Eikö samalla logiikalla myös sitten pelaajien pitäisi katsoa tilanteita pelin jälkeen nauhalta ja sitten tilanteita tarkistettuaan seuraavan kerran tuomarin nähtyään todeta, että valittelin turhaan tuomioista viime pelissä.. Miksi "tilanteiden yläpuodelle" nouseminen pitäisi olla yksipuolisesti vain tuomareiden asia, mutta pelaajat/valmentajat saavat kitistä aiheettomasti tai aiheellisesti pelistä toiseen?
Unohdat tässä, että pelaajat saavat kuitenkin palautteen omista suorituksistaan varmasti. Uskon, että myös tiettyjen pelaajien jatkuvaan mussuttamiseen puututaan näissä videopalavereissa. Ja tuomari, jolla on yhteisön (muun kuin tuomarien oma) arvostus, saattaa myös pelaajalta saada tunnustusta, mikäli alentuu joskus keskustelemaan.
Tässä unohtuu myös se, että tuomarit on palkattu peliin valvomaan sääntöjä, pelaajat pelaamaan ja valmentajat valmentamaan. Pelaajat voivat mokailla samoin valmentajat. Tämä näkyy välittömästi ottelun tuloksessa. Tuomareiden pitäisi kuitenkin lähtökohtaisesti olla toimenkuvansa vuoksi se osapuoli, joka mokailee vähiten. Nyt he kuitenkin on nostettu sellaiseen asemaan, että heidän mokiaan ei saa käsitellä missään. Jos valmentaja toteaa vaikka pressissä, että tuomaristo ei oikein onnistu, niin tästä voi tulla sanktiota. Siksi varmaan Iisalon sanomisia on jo kahdessa pressissä sensuroitu. Ymmärrän sanktion, mikäli tuomaristo tosiaan onnistui vähintään arvosanalla hyvä ottelusta, mutta mikäli heille tuli paljon mokia, sanktiota ei liioin pitäisi lätkäistä. Pitäisi voida olettaa, että otteluun palkattu tuomari osaa hommansa.
Askeleista vai virheestä? Näitä viimesekunnin no-calleja tuntuu sattuvan silloin tällöin, onneksi ei tällä kertaa ratkaissut peliä. Toisaalta, jos näissä tilanteissa vihelletään virheitä/askeleita, on kommentti usein "halusivat sitten ratkaista itse" "antaisivat pelaajien ratkaista pelaamalla"
Edellä on ehdotettu, että tuomarien pitäisi avoimemmin myöntää jälkikäteen pelaajien olleen oikeassa, ja näin ansaita pelaajien arvostusta. Itse lähtisin tässä sitä kautta, että se molemminpuolinen arvostus täytyy ensin olla, jotta tuollaiseen vuorovaikutukseen on edellytyksiä. Harva lähtee romuttamaan omaa auktoriteettiaan myöntämällä virheitä, tilanteessa, josta siitä joutuu jo lähtökohtaisesti kamppailemaan.
Tuollaisia askeleita ei enää ole vihelletty vuosiin, mutta tuollainen virhe pitäisi viheltää joka kerta, tuli se sitten missä vaiheessa peliä tahansa. Myös väärä viheltämättä jättäminen on pelin ratkaisemista. Onneksi nyt ei vaikuttanut lopputulokseen.
Molemminpuolista arvostusta ei voi koskaan syntyä valtatilanteessa, jossa toisella osapuolella on kaikki valta, mutta vastuuta sen käyttämisestä vähän. Kunnioitus ja arvostus pitää ansaita, sitä ei muuten voi saavuttaa. Näin ollen tuo oletus, että se arvostus ensin jostakin tipahtaa tilanteeseen, on absurdi. Littlen saama toimintakielto on muuten ensimmäinen avoimesti julkaistu sanktio tuomarille, mitä itse muistan. Ehkä tämä on alku uudelle, avoimemmalle politiikalle myös tässä suhteessa. Toivossa on hyvä elää.
