Puheet Suomen mahdollisesta 16 joukkueen liigasta ovat kyllä kaukana tulevaisuudessa, hyvin kaukana. Meillä on jo nyt valtavasti töitä saada edes hyvä, tasainen 12 joukkueen sarja, oikeasti 10 joukkueen sarja olisi toimiva.
Kuinka merkittävä itseisarvo sarjan tasaisuus on? Kuinka tasainen sarjan täytyy olla ollakseen tasainen: pitääkö ihan joka ikisellä joukkueella on yhtä uskottavat mahdollisuudet nousta mestariksi?
Tämänhetkistä Korisliigaa voi mun mielestä pitää varsin tasaisena sarjana. Yksi joukkue on vähän karkuteillä keulassa (Vilpas), kaksi on vähän pudonneet kyydistä (Uki & Kobrat) ja kaksi (KTP & EU) kisailee niiden yläpuolella, mutta hiukan muuta porukkaa ehkä heikommin eväin. Loput kuusi joukkuetta on aika samassa nipussa: pitkin kautta vuoroin ehkä hiukan parempia, vuoroin taas hiukan heikompia, mutta kokonaisuudessaan kovin tasaisia.
Tasaisen ja super-kilpailullisen sarjan kääntöpuoli on talousvaikeudet. Kärjen mukana pysyäkseen on panostettava ja otettava riskejä - silloin kun ne epäonnistuvat, joukkueita kaatuu tai putoaa alasarjoihin aloittamaan alusta. Tasaisen sarjan kääntöpuoli on "tulos tai ulos".
Musta sarjan kasvattaminen yhdellä joukkueella on suunnilleen huonoin mahdollinen ratkaisu. Se ei vähennä joukkueiden painetta olla vain ja ainoastaan kärjessä, eikä myöskään laajenna lajin näkyvyyttä riittävästi ollakseen perusteltua.
PikkuMikko sanoi:
Mutta kaikkihan saavat haaveilla.
Itse olen miettinyt tuota 16-joukkueen sarjaa viime päivinä ja ajttelin heittää muutaman pointin pohdittavaksi. Tämä ei siis ole mikään ongelmaton suunnitelma jonka avulla Korisliigasta mielestäni tehtäisiin loistava sarja - ennemminkin muutamia ajatuksia 16-joukkueen sarjan eduista ja haittapuolistakin keskustelun herättäjäksi.
Lisää paikkakuntia ja näkyvyyttä
Koriksen näkyvyys lavenee kohtuullisesti kun Korisliigaa aletaan pelata taas Lahdessa ja Turussa, kenties Oulussa ja Jyväskylässäkin. Lisää kaupunkeja joiden nuorilla on oman kaupungin joukkue esikuvina ja uramahdollisuutena - ja joiden papoilla on paikka kannustaa niitä oman kylän poikia naapurikylän poikiin nähden.
Lisää kotiseutujännitettä
Jos stadiin saadaan ToPo ja/tai HBA, niin tämä kaupungin sisäinen skaba luo yleistäkin kiinnostavuutta (Espoolla tai ilman). Samaten mietin Turku - Salo - Uki kolmion pelien kiinnostavuutta paikallisille - tai miksei Kymenlaakson Kotka - Kouvola - Lahti skabaa.
Pelien taso / tasaisuus
Sarjan taso laskisi kokonaisuudessaan jonkin verran koska nykyiseen verrattuna tarvittaisiin viisi joukkueellista uusia pelaajia - osa jenkkejä, osa divaripelaajia, osa nuoria. Käytännössä useimpien nykyisten Korisliiga-joukkkueiden penkkipelaajien pitäisi alkaa pelata runkominuutteja ja divaripelaajien alkaa kantaa Korisliigan penkkipelaajien vastuuta.
Sarjan parhaiden joukkueiden kohdalla kalenteriin tulisi useampia "pakkovoittoja" etukäteen heppoisemmista joukkueista joiden voisi ennakoida jopa näkyvän katsojaluvuissa negatiivisesti (toisaalta ihmiset tykkää käydä katsomassa voittoja, että en olisi tästä kokonaisvaikutuksesta ihan sata-varma). Sen sijaan sarjan heikoimmilla joukkueilla jännitys saattaisi jopa kasvaa koska enää ei lähdettäisi häviämään joka matsia: sarjassa kun olisi monta muutakin heikompaa joukkuetta - eli kilpailullisuus ja voitonmahdollisuudet sarjan alapäässä kasvaisivat.
Pelimäärät
Pelimäärä laskisi toki lähtökohtaisesti nykyisestä 40:stä pelistä 16-joukkueen kaksinkertaisen sarjan 30:een - mutta muutaman matsin saisi lisää pelaamalla ekstra "kotiseutumatsit" - esim. aina kolme maantietellisesti läheistä seuraa kohtais keskenään neljästi kuten nykyisin kaikkia vastaan (vaikkapa Kristika, Salo ja Uki kohtais toisensa neljästi, kaikki muut kahdesti) ja sitten pelaamalla paras seitsemästä -systeemillä jo ekalta pudotuspelikierrokselta lähtien? Näin päästäisiin jo melko lähelle nykyistä pelimäärää seurapomojen iloksi - mutta edelleen hiukan alemmas valmentajien ja pelaajien iloksi.
Erilaiset tavoitteet / budjettivaikutus
16-joukkueen sarjassa kaikki eivät olisi mestaruuspytyn perässä - tämä veisi pois painetta budjettien ylittämiseen ja kannustaisi järkevien budjetien laatimiseen. Osa seuroista toki jahtaisi edelleen ensisijaisesti pantteripatsasta, osa jopa tähtäisi Eurokentillekin - mutta osa voisi olla vain paikkakuntansa aktiivinen toimija (joka näyttää naapurikunnan jengille), osa voisi profiloitua nuorten pelaajien kehittäjäseuraksi jonka pelejä tultaisiin katsomaan siitä ilosta ja niin edelleen.
Uusia pelaajia / kustannustaso
Voisi ajatella, että kun pelipaikkojen laatuvaatimukset laskisivat samalla kun niiden määrä nousisi, niin seurat voisivat palkata enemmän kotimaisia lupauksia huokeampaan hintaan - jolloin myös kotimaisen keskivertopelurin palkkaaminen kävisi kenties pidemmän päälle halvemmaksi (kilpailukykyisemmäksi jenkkien kanssa). Toisaalta kuvio näyttää ikävämmältä pelaajan näkökulmasta. Tai kenen pelaajan näkökulmasta sen ottaa: uudistuksen myötä olisi useammalle tarjolla kapeampaa leipää - mutta toki myös mahdollisuus näyttää ja päästä eteenpäin urallaan.
Jenkit?
Tällaisen sarjan hengen mukaista olisi varmaan myös kaventaa ulkomaalaispelaajien määrää, vaikkapa siihen monen haikailemaan kolmeen / joukkue. Toisaalta siirtyminen kuudentoista joukuueen sarjaan tyhjentäisi jo nykyiselläkin systeemillä kaikki Divarin kotimaiset, jotakunkin pelaamaan pystyvät pelaajat, Korisliigan palkkalistoille - eli riittäisikö meillä pelaajia edes kohtuullisen tasoisen sarjan pyörittämiseen kolmella jenkillä ja kuudellatoista joukkueella?
Joka tapauksessa mahdollisten Euroopan sarjoissa pelaavien joukkueiden tulisi voida rekrytoida se neljäs (tai viideskin) jenkki rosteriinsa niitä pelejä varten. Korisliigassa kokoonpanoon ei tietenkään saisi ilmoittaa sitten kuin sen muillekin sallitun määrän ulkomaalaisia.
Miten kärki pärjäisi / palvelisiko suomalaista korista?
Tämä onkin sitten hyvä kysymys. Tekisikö tällainen sarja kotimaan parhaista joukkueista huonompia - ja miten tärkeätä olisi, että Suomesta pelaa yksi (tai kaksi) joukkuetta muita eurooppalaisia sarjoja jotenkin systemaattiseti ja pitkällä tähtäimellä. Ja mikä tämän kaiken vaikutus on ylipäänsä suomalaiseen koripalloiluun: kotimaiseen pelaajakehitykseen, lajin vetovoimaan kotimaan kylillä, sarjan houkuttelevuuteen ulkomaalaispelaajien silmissä, Susijengin menestykseen jne.?
16-joukkueen sarjassa lie vaaransa tämän suhteen - vaikka toisaalta mahdollisesti aavistuksen kevyempi pelirytmi voisi tuodakin helpotusta Europelejä pelaavien joukkueiden aikatauluihin.
Riittäisikö heikoimille taloudellisia edellytyksiä pelata?
Mitenkäs se alempi kasti sitten? Riittääkö muutama lisäpeli naapurikaupunkia vastaan & se, ettei ihan joka peliä lähdetä häviämään, vetämään väki katsomoon Lapualla, Uudessakaupungissa, Lahdessa, Oulussa, Jyväskylässä (minne Korisliiga sitten laajenisikin), jos kauteen lähdettäessä mestaruus - tai edes pleijarit, ei ole realistiinen tavoite?
Something completely different?
Tai mennään toiseen äärilaitaan?
Koriksen nykyiset kärkiseurat perustaa "Kansallisen KoripalloYhdistyksen" (KKY) ja aloittaa suljetun sarjan johon voi päästä mukaan jos täyttää tietyt taloudelliset kriteerit ja kaikki mukana olevat seurat hyväksyy tulokkaan. Tehtäköön se yhdessä Koripalloliiton kanssa, niin sarja saa markkinointitukea liitolta esim. sitä vastaan, että sarja lupaa laskea mj-pelaajat matseihin tarvittaessa - ja millaisia kumpiakin osapuolia hyödyttäviä yhteistyösopimuksia sitten keksitäänkin.
Tiukalla brändäyksellä (mm. yhteisellä markkinoinnilla) sarjasta voitaisiin tehdä selkeästi nykyistä Korisliigaa houkuttelevampi tuote joka voisi - keskittyessään väestöpohjaltaan riittävän vahvoille alueille - itse asiassa oikeasti kasvattaa koriksen suosiota ja hankkia sitä kautta parempia sponsori- ja näkyvyys-diilejä.
Alustavasti vaikkapa kahdeksan joukkueen sarjasta ei siis kukaan putoaisi ja joukkueet voisivat sopia joistakin tulontasausmekanismeista / yhteisistä rajoituksista, joilla sarja myös pidettäisiin kohtuu tasaisena - Euroopan kentille pääseville joukkueille toki pitäisi taata joitakin poikkeuksia näihin sääntöhin, mutta ne olisivat voimassa vain noiden pelien suhteen. Koripallolitto voisi puolestaan nostaa sitten Divari A:n kansalliseksi ykkössarjaksi - jonka taso luultavasti hiukan nousee ja kilpailullistuu - mutta KKY on toki suurin ja kaunein, se missä korista oikeasti Suomessa pelataan.
Ilman putoamispeikkoa KKY-seurat voisivat myös sitoutua pitkäjänteisempään pelaajakehitystyöhön. Kun ei tarvitsisi pelätä putoamista / voittaa sarjaa joka vuosi, voisi oikeasti kasvattaa lupaavia junnuja antamalla niille vastuuta jollakin kaudella vaikka tulosta ei heti tulisikaan.
Kovatasoisemmassa ex-Divarissa pelaisi maakuntajengien ohella myös KKY:n farmijoukkueita (joista osa voisi olla juuri noita maakuntajoukkueita jollakin korishenkisellä paikkakunnalla jolla ei itsellään ole mahkuja perustaa KKY-seuraa) jotka tarjoaisivat nuorille pelaajille oman lisäväylänsä huippusarjaan.
Tosiasiassa voisi tietty käydä aivan toisin.
Mutta ainahan sitä voi spekuloida eri vaihtoehdoilla. Eritoten silloin kuin olemassaoleva systeemi ei oikein toimi.