- Viestejä
- 5 113
Noita lukemia ja seurojen tekemisiä on helppo seurata, koska seuroja on niin vähän. Toimintaa on aina mahdollista elvyttää tekemällä oikeanlaisia arvovalintoja. Toiminnan ammattimaistuminen on hyvä huippujen kannalta, mutta se ei ole paras mahdollinen kehityssuunta massojen kannalta, koska korkeampi ammattimaisuusaste nostaa kustannuksia. Mikäli koripallo haluaa lisää harrastajia pitää kustannusten pysyä järkevinä.
Joku mainitsi yhtenä tärkeänä tekijänä drop-out ilmiön torjumisen. Eräs hyvä keino torjua drop-out ilmiötä on lopettaa samankaltaisuus ajattelu (pelaajat eivät ole hampurilaisia). Yksilöillä on erilaisia tarpeita ja mahdollisimman moni jatkaisi, jos heille järjestettäisiin toimintaa, jossa he pystyisivät olemaan mukana.
Näin Kihun tutkimuskyselyn, jonka suurimpana uhkana koin eriarvoisuuden maksimoinnin. Uudet kehitysehdotukset palvelisivat parhaiten isoja seuroja ja huippu-urheilua. Toinen uhkakuva oli sääntöjen liiallinen monimutkaistaminen (tämä uhkakuva nousee esille myös ohjaajan ajokorttihankkeessa). Mitä enemmän luodaan byrokratiaa ja lisätään toiminnan kuormittavuutta niin sitä vaikeampaa on toimintaa järjestää ja sitä raskaampi on pelaajien siihen osallistua.
Niin, siis en tiedä puhutko nyt PKS:stä ja muista isommista koriskeskittymistä vai yleensä lajin harrastusmahdollisuuksista ympäri maan.
Jälkimmäiseen olen pari esimerkkiä antanut, eikä varmaankaan minun jankkaamiseni viihdytä ketään.