Ihan kelvollinen pelihän se sitten oli.
Kantoselle olisin toivonut enemmän vastuuta, hän voi olla maajoukkueelle se seuraava roopeahonen tai vastaava. Hänestä ja Ville Tahvanaisesta on meille vielä varmasti iloa.
Jammu Wilson on suuri suomalainen. En aluksi ajattelut hänen olevan joukkueessa kun näin muun kokoonpanon. Jammu pelaa useimmiten hyvin, ja silloin kun hän on selkeästi joukkueensa paras, on hän usein erinomainen. Tänään hän oli erinomainen. Sopivan itsekäs.
Topias Palmilta ensimmäiseen maajoukkueotteluun verrattuna aivan täysin erinäköistä tekemistä. Tuolloin nähtiin Hakametsässä arastelevasti pelaava nuori pelaaja, tänään näimme Korisliigan ensi kauden profiilipelaajan. Onnea Katajalle kovasta värväyksestä. Toivon Topiakselle kaikkea hyvää ensi kauteen.
Esitän myös huoleni tulevaisuuden pointtitilanteen kannalta, kun nuoria pelaajia kerran ajettiin sankoin joukoin sisään. Onko meillä nousemassa A-maajoukkueeseen yhtään pelinrakentajaa, tyyliin Rannikko tai Koponen? Maxhuni ei ole samanlainen pelaaja ja olisi ihme jos hän edes lähelle näiden kahden tasoa yltäisi. Lassi Nikkarisen avut hyökkäyspäässä rajoittuvat hyvään pelikäsitykseen, vaikka muuten ihan kelpo pelaaja. Tuomas Hirvosen pitäisi saada ihan uusi vaihde ja Ilari Seppälän etsiä itselleen lisää haasteita. Long story short, huipputakamiesta ei tällä hetkellä Susijengiin ole tyrkyllä.
Selostamisesta ja yleisestä koripallopuheesta: Yksi asia joka on minua häirinnyt jo kauan on "fyysisestä" pelaamisesta puhuminen, kun tarkoitetaan oikeastaan vain väkivaltaista pelaamista jossa fyysisyys on lähinnä näennäistä. Otetaan esimerkiksi Nenonen tai Odabasi. Kumpikin, etenkin Nenonen, pysyy lähellä omaa pelaajaansa jatkuvasti ja työntää häntä pois leikkauslinjalta tai asemastaan kyynärvarrellaan. Tämä tapahtuu myös silloin, kun pelaajassa ei tarvitse tai kannattaisi olla aivan kiinni. Tämän jälkeen kummatkin heistä yrittävät kaikin voimin työntää vastustajaa pois postista, joskus he jopa taistelevat etuasemasta ja yrittävät pelata syötön yli. Etenkin Nenosen "fyysisyyteen" tuntuu kuuluvan jatkuva käsien käyttö ja lonkalla tuuppiminen. Tämä saattaa näyttää taistelevalta pelaamiselta, mutta onko se oikeastaan sitä tai edes kannattavaa? Kumpikin pelaaja oli tänään kuitekin suhteellisen hukassa puolustuslevypalloissa, kun se tärkein fyysinen suoritus eli sulkeminen, jäi kovin köykäiseksi.
Otetaan esimerkiksi Mikael Jantunen. Hän jää fysiikassa kummallekin edellä mainitulle huomattavasti. Hän on nuori ja laiha, oikeastaan aika poika vielä. Tänään(kin) hän oli kuitenkin huomattavasti "fyysisempi" pelaaja kuin Nenonen tai Odabasi. Kun Mikael Jantunen menee levypalloon, hän osaa hakea kontaktin juuri oikealla tavalla vastustajaan jolla hän saa vastustajan epätasapainoon tai itselleen edun jollain muulla tavalla. Hän ei käytä käsiään erityisen paljon eikä ole tarpeettomasti iholla. Hän ottaa kontaktia vastustajaan silloin kun kontakti kuuluu tai kannattaa ottaa. Hän pysäyttää leikkaavan pelaajan vauhdin mahdollisimman vähin kontaktein, ja keskittyy sen jälkeen omaan puolustustehtäväänsä.
Kun Ylellä Salminen puhuu fyysisestä pelaamista seuraavan kerran, toivon hänen tarkoittavan jälkimmäistä, jantuslaista, tapaa pelata. Rouhijoita meillä on tarpeeksi. Pelaajia jotka pääsevät käsiksi palloon ennen vastustajien pelaajia kaipaisimme lisää.