Kenestäkään draftatuista ukoista en sanoisi vielä n. mitään (poikkeuksena toki Wemby ja muutamat ihan kärkijätkät, jotka ovat liki 30 minsaa per pelanneet). Mutta siellä on keskivaiheilla runsaasti pelaajia, jotka eivät ole juuri vielä kenttää nähneet (Walker 8 min, Howard 12 min, Bufkin 2 min - yhteensä siis). Ja Georgen ja Sensabaughin välissä taas enimmäkseen ei sitä ensimmäistäkään minuuttia tai max. yhdessä ottelussa muutama roska-ajan minuutti.
Arvostan korkealle posiitivista ajattelua – oikeasti arvostan – ja Jazzin kohdalla sille todella löytyy käyttöä. Ja olen tietenkin tismalleen samaa mieltä; draft ikäluokan yleisestä tasosta on tietenkin aivan liian varhaista sanoa mitään varmaa. Yritin tässä vaan lempeästi muistuttaa meitä kaikkia siitä, että viime keväänä kaikilla asiantuntijoilla
ei ollut mitään vaikeuksia julistaa ikäluokkaa poikkeuksellisen lahjakkaaksi – vaikka moni olisi voinut sanoa, että sehän tosi asiassa kai selviää vasta sitten ajan kanssa ja siellä oikeassa NBA-ympäristössä. Tässä epäsuhta – ensin ollaan kovasti etukäteen tietävineen, myöhemmin vedotaan siihen, että eihän sitä voi koskaan varmasti etukäteen tietää – on aina yhtä hauska kuin se näyttää olevan ikuinen.
Yhtä hauskaa ei ole se, että kaikki tämä hypetys – sekä perusteltu että perusteeton – kytkeytyy esimerkiksi tähän AIngen draft-pick-kiimaan, mikä kytkeytyy siihen miten ja millaisella aikataululla Utahin joukkuetta kehitetään. Sekä Hendricksistä että Sensabaughista voi ajan kanssa kehittyä aivan käyttökelpoisia – jopa hyviä pelaajia – NBA-tasolla, mutta se joka katsoo, että kuluvan vuoden draft –
3 ensimmäisen kierroksen varausta! – meni Jazzilla nappiin, valehtelee itselleen.
Lähinnä se minusta todisti sen, että sokea, mahdollisimman hyvien varausvuorojen metsästys (pois lukien Wembyn metsästys) ei koskaan vielä sinällään takaa mitään. Ja siksi kokonainen kausi (tai pari) sysipaskaa koripalloa, tuntuu siitä niin uskomattoman kovalta hinnalta. Huonolta bisnekseltä.
Oli tietysti virkistävää kuulla se huhu, että Ainge oli ehkä tosissaan Jrue Holidayn perässä. Mutta ei kuitenkaan tarpeeksi tosissaan. Jrue Holiday maksoi Bostonille Malcolm Brogdonin, Robert Williamsin ja kaksi 1. kierroksen pickkiä (-24 ja -29, ei varmaan kovin korkealla). Kaikkien haalittujen varausvuorojen kanssa olisihan AInge halutessaan pystynyt helposti ylittämään tällaisen tarjouksen. Esim Jordan Clarkson, Kelly Olynyk, ja 3 pickiä. Kolme 1.kierroksen pickiä voi kuulostaa kovalta hinnalta, mutta jos ajattelee että kaksi näistä olisivat vaikka Hendricks ja Sensabaugh, niin ei se enää hirveen pahalta tunnu.
Itseäni ei THT:n nuori ikä myöskään niin hirveästi hetkauta, eikä se välttämättä lohduta myöskään mahdollisia ostajia. Käynnissä on miehen 5. kausi liigassa, eikä voi sanoa, etteikö hän olisi saanut riittävästi vastuuta ja mahdollisuuksia näyttää osaamistaan. Samalla täytyy sanoa, että kolmikosta Clarkson-Sexton-THT itse pitäisin varmaan juuri THT:n takataskussa. Mies selvästi kuitenkin yrittää oppia uutta, ehkä vielä pystyykin siihen. Sexton ei kovasta tsempistä huolimatta pysty. Ja Clarksonilla ei sellaista tsemppiä tosi asiassa ole.