Vs: tyttö koris
Juniori pelaajan parasta kasvuympäristöä on oikean tasoisessa sarjassa pelaaminen ja oikeanlaisessa harjoitusympäristössä harjoitteleminen. Pitkän aikaa junioripelaajia seuratessani, hyvin läheltä, voin kyllä todeta, että aivan liian suurella kiireellä pelaajia työnnetään ja houkutellaan kohti NSM sarjaa tai vastaavia ylempiä sarjatasoja. Ihan kuin se olisi joku autuus pelaajan kehittymiselle paremmaksi pelaajaksi, päinvastoin. Tälläkin hetkellä liian moni nuori on sivussa jonkinsortin rasitusvamman, oli se fyysisen tai henkinen, takia. Pelaajan sivussa olemisen aika on aina poissa pelaajan kehittymisestä. Oikea kehittyminen vaatii jatkuvan säännöllisen ja portaittain nousevan suunnitelmallisen harjoittelun taakseen. Kun kyse on kuitenkin kilpaurheilusta, niin ei siinä useinkaan valmentajan, koulun tai seuran kilpailullisen menestyksen halua ohjaa pelaajan oikea-aikainen eteenpäin vieminen portaittain, vaan kyllä se on se maine ja kunnia mitä menestyksellä saadaan. Voin kyllä sanoa, että tässäkin pienessä Suomen maassa parasta juniori kasvatus työtä tehdään valitettavasti vain liian harvojen valmentajien toimesta. Tunnen suurimman osan tyttöpuolen aktiivi valmentajista henkilökohtaisesti ja voin vain todeta, että liian usein harjoittelua ja peluuttamista ohjaa pelkkä pelien pakonomainen voittaminen. Selkeä suunnitelmallinen ja maltillinen kehittäminen on jäänyt jalkoihin liian nopean kilpailullisen menestymisen pakon takia. Seuraan myös läheltä aktiivisesti NSM ja N1 pelejä ja voin näkemäni perusteella todeta varsinkin N1 sarjassa pelaavien juniori pelaajien suurimmaksi osaksi (riippuen valmennuksesta) kehittyneen tämänkin kauden aikana hurjasti, keskimäärin paljon paremmin kuin NSM pelaavat saman ikäiset juniorit, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. N1 sarjassa pelaajien ratkaisuvalmius (lupa ottaa ratkaisuja) on aivan eriluokkaa kuin rooli useimmissa NSM joukkueissa pelaavilla junioreilla. Itseluottamus pelistä kun on kyse, niin se kasvaa onnistumisien kautta ja tuloksia voidaan mitata kahdella tavalla. Ensimmäinen on se nyt vallalla oleva "heti mulle kaikki nyt" ja se toinen johon itse vahvasti uskon (tähän asti myös näin on käynytkin) "annetaan hyvän rauhassa kypsyä. Lopuksi toivon, että kaikki juniorit jotka ovat sivussa nilkka, polvi, sormi, rasitus tai muiden vammojen takia, että parantakaa itsenne rauhassa kuntoon, älkää hätäilkö liian aikaisin pelikentille. Itse haluan ja toivon näkeväni näitä junioreita seuraavinakin vuosina pelikentillä. En haluaisi nähdä tähdenlentoja, enkä paperitähtiä, vaan pitkiä pelaajien uria, varsinkin niiltä pelaajilta joiden kanssa olen itsekin vuosia saanut asioita eteenpäinviedä tai olen saanut kunnian tutustua pelikentillä. Nähdä kasvavan kohti aikuisuutta ja kohti omaa potentiaaliaan pelaajana ja etenkin kasvavan aikuiseksi naiseksi. Ei muuta kuin kori sukka heilumaan....
