin nyt viime aikoina kehittynyt suomalaisjuuria omaavan Mikko Riipisen johdolla.
Aikuismaajoukkueen menestys on ehkäpä suurin yksittäinen tekijä, jonka avulla tunnistamme vahvoja koripallokulttuureita. Sen ei pitäisi olla kuitenkaan ainut tällainen tekijä. Maan kansallisen sarjan taso, kansainvälisiä pelejä pelaavat joukkueet sekä huippusarjoissa ja -joukkueissa pelaavien pelaajien määrät puhuvat myös maan koripallon tasosta. Ruotsin SBL on suurin piirtein saman tasoinen kuin Korisliiga (vaikka lännessä paremmat areenat ja isommat yleisökeskiarvot ovatkin) eivätkä ruotsalaiset joukkueet ole juuri Europelejä viime vuosina pelanneet (vähemmän kuin suomalaiset). Ruotsi kuitenkin päihittää Suomen kirkkaasti laadukkaiden ammattilaispelaajien määrässä. Näin on ollut jo ehkä jonkin aikaa, mutta veikkaan tästä meneillään olevasta kaudesta 2023-24 varsinaista ruotsalaisten esiinmarssia ja suomalaisten tasapaksua taivallusta. Katsotaanpa vaikkapa ensimmäisiä Eurokierroksia suomalaisten ja ruotsalaisten osalta. Ja toki kyseessä on vasta ensimmäiset pelit.
Suomi:
Sasu Salin (Tenerife, ACB/CL): 2p
Elias Valtonen (Manresa, ACB/CL): 0p
Mikael Jantunen (Paris, LNB/EC): 5p ja 7p
Daniel Dolenc (Mazeikiai/LKL): 8p ja 6p
Henri Kantonen (Mazeikiai/LKL): 3p
Aatu Kivimäki (Tubingen/G-BBL): 6p
Severi Kaukiainen (Levice/SKL): 11p
Perttu Blomgren (Helios Suns, SLO/ABA2 ): kausi ei vielä alkanut
Alexander Madsen (VEF Riga, LAT/CL): kausi ei vielä alkanut
Max Besselink (Belfius Mons-Hainautin, BNXT): ei kokoonpanossa
Edon Maxhuni - ei sopimusta
Jacob Grandison - ei sopimusta
Ruotsi:
Ludde Håkanson (Murcia, ACB/CL): 16p
Simon Birgander (Murcia, ACB/CL): 15p
Melwin Pantzar (Bilbao, ACB/CL): 11p
Denzel Andersson (Bilbao, ACB/CL): 8p
Tobias Borg (Andorra, ACB): 4p
Mattias Markusson (Chalon, LNB): 7p ja 7p
Bobi Klintman (Cairns, NBL): 13p ja 14p (mahdollinen NBA-varaus 2024)
Barra Njie (Braunschweig, G-BBL): 18p
Elijah Clarence (VEF Riga, LAT/CL): kausi ei vielä alkanut
Sheriff Drammeh (Brindisi, Lega A): kausi ei vielä alkanut
Jefferey Taylor (Wolves, LKL/EC): ei kokoonpanossa (joukkueen top3 pelaaja viime kaudella)
Felix Edwardsson (Heidelberg, G-BBL): ei kokoonpanossa (en varma sopimuksesta)
Zaba Bangala (Bonn, G-BBL/CL): ei kokoonpanossa (en varma sopimuksesta)
Wilhelm Falk (Murcia, ACB/CL): ei kokoonpanossa (en varma sopimuksesta)
Kokeneemmista pelaajista Euroliiga-joukkue Alba Berliinin Marcus Erikksson kärsii vieläkin loukkaantumisesta. Andorran Czerapowicz taitaa myös olla loukkaantunut. Muutenhan listan pelaajat ovat kaikki nuoria, Tayloria lukuunottamatta tietysti. Ruotsilla on myös useita pelaajia Espanjan Leb Orossa sekä muita Euroopan sarjoissa pelaavia, joita en tähän nyt listannut. Heillä tulee olemaan myös NCAA:ssa erittäin vahva edustus ensi kaudella. Suomellakin tilanne on siellä mielestäni ihan ok, mutta ei kuitenkaan niin hyvä kuin Ruotsilla, jolla saattaa olla kaksikin NBA-varausta ensi kesän draftissa (Klintman ja Cadeau).
Oma mielipiteeni on, että suomalainen koripallovalmennus niin seura-, akatemia-, kuin maajoukkuetasollakin on surkea tuottamaan hyviä, tehokkaita ja luovia hyökkäyspään pelaajia. Suomalaiset ovat hyviä roolipelaajia, joukkuepelaajia emmekä puolustussuuntaan aivan toivottomia. Mutta on kyllä mielestäni uskomatonta, että Euroopassa pelaavien ammattipelaajiemme taso ja määrä vaikuttaisi tällä hetkellä olevan lähempänä Norjaa kuin Ruotsia - maita joiden nuorisomaajoukkueet olemme tosiaan johdonmukaisesti viimeiset vuodet päihittäneet. Roolipelaaja on myös aina helpompi korvata oman seuran kasvatilla kuin oikeasti joukkueen menestyksen kannalta tärkeän pelaajan.
Jos itse saisin päättää, niin tarkastelisin kriittisesti ja kiirenvilkkaa suomalaisen pelitavan mielekkyyttä, etenkin nuorisomaajoukkueissa. Onko kaikesta taktisesta ja filosofisesta valmennusosaamisesta mitään hyötyä, kun ammattipelaajia tuntuu tulevan jatkuvasti niin vähän? Onko kehutun valmennuskoulutuksen painopisteet siellä, missä niiden pitäisi olevan? Osaavatko suomalaiset valmentajat ja seurat kehittää yksilöitä? Ja tietenkin Suomen pelaajamäärät ovat pieniä, mutta ovat ne kuitenkin huomattavasti isommat kuin Norjassa (tässä hieman provosoin).
Justice Grahamin tempauksista en tiedä muuta, kuin mitä olen mediasta lukenut. Hänen toimintatapansa saisivat varmasti kehittyä. Silti, hänen joukkueensa edustavat minulle ainoaa valonpilkahdusta valmennuksen, asenteen, vaatimustason - pelaajien kehittämisen suhteen - suomalaisessa koripallossa tällä hetkellä. Itse näkisin hänet mieluummin pitämässä Koripalloliiton valmennuskoulutuksia, kuin nykyiset liiton ummehtuneeseessa ilmapiiriissä ja kuvitellussa erinomaisuudessa kyllästyneet osaajat. Totuuden nimissä todettakoon, että Jyväskylän suunnalta olen näkevinäni myös auringonnousun ensi säteitä. HBA isoine valmentajanimineen ja maailmanluokan resursseineen on taas ollut vuodesta toiseen pettymys isolla Peellä.
Olet varmaan osittain oikeassa, mutta ”askelmerkkikoripallosta” puhuminen saa minut aina voimaan pahoin. KAIKKI huippukoripallo NBA:n ulkopuolella on hyvin taktista ja erittäin tarkasti roolitettua. Baltiassa ja Balkanilla juostaan todella monimutkaisiakin kuvioita, siirtymähyökkäyksiin ja -puolustuksiin on sovitut sheemat ja puolustaminen on ankaran kurinalaista. Espanjassakin, jossa pelaaminen perustuu useimmiten vain yhteisesti sovittuihin entryihin ja tiettyihin actioneihin, on pelaajille koko ajan selvää mitkä 2-4 optiota heillä on käytettävissä systeemissään kunakin hetkenä riippuen siitä missä pallo on, millaisia valintoja vastustaja tekee ja millaisia päätöksiä muut omat pelaajat tekevät. Kaikissa näissä maissa parhaat pelaajat kasvatetaan luonnollisesti pelaamaan tällä huipputasolla. Se tarkoittaa todella korkeaa henkilökohtaista taitotasoa osana kollektiivia. Nämä eivät ole mitenkään toisensa poissulkevia asioita. Joukkueurheilussa ei oikeastaan edes ole yksilösuorituksia — yhden pelaajan 1v1 esim. laidalta edellyttää sitä, että muut pelaajat tekevät hänelle tilaa ja aikaa sovitusti. Valmentajien kouluttautuminen on tuskin huono asia.Fläppitaulut paukkuivat sivurajoilla, kun ankara askelmerkkikoripallo nosti päätään ja Euroopan kentät siintivät nuorten strategianerojen haaveissa. Tutkintoja suoritettiin ja teoriaosaaminen nousi raketin lailla.