Vs: Korisliigan nykytila
Tässä yön pimeinä tunteina on hetken tullut mietittyä rakkaan Korisliigamme nykytilaa mm. vertaamalla liigaa ja liittoa jääkiekon ja jalkapallon vastaaviin. Valitettavasti oli todettava, että vaikka koripallolla on Suomessa päällä todella iso hype niin sekä Korisliiga, että Koripalloliitto ovat ammattimaisuudessa valovuoden perässä muita suuria pallolajeja.
Tässä muutama esimerkki:
1) Suomalaisten pelaajien siirrot kesken kauden: Korisliigassa ei kauden käynnissä ollessa ole tapahtunut joukkueiden sisällä kotimaisten pelaajien liikkumista miesmuistiin. Tämä on johtunut siitä, että Korisliigan valmentajat ovat keskenään pienessä piirissään sopineet "herrasmieshengessä" itsekkäästi etteivät suomalaisten pelaajien siirtymiset toisiin seuroihin ole hyväksyttyjä. Tämä on ajanut Korisliigan tilanteeseen, missä omaan rooliinsa tyytymättömät kotimaiset pelaajat eivät saa vapaasti kartoittaa muita mahdollisuuksia toisissa Korisliiga-joukkueissa.
Nyt varmasti joku tulee ampumaan minut alas ja toteamaan tämän kohdan täysin huuhaaksi. Fakta kuitenkin on, että tilanne on tämä eikä siitä tietenkään olla huudeltu julkisuudessa. Omasta mielestäni valmentajaringin toiminta ei todellakaan ole eettisesti oikein. Missään muualla omaan työilmapiiriin tuskastunuulle työntekijälle ei pomo tule sanomaan, että "sori, mutta me tässä muiden firmojen johtajien kanssa ollaan sovittu, että työntekijät eivät saa vaihtaa työpaikkaa kesken tilikauden". Jos Korisliigaa pyritään kehittämään ammattiliigan suuntaan, on pelaajakaupat ja siirrot vapautettava. Mallia voi ottaa esimerkiksi SM-liigasta, jossa pelaajasiirrot ovat arkipäivää ja niitä tapahtuu vuosittain usein juurikin pelaajan omasta pyynnöstä.
2. Valmentajien suuri valta koko seuraorganisaation tasolla: Vertasin SM-liigan ja Veikkausliigan seurojen johdon organisaatiollista rakennetta Korisliigan vastaaviin. Ymmärrettävästi SM-liiga menee selkeästi muita kahta edellä, mutta Korisliiga on valovuoden jäljessä jopa Veikkausliigaa. Yleisesti ammattimaisesti johdetussa seuraorganisaatiossa pitäisi olla seuraava rakenne: Hallitus - UTJ/Manageri - Valmentaja - Pelaajat. Tämä tarkoittaa sitä, että hallitus palkkaa urheilutoimenjohtajan ja/tai taloudesta vastaavan managerin. UTJ sitten käyttää hallitukselta saatua valtaa ja palkkaa valmentajan. Valmentaja ja UTJ yhdessä vastaavat sitten pelaajien hankinnasta. Tällöin valta ja vastuu jakaantuvat selkeästi ja läpinäkyvästi tietyille organisaation johtohenkilöille. Kysymys kuuluukin, kuinka monessa Korisliigan seuralta kyseinen rakenne löytyy? Niinpä, ei kovin monesta.
3. Tuomaritoiminnan surkea taso: Jos halutaan olla ammattimaisesti operoiva liiga, pitää liigalta löytyä ammattituomarit tai edes puoliammattituomarit. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tuomarit tekevät erittäin tärkeää ja usein vähän arvostettua työtä koripallon parissa hyväntekeväisyyspohjalta. Toki jotain pieniä hiluja tuomareille maksetaan tuomaroiduista peleistä, mutta tuomarijärjestelmässä olisi paljon parannettavaa. Koripalloliiton pitäisi selkeästi korottaa tuomareiden palkkausta, kehittää koulutusjärjestelmää, ja nostaa tuomareiden vaatimustasoa. Mallia voi jälleen kerran ottaa SM-liigasta, jossa huonosti menneen tuomaroinnin jälkeen saattaa liiga/liitto asettaa tuomarin sivuun x määrän otteluita. Tuomaritoiminnassa pitäisi siis korostaa entistä enemmän sekä keppiä että porkkanaa.
Lista ei lopu tähän, mutta jatketaan huomenna kun pää ei ole jumiutunut täysin työviikosta.