Tällä hetkellä kuitenkin näyttäisi siltä, että Utah on löytänyt jonkinlaisen toimivan reseptin, johon Little ei oikein kuulu. Noissa konferenssipeleissä oikeastaan kaikki joukkueet tiivistävät rotaatioitaan ja tällä hetkellä vaikuttaisi siltä, että Littlen rooli voi jäädä loppukauden osalta pieneksi. Toisaalta, Mike Sharavjamts, joka nähdäkseni Littlen kanssa peliajasta enimmäkseen kamppailee on myös kaikkea muuta kuin täydellinen paketti. Littlen esitykset toivottavasti kohentuvat, mutta tämän kauden katastrofaaliset heittoesitykset kovissa peleissä (esimerkiksi viime kauden joukkue Bayloria vastaan) saattoivat kostautua pahemman kerran.
Tämä on mielenkiintoinen skenaario. Uskoisin, että vaihto Baylorista Utahiin oli jo itseluottamukselle ja nuoren prospektin "egolle" kova kolaus. Jos loppukausi menee alle 5 minuutin peliajalla per peli, niin millaisia toimenpiteitä nähdään? Jatkuuko NCAA-ura vai palaako Eurooppaan? Onko näillä tilastoilla millaiset mahdollisuudet Korisliigaa kovempiin liigoihin edes?
Jos peliaika tosiaan jää Littlellä loppukaudenkin osalta pieneksi Utahin tasoisessa joukkueessa, samaan aikaan kun useampi muu suomalainen takapelaaja pelaa uriensa parhaita kausia, niin toivoisin vain, että tuota pelipaikkaa aidosti kesällä kilpailutettaisiin. Adlerissa eniten kiehtoo hänen suuri kehityskäyränsä ja kyky laittaa palloa poikkeuksellisella tavalla pussiin, mutta vähän villikorttihan nuori mies maajoukkuepelejä ajatellen ehkä on -- aika näyttää. Isojen minuuttien miesten pelejä (jos tietyt NCAA-pelit tällaisiksi lasketaan), hän on pelannut jo suurinpiirtein saman verran kuin maajoukkuepeleissä jo jonkin verran rutinoitunut Little.
Kilpailutuksesta olen samaa mieltä. Ongelmana on, että tarvittaisiin paljon miesten maajoukkuepelejä, jotta saisimme tarpeeksi "dataa" miten eri kandidaatit suoriutuisivat. En tiedä millainen halukkuus on kasvattaa riskiä, että Markkanen (tai muut avainpelaajat) loukkaantuisi harkkamatsissa ja millainen on halukkuus pelata pelejä ilman Markkasta.
Suoritin muuten pari viikkoa sitten erittäin tieteellisen data-analyysin excelillä:
Onnistuneiden kolmen pisteen heittojen ja tehtyjen pisteiden välinen korrelaatio:
Petteri Koponen 2007-2008, Korisliiga: 0,661
Miro Little 2021-2022, Divari A: 0,726
Samu Adler 2024-2025, Korisliiga: 0,896
Pelaajina nämä kolme ovat siis mielenkiintoisia verrokkeja, mutta tosiaan analyysissä nyt on lukuisia aukkoja, kuten:
-Koposen aikakautena ei heitetty yhtä paljon kolmosia, jolloin keskimatkan heitot nähtiin tavoiteltumpina ratkaisuina
-Divari A vs. Korisliiga huono verrokki, koska esim. Little ei olisi ollut tuona vuonna Korisliigassa hyökkäyksen dynamo/ydin kuten oli HBA:ssa ja olisi todennäköisesti joutunut ottamaan enemmän kaukoheittoja kun puolustus on parempaa liigassa
-Eri joukkueiden pelitavat ja ympärillä olevien pelaajien vaikutukset heittojen laatuun jne jne...
Mutta mitä nyt tästä "analyysistä" jäi käteen on, että Adler nojaa korinteossa vielä todella vahvasti kolmen pisteen heittoonsa. Tähän arsenaaliin toivoisi lisää variaatioita, jotka lisäuhkalla avaisivat korintekopaikkoja niin itselle kuin muillekkin, erityisesti mikäli hänestä tosiaan tulee seuraava susijengin pelintekijä (Sama pätisi heittävän takamiehen roolissa, vaikka ei ehkä yhtä näkyvästi).
Silti ideaalia on, että ensin löytyy laadukas kolmen pisteen heitto, joka on niin keskeistä koripallossa. Eli mielummin lähdetään rakentaa hyvän kolmen pisteen heiton ympärille pakettia, kuin jonkun muun korinteko-attribuutin.