- Viestejä
- 1 607
Vs: tyttö koris
Ihanteellinen rakennne hyvien aikuispelaajien tuottamiseksi on kolmiportainen, jossa tasoina ovat A-tytöt - 1. divisioona ja naisten SM-sarja. Kaikilla näillä on yhtenäinen tapa pelata. Pelaajan siirtyminen eri tasoille kauden mittaan on mutkatonta. Valmentajat toimivat kiinteänä tiiminä ja roolitettuina. Hommaa johtaa ylimmän tason, eli naisten SM:n päävalmentaja.
Pelaajien pelaamis- ja harjoittelupaikat määräytyvät valmentajien keskenään sopimalla tavalla niin, että ylemmällä tasolla on aina viimeinen sana.
Johtava ajatus on löytää kunkin pelaajan kehityksen kannalta ideaalinen joukkue harjoitella ja ansaita peliminuutteja.
Parhaat nuoret pelaajat saattavat pelata ainoastaan ja vain naisten SM-tasolla. Niille , joille on vielä vaikeaa saada isoja minuutteja ylimmällä tasolla, voi pelata isoja minuutteja 1. divisioonassa. Vastaava periaate toimii myös 1. divisioonan ja A-tyttöjen joukkueen kesken.
Näin toimien on runsaasti todistusaineistoa esimerkiksi Espoosta, että kehitys lahjakkuuksilla on optimaalista.
Ylipeluuttamista on varmaankin Espoossakin joskus tapahtunut. Nyt ja tulevaisuudessa ei ilmeisesti enää. Varsinkin kun toiminta on nyt kiinteästi ja yksiselitteisesti yhden seuran, Tapiolan Hongan, johdon ja valvonnan alaista.
On luonnollista että naisten SM-sarja on ylivoimaisesti paras näyteikkuna josta on helpoin pompata maajoukkueeseen, korisstipendiaaatiksi Yhdysvaltojen yliopistoon tai maajoukkueeseen. Maajoukkueista, aikuisten ja nuorten, taas kansainväliset scouttajat löytävät helpoiten lupaavia pelaajaprospekteja ammattikentille. Vastus peleissä ja harjoituksissa on ymmärrettävissä naisten SM-sarjassa ylivoimaisesti kovinta ja pakottaa nuoren pelaajan pinnistelemään joka sekuntti parhaalla mahdollisella suoritustasollaan. Tämä omien rajojen jatkuva testaaminen toimii kehityksen kalalysaattorina. 8]
Ihanteellinen rakennne hyvien aikuispelaajien tuottamiseksi on kolmiportainen, jossa tasoina ovat A-tytöt - 1. divisioona ja naisten SM-sarja. Kaikilla näillä on yhtenäinen tapa pelata. Pelaajan siirtyminen eri tasoille kauden mittaan on mutkatonta. Valmentajat toimivat kiinteänä tiiminä ja roolitettuina. Hommaa johtaa ylimmän tason, eli naisten SM:n päävalmentaja.
Pelaajien pelaamis- ja harjoittelupaikat määräytyvät valmentajien keskenään sopimalla tavalla niin, että ylemmällä tasolla on aina viimeinen sana.
Johtava ajatus on löytää kunkin pelaajan kehityksen kannalta ideaalinen joukkue harjoitella ja ansaita peliminuutteja.
Parhaat nuoret pelaajat saattavat pelata ainoastaan ja vain naisten SM-tasolla. Niille , joille on vielä vaikeaa saada isoja minuutteja ylimmällä tasolla, voi pelata isoja minuutteja 1. divisioonassa. Vastaava periaate toimii myös 1. divisioonan ja A-tyttöjen joukkueen kesken.
Näin toimien on runsaasti todistusaineistoa esimerkiksi Espoosta, että kehitys lahjakkuuksilla on optimaalista.
Ylipeluuttamista on varmaankin Espoossakin joskus tapahtunut. Nyt ja tulevaisuudessa ei ilmeisesti enää. Varsinkin kun toiminta on nyt kiinteästi ja yksiselitteisesti yhden seuran, Tapiolan Hongan, johdon ja valvonnan alaista.
On luonnollista että naisten SM-sarja on ylivoimaisesti paras näyteikkuna josta on helpoin pompata maajoukkueeseen, korisstipendiaaatiksi Yhdysvaltojen yliopistoon tai maajoukkueeseen. Maajoukkueista, aikuisten ja nuorten, taas kansainväliset scouttajat löytävät helpoiten lupaavia pelaajaprospekteja ammattikentille. Vastus peleissä ja harjoituksissa on ymmärrettävissä naisten SM-sarjassa ylivoimaisesti kovinta ja pakottaa nuoren pelaajan pinnistelemään joka sekuntti parhaalla mahdollisella suoritustasollaan. Tämä omien rajojen jatkuva testaaminen toimii kehityksen kalalysaattorina. 8]