Korisliigan tulevaisuus

[bisse]

Vs: Korisliigan tulevaisuus

http://www.iltasanomat.fi/urheilu/uutinen.asp?id=1632561

 

[JJ Sola Fan]

Vs: Koripalloilu kriisissä - ratkaisuehdotuksia

Olen viime aikoina miettinyt pääni puhki, mitä suomikorikselle pitäisi tehdä. Selvää ainakin on, että nykymenolla Korisliigan tulevaisuus on lyhyt ja synkkä. Tässä ehdotuksia, joilla tilannetta voisi yrittää korjata. Kaikki muutokset vaativat liitolta huomattavan paljon enemmän munaa kuin tähän saakka on nähty.

Korisliiga
1) Joukkuemäärän pudottaminen niin, että kaikki liigaseurat täyttävät tiukat kriteerit. Mitään lipsumista ei saa tapahtua.
2) Avoimempaa tiedotusta. Asioista voi tiedottaa ENNEN konkurssikypsyyttä.
3) Ulkomaalaisvahvistuskiintiön pudottaminen kahteen. Ja seurat jumalauta, mihin te niitä ulkomaalaisia tarvitte? Kenelläkään ei ole edes munaa yrittää eurokentille.
4) Pelimäärän pudottaminen maksimissaan noin kolmeenkymmeneen.
5) Pitkäjänteisyys. Seurojen ainoa tavoite ei voi olla voittaa keväällä kultaa. Eikä liigasysteemiä voi muuttaa joka ikisen kauden jälkeen.
6) Entistä korkeammat kasvattajapalkkiot. Juniorityöstä paljon kannattavampaa.

Muut
1) Kori-lehden pysyvä lopettaminen. Korisjutut siirrettävä nettiin.
2) Koripalloliiton rutkasti yritteliäämpi ja rohkeampi toimintatyyli: kaikenlaisten korisjuttujen aktiivinen tukeminen, katukoristurnausten palauttaminen, räväkämpien tiedotteiden/uutisten kirjoittaminen, voimakkaampi brändäys...
3) Nuorennusleikkaus joka rintamalla: nuorempia tuomareita, nuorempia valmentajia, nuorempia toiminnanjohtajia, nuorempia pukumiehiä, nuorempia mitä vaan. Koripallon imago Suomessa on aivan liian tunkkainen, sitä pitäisi tuulettaa.


Varmaan tulee taas kilokaupalla pashaa niskaan, mutta eipä paljon haittaa. Te tunarit olette vaan kehityksen tiellä.

1) Eli Honka, Kouvot, Kataja, LaNMKY, KTP ja Korihait. Tiukat kriteerit: rahaa ja halli. Ja hei, määrähän on vaan viisi! Pienet seurat, älkää vaivautuko. Money talks ja teillähän ei sitä ole, vaikka koripallo olisi kivan näköistä. 2-dirressä on tilaa!
2) Kyllä, mutta mielestäni asioille kannattaa ensin tehdä jotain ja sitten tiedottaa. Esim Tarmo, joka ei jäänyt ilmoittelemaan, että mitään hätää ei ole, vaan toimi ja kertoi, sitten että hätä oli. Kuinka moni suomalainen yritys tiedottaa esim. talousvaikeuksistaan? Sehän karkoittaa sponsorit, katsojat ja pelaajat ja kun divariin putoaminen odottaa, niin who cares?
3) Mihin Euroopassa tarvitaan jenkkejä? Mihin rapakon takana eurooppalaisia? Pelaamaan. Ja kaikilla on täällä oikeus pelata, meillä Suomenmaalla. Enkä näe syytä poistaa sitä mahdollisuutta, vain koska haluamme pitää rahat itsellä ja palloilla keskenämme. Pelaajat tarvitsevat rahaa, joukkueet pelaajia. Lisäksi ovat halvempia kuin itsensä ylihinnoittelevat suomalaiset. Vaikka kyllä 3000-5000 euroa riittää ihan hyvin palkaksi suomalaisellekin. Sillä elää, vaikka leveästi, niin tahtoessaan.
4) Voisi olla ihan viisasta toki pelillisestikin. Ainakin, jos laitetaan ottelu-listan viereen harjoituslista ja alareunaan: A-katsomo 3e, B-katsomo 2e.
5) Toden totta!
6) Totta.

 

[Pastori Pete]

Vs: Korisliigan tulevaisuus

http://www.iltasanomat.fi/urheilu/uutinen.asp?id=1632561

Kyllä tämä nyt on niin, että vanhoilla pelimiehillä, Rauramolla vähän aiemmin ja Koskivaaralla nyt, on aika kullannut muistot. Herrat elävät vahvasti menneisyydessä, johon kaikenlainen sääntely kuului. Vai pelaisi esim. Jukka Matinen rakkaudesta lajiin pienemmällä korvauksella, tai sitten muuttaisi ulkomaille, kuten Koskivaara jutun printtiversiossa väittää. Tähän voisi laittaa ihan suoraa huutonaurua. Korisliiga tarvitsee yleisöä ja yleisöä kiinnostaa huippu-urheilu. Kiintiöt ovat menneisyyttä ja juuri niiden poistaminen auttaa lajia eteenpäin. Olen jo aiemmin ilmaissut kantanani, että en halua takaisin toissavuoden systeemeihin, enkä usko kiintiön poistamisen siihen enää johtavan. Se, että korisliigan 24 parasta pistemiestä on ulkolaisia. lähinnä amerikkalaisia pelaajia, tarkoittaa vain, että suomalaiset eivät ole vielä tarpeeksi hyviä.

Kumpi motivoi parikymppistä pelaajaa enemmän: 1. Pelataan yhdellä vahvistuksella pienille yleisömäärille lajia, joka ei huonon tasonsa vuoksi kiinnosta paljon ketään ja korvaukseksi lähinnä lämmintä kättä, koska rakastetaan lajia ja rahaa ei ole. Vai 2. Ei kiintiöitä, korkeatasoisempaa vastusta peleissä ja harjoituksissa, enemmän yleisöä ja palkka sillä tasolla kuin taidot ja joukkueen taloudellinen menestys edellyttävät.

Korisliigan tulevaisuuden kannalta on todella huono homma, jos nämä menneisyyden vangit pääsevät liikaa vaikuttamaan asioihin. On oikeastaan sääli, että ainut nuori "seurajohtaja", joka yritti tosissaan viedä lajia ja ottelutapahtumaa eteenpäin, joutui jättämään postinsa, koska taustayhteisö ei osannut omaa leiviskäänsä. En olisi ikinä uskonut, että minulla tulee Aleksi Valavuorta ikävä, mutta hän edes yritti muuttaa jotakin. Taloudellinen osaaminen ja kontrolli olisi pitänyt taustayhteisön hallita, mutta ...
Koripallo tarvitsee nuorta verta ja uudenlaista ajattelua kasvaakseen ja kehittyäkseen. Piiri pieni pyörii -ei valitettavasti toimi, kuten ehkä jo olemme havainneet.

 

[Pip]

Vs: Korisliigan tulevaisuus

Samaa mieltä. Seurat tarvitsevat pelaajia, ja johan se nähtiin, että suomalaisten pelaajien hinnat pamahtivat ylöspäin kun jenkkien määrää rajoitettiin. On seuroja, joilla ei yksinkertaisesti ole SM-tasoisia junnuja, ja ne tarvitsevat pelaajia jostain. Jos jenkkien määrä on rajoitettu, rosteri pitää täyttää suomalaisilla, ja silloin on kyllä myyjän markkinat näillä sarjajyrä-tason ukoillakin. Sponssi- ja yleisötulojen suhde on huono, mutta sitä se taitaa olla Veikkausliigassa ja kaikissa muissakin lajeissa SM-liigaa lukuunottamatta.

 

[Lothar]

Vs: Korisliigan tulevaisuus

Paavo Koskivaara puhuu IS:ssä järkeä.

Liittohallituksen 2006 linjauksen seuraukset ovat olleet katastrofaalisia.

Käänne ja muutos vaatii uusajattelua.

Avainkysymys on suomalaisten oma aikuispelaajatuotanto. Tarvitaan lajimarkkinointia harrastajamassojen saamiseksi. Tarvitaan talent ja nuorisoakatemia toimintaa lahjakkuuksien kehitämiseksi oman potentiaalinsa rajapintaan.
Hankaluus on että tämä on vähintäänkin vuosien projekti. Mutta työ on aloitetava nyt, jotta hedelmiä voidaan aikanaan korjata.

Junioritoiminta on monilla paikkakunnilla ollut rappiolla. Jos ulkomaanavut kiellettäisiin kerralla, koripallon kartta olisi aika suppealla alueella. Siksi on haettava tasapaino, jossa Korisliiga säilyy vähintään 10 joukkueen uskottavana sarjana. Kilpaurheilun dynamiikka edellytää lisäksi, että Korisliigaan on aina pyrkijöitä enemmän kuin sinne mahtuu. Tuote on oltava kunnossa.

Koskivaaran ehdottama yhden kiintiö on hyvä tavoite, johon voidaan edetä asteittain kahden kiintiön kautta. Näin sopeutuminen on kaikille mahdollista.

Lentopalloliitto on katsonut juridisesti mahdolliseksi rajata tuontipelaajien määrän. Koripalloliiton johdossa ovat ihmiset vaihtuneet. Antaisiko tämä mahdollisuuksia uusajateluun myös siellä, missä lajiamme johdetaan.

Herrasmiessopimuksillakin on näköjään mahdollista edetä. Tästä antoivat naisten SM liigan seurat esimerkkiä ja mallia miehille Forssan kokouksessan tammikuussa 2009. Ensi kaudella 2 ja seuraavalla 1 tuontipelaaja on katto. 8)

 

[Herbert]

Vs: Korisliigan tulevaisuus

Kyllä tämä nyt on niin, että vanhoilla pelimiehillä, Rauramolla vähän aiemmin ja Koskivaaralla nyt, on aika kullannut muistot. Herrat elävät vahvasti menneisyydessä, johon kaikenlainen sääntely kuului. Vai pelaisi esim. Jukka Matinen rakkaudesta lajiin pienemmällä korvauksella, tai sitten muuttaisi ulkomaille, kuten Koskivaara jutun printtiversiossa väittää. Tähän voisi laittaa ihan suoraa huutonaurua.

Tässä meinasi itselläkin mennä kahvi väärään kurkkuun.

"[H]arvojen kotimaisten tähtien palkat olisi laskettava tasolle, mille ne kuuluvat ja satsattava sitten valmennukseen."

Kuinkaha herra Koskivaara meinaa pitää nämä "harvat kotimaiset tähdet" Suomessa tällä ajattelulla? Veikkaanpa, että nykyisestä liigastakin aika moni nimi suuntaisi nopeasti muihin maihin, jos Suomessa palkkiot olisivat kulukorvausten luokkaa. Auttaako satsaus valmennukseen, jos maajoukkuetason pelaajien pitää käyttää valtaosa ajastaan elantonsa tienaamiseen päivätyössä?

Korisliiga tarvitsee yleisöä ja yleisöä kiinnostaa huippu-urheilu.

Tässä en olisi ihan näin suoraviivainen. Kyllä yleisöä kiinnostaa myös oma joukkue - vai miksi muuten juniorien SM-sarjat vetäisivät yleisöä? Esim. pk-seudulla junioreiden SM-loppuottelut vetävät väkeä ihan samalla tavalla kuin Korisliigan ottelut. Eli on muitakin tekijöitä, jotka tuovat yleisöä otteluihin.

Näen yhteyden enemmän maajoukkueen toiminnassa. Eli kun maajoukkue menestyy niin lajin kiinnostavuus kasvaa. Ja maajoukkueen menestys taas edellyttää, että meillä on riittävän kovatasoinen sarja pelaajien kehittymisen kannalta. Ei välttämättä niin, että maajoukkueen pelaajat pelaavat täkäläisissä joukkueissa, mutta niin, että nuoret pelaajat (kuten Petteri Koponen) saavat annettua sarjassa riittävät näytöt päästäkseen eteenpäin.

Tämän tason pitämiseksi Koskivaaran keinot ovat täsmälleen väärät. Vaikka valmennukseen satsattaisiinkin, niin se johtaisi se korkeintaan siihen, että meillä olisi entistä laajempi joukko keskivertoliigapelaajia. Tähtiä ei synny noissa olosuhteissa ja kuitenkin juuri tähdet ovat ne, jotka vievät maajoukkuetta ja siten koko lajin mainetta ja kiinnostavuutta eteenpäin.

Kiintiöt ovat menneisyyttä ja juuri niiden poistaminen auttaa lajia eteenpäin. Olen jo aiemmin ilmaissut kantanani, että en halua takaisin toissavuoden systeemeihin, enkä usko kiintiön poistamisen siihen enää johtavan. Se, että korisliigan 24 parasta pistemiestä on ulkolaisia. lähinnä amerikkalaisia pelaajia, tarkoittaa vain, että suomalaiset eivät ole vielä tarpeeksi hyviä.

On oikeastaan sääli, että ainut nuori "seurajohtaja", joka yritti tosissaan viedä lajia ja ottelutapahtumaa eteenpäin, joutui jättämään postinsa, koska taustayhteisö ei osannut omaa leiviskäänsä. En olisi ikinä uskonut, että minulla tulee Aleksi Valavuorta ikävä, mutta hän edes yritti muuttaa jotakin. Taloudellinen osaaminen ja kontrolli olisi pitänyt taustayhteisön hallita, mutta ...
Koripallo tarvitsee nuorta verta ja uudenlaista ajattelua kasvaakseen ja kehittyäkseen. Piiri pieni pyörii -ei valitettavasti toimi, kuten ehkä jo olemme havainneet.

Tästä olen samaa mieltä. Tosin täytyy sanoa, että minun tulee lähinnä ikävä sitä Aleksia, joka teki töitä Hongassa organisaation tarkassa ohjauksessa, ei sitä Aleksia, jolta puuttuivat taloudellisen ohjauksen valjaat kokonaan. Mutta tuollaisia ihmisiä me tarvitsemme, henkilöitä, jotka ovat valmiit taistelemaan tuulimyllyjä vastaan viedäkseen lajia eteenpäin. Tätä yritti aikanaan myös Jungebrand SM-Koriksen vetäjänä, mutta hän törmäsi samaan seinään. Kuka on seuraava rohkea, joka uskaltaa lähteä muokkaamaan Korisliigaa isolla kädellä kohti myös kaupallisesti kiinnostavaa urheilutapahtumaa?

 

[Herbert]

Vs: Korisliigan tulevaisuus

Avainkysymys on suomalaisten oma aikuispelaajatuotanto. Tarvitaan lajimarkkinointia harrastajamassojen saamiseksi. Tarvitaan talent ja nuorisoakatemia toimintaa lahjakkuuksien kehitämiseksi oman potentiaalinsa rajapintaan.

Olen samaa mieltä. Mutta en ymmärrä tämän yhteyttä Koskivaaran ehdotuksiin.

Koskivaaran ehdottama yhden kiintiö on hyvä tavoite, johon voidaan edetä asteittain kahden kiintiön kautta. Näin sopeutuminen on kaikille mahdollista.

Minä en ymmärrä, miten nämä asiat liittyvät toisiinsa.

Koskivaara tuntuu lähtevän siitä ajattelusta, että ulkomaalaisten vapaa käyttö syö seurojen rahat. Näinhän asia ei ole. Seurojen holtiton rahankäyttö syö seurojen rahat. Nyt rahat tuhlataan ulkomaisiin pelaajiin, mutta jos ne kielletään, niin sitten kilpailtaisiin kotimaisista pelaajista, valmentajista tai jostain muista. Aina on olemassa jotain kohteita, joiden kautta rahalla voidaan yrittää edistää joukkueen urheilullista menestystä. Ja tällöin tilanne pysyy samana vaikka sarjan urheilullinen taso laskee.

Minusta kiintiöille ei ole tarvetta. Tarvetta on pikemminkin tarkemmalle kontrollille, joka estää ToPon, Tarmon ja LrNMKY:n tapaiset talous-doping tapaukset. Kun toiminnan ehdoksi asetetaan, että toiminnan pitää tehdä aito nollatulos joka vuosi niin pahimmat ylilyönnit saadaan pois.

Ongelmahan tässä on se, että osa seuroista pelkää Korisliigasta tulevan samankaltainen sarja kuin F1:stä eli että vain tietyillä suurseuroilla on mahdollisuus kisata mestaruudesta muiden pyrkiessä metsästämään yllätysvoittoja sadekelin kisoissa. Mutta olisiko tämä oikeasti ongelma? Mitä sitten, jos me saisimme Suomeen yhden Euroliigan tasoisen joukkueen, olisiko se pois muilta joukkueilta?

Eli jos halutaan korjata jotain ongelmaa, niin diagnosoidaan ongelma ensin ja sitten mietitään lääke, joka puree ongelmaan aiheuttamatta kohtuuttomia sivuvaikutuksia. Vai halutaanko lopputulos, jossa leikkaus onnistui, mutta potilas kuoli?

 

[veikko1]

Vs: Korisliigan tulevaisuus

Kyllähän hinta-laatu suhde ulkomaisten ja kotimaisten huippujen osalta painaa selvästi jenkkipelaajien suuntaan. Niin kauan kuin maajoukkuepelaajat juuri ja juuri pärjää tusinajenkeille ei voi kai ajatella ulkomaisten pelaajien rajoittamista. Kyllä kyse on Suomen koripallon pitkäjänteisestä kehittämisestä selkeine junioriohjelmineen. Kyllä nykyisiä jenkkivahvistuksia voisi paljon enemmän käyttää junioripelaajien valmentamiseen ja juniorijoukkojen saamiseksi koripallokentille. Sopimuksiin voisi saada yhtenäisen vaatimuksen tietystä toimintatavasta miten jenkkien tulisi olla mukana junioritoiminnassa.Mielestäni tärkeää olisi myös suomalaisten pitkien pelaajien kouluttaminen. Kun katsoo esim Katajan Woodin pelaamista niin taitoja voisi toki yrittää viedä myös muille pitkille pelaajille. Harmi kun Katajassakaan ei ole kuin yksi tai kaksi omassa joukkuessa opetettavaa mutta junioripuolella varmasti sitäkin enemmän. Katajassa Wood pelin aikanakin keskustelee Nenosen kanssa ja yrittää selvästi neuvoa. Nenonen on siinä mielessä ihannepelaaja että haluaa oppia. Vanhemmille pelaajille se varmaan olisi vaikeaa. Wood on nuori pelaaja mutta harvoin näkee noin kypsää henkilöä, joka ei sorru tuomareiden moittimiseen, vaikka ehkä väärin olisi kohdeltukin. On varmaan muutenkin valmentajan kannalta ihannepelaaja koska itsekin haluaa oppia.

 

[Lothar]

Vs: Korisliigan tulevaisuus

"Näen yhteyden enemmän maajoukkueen toiminnassa. Eli kun maajoukkue menestyy niin lajin kiinnostavuus kasvaa. Ja maajoukkueen menestys taas edellyttää, että meillä on riittävän kovatasoinen sarja pelaajien kehittymisen kannalta. Ei välttämättä niin, että maajoukkueen pelaajat pelaavat täkäläisissä joukkueissa, mutta niin, että nuoret pelaajat (kuten Petteri Koponen) saavat annettua sarjassa riittävät näytöt päästäkseen eteenpäin."

Maajoukkuestrategia on aivan oikea tapa tavoitella parempaa huomista. Juuri maajoukkueen tulevaisuuden vuoksi on tärkeää, että Korisliigaa pelaavat maajoukkueprospektimme todellakin pelaavat. Ei auta nököttää penkillä ja seurata kun tuontipelaajat pelailee keskenään. Sen vuoksi ulkomaalaiskiintiö on kansallisen agendamme kannalta nimenomaan välttämätön.

Kilpavarusteluun muuten auttaa vain liiton jämäkkä ote liigakelpoisuuden valvonnassa. Kirjaimellinen tulkinta johtaisi valitettavasti karmean totuuden paljastumiseen. Keisarilla ei todellakaan ole vaatteita. Yllätävän harvalla on asiat kunnossa. Muutaman joukkueen liiga taas ei olisi uskottava tuote. Tämä kauhun tasapaino on johtanut vuosikymmenen kestäneeseen velliperseilyyn, mikä on sysännyt lajin yhä syvemmälle suohon. Miten tämä miina puretaan niin, ettei se räjähdä silmille. En tiedä. 8)

 

[Pip]

Vs: Korisliigan tulevaisuus

Turha odottaa, että maajoukkueen menestys automaattisesti näkyisi korisliigan suosiossa, eipä salibandyssa tai jääpallossakaan ole kv menestys tainnut paljoa uusia katsojia tuoda....

 

[ddwr32]

Vs: Korisliigan tulevaisuus

Turha odottaa, että maajoukkueen menestys automaattisesti näkyisi korisliigan suosiossa, eipä salibandyssa tai jääpallossakaan ole kv menestys tainnut paljoa uusia katsojia tuoda....

Sählymestaruus tuli vasta kuukausi sitten, joten tuskin on vielä hirvesti ehtinyt vaikuttaa. Toivotaan tietysti, ettei lisää katsojia sählypeleihin tule!


Toisaalta esim. Ruotsin futismaajoukkueen menestyksestä johtuen maan paasarjan katsojaluvut ovat moninkertaistuneet.

 

[Pip]

Vs: Korisliigan tulevaisuus

Sählymestaruus tuli vasta kuukausi sitten, joten tuskin on vielä hirvesti ehtinyt vaikuttaa. Toivotaan tietysti, ettei lisää katsojia sählypeleihin tule!


Toisaalta esim. Ruotsin futismaajoukkueen menestyksestä johtuen maan paasarjan katsojaluvut ovat moninkertaistuneet.

En ole varma, enkä jaksa tarkastaa, mutta eikö salibandy maajoukkue ole kuitenkin ollut MM-hopealla tai pronssilla melkein joka kerta? eli menestystä on tullut, mutta ei yleisöä liigapeleihin. Ja lentis samantien maajoukkue pärjäsi hienosti oliko nyt viime vuonna, mutta ei aiheuttanut mitään buumia kotimaan liigaan.

 

[riisto]

Vs: Korisliigan tulevaisuus

mutta ei aiheuttanut mitään buumia kotimaan liigaan.

lähde?

 

[Herbert]

Vs: Korisliigan tulevaisuus

Maajoukkuestrategia on aivan oikea tapa tavoitella parempaa huomista. Juuri maajoukkueen tulevaisuuden vuoksi on tärkeää, että Korisliigaa pelaavat maajoukkueprospektimme todellakin pelaavat. Ei auta nököttää penkillä ja seurata kun tuontipelaajat pelailee keskenään. Sen vuoksi ulkomaalaiskiintiö on kansallisen agendamme kannalta nimenomaan välttämätön.

Luettelepa maajoukkueprospektit, jotka eivät saa peliaikaa liigassa?

Ja lisäksi pitää muistaa, että otteluiden lisäksi kehitystä tapahtuu myös harjoituksissa. Pienempi määrä ulkomaalaisia laskisi myös harjoitusten tasoa ja nämä maajoukkueprospektit eivät pääsisi kehittämään itseään kovempia pelaajia vastaan.

Jos Koskivaara vaatii suurempia panostuksia valmennukseen, niin minä heittäisin vastaavan kommentin johtamiseen. Jos liigaseurojen johtamiseen saataisiin enemmän ammattimaisuutta, niin balanssi mm. ulkomaalaisten pelaajien osalta löytyisi varmasti helpommin. Joukkueet analysoisivat aidosti talouteensa vaikuttavat tekijät (mitä katsojat arvostavat, mitä sponsorit arvostavat, miten nämä asiat vaikuttavat joukkueen talouteen, jne.) ja käyttäisivät tätä päätöksenteon pohjana.

Jokin seura pienellä paikkakunnalla saattaisi päätyä tulokseen, että kotimaisten pelaajia ei kannata suosia, ja pelata vahvasti ulkomaalaisten pelaajien varassa, mutta toisaalta taas osa seuroista saattaisi päätyä lopputulokseen, jossa seuran kannattaa lähteä kauteen pääosin kotimaisista pelaajista koostuvalla kokoonpanolla, vaikka tällä kokoonpanolla ei edes välieriin olisi asiaa. Ja kolmas seura voisi todeta, että menestyksen avain on pääsy Euroliigaan joukkueella, jossa avausviisikosta vaihtuu korkeintaan yksi pelaaja vuodessa.

 

[Lothar]

Vs: Korisliigan tulevaisuus

Luettelepa maajoukkueprospektit, jotka eivät saa peliaikaa liigassa?

Ja lisäksi pitää muistaa, että otteluiden lisäksi kehitystä tapahtuu myös harjoituksissa. Pienempi määrä ulkomaalaisia laskisi myös harjoitusten tasoa ja nämä maajoukkueprospektit eivät pääsisi kehittämään itseään kovempia pelaajia vastaan.

Jos Koskivaara vaatii suurempia panostuksia valmennukseen, niin minä heittäisin vastaavan kommentin johtamiseen. Jos liigaseurojen johtamiseen saataisiin enemmän ammattimaisuutta, niin balanssi mm. ulkomaalaisten pelaajien osalta löytyisi varmasti helpommin. Joukkueet analysoisivat aidosti talouteensa vaikuttavat tekijät (mitä katsojat arvostavat, mitä sponsorit arvostavat, miten nämä asiat vaikuttavat joukkueen talouteen, jne.) ja käyttäisivät tätä päätöksenteon pohjana.

Jokin seura pienellä paikkakunnalla saattaisi päätyä tulokseen, että kotimaisten pelaajia ei kannata suosia, ja pelata vahvasti ulkomaalaisten pelaajien varassa, mutta toisaalta taas osa seuroista saattaisi päätyä lopputulokseen, jossa seuran kannattaa lähteä kauteen pääosin kotimaisista pelaajista koostuvalla kokoonpanolla, vaikka tällä kokoonpanolla ei edes välieriin olisi asiaa. Ja kolmas seura voisi todeta, että menestyksen avain on pääsy Euroliigaan joukkueella, jossa avausviisikosta vaihtuu korkeintaan yksi pelaaja vuodessa.

Ainakin kannattamassani seurassa, Hongassa, koko penkki on täynnä maajoukkueprospekteja. Myös nuori pelaaja on maajoukueprospekti. Harjoituksissa tulee vastusta tarpeeksi 1-2 amerikkalaisella, ei tarvita 3 - 7 tuontipelaajaa harjoitusvastustajiksi. Keskinkertaiset jenkitkin ovat valitettavasti niin hyviä, että aina tuloshakuiset valmentajat peluuttavat niitä ja suomi poika tyytyy jämäminuutteihin lopussa.

Kilpaurheilun dynamiikka ei toimi niin, että joku alistuisi itselleen epäedullisempiin sääntöihin jo lähtökohtaisesti. "Jos muilla on 3 jenkkiä, meille kanssa."
Itsevalvonta ei vaan toimi. Siksi säännöt ja rajat pitää olla, aivan kuten lapsilla. Urhelujohtajathan ovat isoja lapsia.Myös tuloshakuiset valmentajat haluavat samat lähtökohdat kuin muillakin on. Liiga elää sponsorituloilla, ei lipputuloilla. Menestys tuo julkisuutta, mikä miellyttää ja ruokkii sponsoreita. Menestyksen generaattorina ovat hyvät jenkkivalinnat, ei suomalaisten tulevien maajoukkuepelaajien kehittäminen.

Vastuuntuntoa pitää toki seurajohtajilta löytyä. Vahvistukset ovat kuitenkin erinomainen houkutuslintu lipsumaan vastuullisesta johtamisesta tehokkaasti. Kuten entinen vartiomies, joka kusi pakkasella vartiossa värjötellessään housuihin. Hetken oli lämmin, mutta kun kusi jäätyi, oli entistä enemmän vilu.

Toinen asia, joka rapauttaa urheilujohtamisen vastuuntuntoa on se, että syyn ja seurauksen laki ei toimi. Senhän pitäisi olla kilpaurheilun dynamiikan selkäranka. Vaikka harrastaa taloudelista dopingia seuraamuksia ei ole tullut. Vasta kun ollaan niin pitkällä, että viranomaiset lähtevät liikkeelle, asiat tulevat edes päivänvaloon. Tällöin on jo liian myöhäistä ja lajin julkisuuskuva taas tahrittu. Seurajohtajat ovat valmiita ottamaan näköjään tämän riskin, kunhan seuraava ottelu voitetaan. Jos sääntöjä ei tarvitse noudattaa, ei voida toimia tavoitteellisesti ja tehokkaasti lajin kokonaisedun mukaisesti. 8)

 

[Pip]

Vs: Korisliigan tulevaisuus

lähde?

Ihan vain omat havainnot. Vai oletko itse huomannut valtaisaa buumia, mediahuomiota ja yleisöryntäystä lentisliigan suhteen?

 

[Herbert]

Vs: Korisliigan tulevaisuus

Ainakin kannattamassani seurassa, Hongassa, koko penkki on täynnä maajoukkueprospekteja. Myös nuori pelaaja on maajoukueprospekti. Harjoituksissa tulee vastusta tarpeeksi 1-2 amerikkalaisella, ei tarvita 3 - 7 tuontipelaajaa harjoitusvastustajiksi. Keskinkertaiset jenkitkin ovat valitettavasti niin hyviä, että aina tuloshakuiset valmentajat peluuttavat niitä ja suomi poika tyytyy jämäminuutteihin lopussa.

Jos näin laajalle katsantokannalle lähdetään, niin silloin pitäisi rinnastaa myös "hiipuvat" palaajat näihin ulkomaalaisvahvistuksiin. Onko jotain eroa siinä, viekö lupaavan nuoren peliajan Matthew Williams vai Pasi Riihelä?

Mutta voinemme todeta tästä olevamme eri mieltä, juupas-eipäs väittely junioreiden peliajan osuudesta ei varmasti enää muuta kummankaan näkemystä.

Kilpaurheilun dynamiikka ei toimi niin, että joku alistuisi itselleen epäedullisempiin sääntöihin jo lähtökohtaisesti. "Jos muilla on 3 jenkkiä, meille kanssa."
Itsevalvonta ei vaan toimi. Siksi säännöt ja rajat pitää olla, aivan kuten lapsilla. Urhelujohtajathan ovat isoja lapsia.

Epäedullisempiin sääntöihin? Eikai kukaan tässä ole asettamassa erilaisia sääntöjä joukkueille?

Kysymys oli alunperin siitä, pitääkö kaikkien joukkueiden tavoitella samaa sarjassa. Eli onko kaikkien tavoitteena "menestystä hinnalla millä hyvänsä" vai voisiko sarjassa olla muutama joukkue, joka pyrkii vain säilymään sarjassa, mutta silti järjestämään mukavia ottelutapahtumia omille kannattajilleen esim. pitämällä joukkueessa paikallisia pelaajia?

Toisaalta tilannetta voi katsoa käytettävissä olevien resurssien kautta. Pitäisikö säännöissä määrätä, että jokaisella joukkueella on käytettävissä pelaajapalkkioihin tietty summa kaudessa? Eli jos tulot ovat tätä enemmän, niin ne pitää ohjata juniorityöhön? Vai hyväksytäänkö, että eri joukkueet ovat tältä osin eri asemassa?

Aikanaan amatööriurheilun ihannoinnin aikana tätä tavoiteltiin. Lopputuloksena oli liuta erilaisia suojatyöpaikkoja sponsoriyrityksissä ja kiiltokuvamainen julkisivu, jonka takana olevasta todellisuudesta ei saanut puhua.

Olen samaa mieltä siitä, että liigan kontrollia toimintaan pitää rajusti lisätä. Mutta fakta on se, että seuroja ei saada koskaan resurssiensa osalta samanarvoiseen asemaan ja tämä on tosiasia, joka on valitettavasti pakko hyväksyä. Niinpä meidän on vain tultava toimeen sen kanssa, että eri seurat ovat eri lähtöasemissa. Tämä ei tarkoita, että rakenne olisi ikuinen. Uusien isojen sponsorien löytäminen voi keikauttaa tältä osin asetelmia nopeasti ja taas isojen sponsorien talousvaikeudet saavat saman aikaan yhtä nopeasti käänteisesti.

Myös tuloshakuiset valmentajat haluavat samat lähtökohdat kuin muillakin on. Liiga elää sponsorituloilla, ei lipputuloilla. Menestys tuo julkisuutta, mikä miellyttää ja ruokkii sponsoreita. Menestyksen generaattorina ovat hyvät jenkkivalinnat, ei suomalaisten tulevien maajoukkuepelaajien kehittäminen.

Valmentajat toimivat varmasti näin. Mutta siksi he ovatkin valmentajia eivätkä seurajohtajia. Juuri tämän takia seuran johtamista pitää vahvistaa, jotta he pystyvät muodostamaan oman näkemyksensä joukkueen tarpeista ohi valmentajan näkemysten. Seuran kannalta voisi olla parempi panostaa pitkään sopimukseen kotimaisen nousevan tähden kanssa kuin hakea varmaa menestystä palkkaamalla ulkomainen pelaaja. Nyt kukaan ei tätä ajattele, vaan päätökset tehdään valmentajien lyhyen tähtäimen tavoitteiden näkökulmasta.

Toinen asia, joka rapauttaa urheilujohtamisen vastuuntuntoa on se, että syyn ja seurauksen laki ei toimi. Senhän pitäisi olla kilpaurheilun dynamiikan selkäranka. Vaikka harrastaa taloudelista dopingia seuraamuksia ei ole tullut. Vasta kun ollaan niin pitkällä, että viranomaiset lähtevät liikkeelle, asiat tulevat edes päivänvaloon. Tällöin on jo liian myöhäistä ja lajin julkisuuskuva taas tahrittu. Seurajohtajat ovat valmiita ottamaan näköjään tämän riskin, kunhan seuraava ottelu voitetaan. Jos sääntöjä ei tarvitse noudattaa, ei voida toimia tavoitteellisesti ja tehokkaasti lajin kokonaisedun mukaisesti. 8)

Ja tätä tilannetta pahentaa malli, jossa toiminta on yhdistysten varassa. Yhdistyksissä johto edustaa varsin näkymätöntä jäsenkaartia eikä sillä ole siten samanlaista vastuuta toimistaan kuin yritysjohdolla. Lisäksi toiminta on vielä pitkälti vapaaehtoista eli jos homma ei enää maistu, niin sitten ei enää tehdä. Ei ole olemassa sanktiota, jota seurojen puheenjohtajien tarvisi pelätä.

 

[gladiator]

Vs: Korisliigan tulevaisuus

Keskustelun avaaja Koskivaara on viimeinen mies joka voi vaatia jenkkien vähentämistä kustannussyistä. Koskivaara on itse ollut läheltä seuraamassa, ainakin toinen käsi ohjailemassa, kolmen mestaruussarjajoukkueen ajautumista talouskriisiin. Playboys, Uudenkaupungin Urheilijat ja Honka kävivät aikoinaan aikamoisen ruljanssin, kaikki silloin yhden jenkin aikakaudella.

Olen Paven kanssa sikäli samaa mieltä että varsinkin pääkaupunkiseudun liigakoris on heikossa hapessa, mutta se ei ole jenkkien määrän syy, ongelmat on ihan jossain muualla.

Pave ei myöskään ymmärrä tai ei halua ymmärtää seurojen erilaisuutta Suomessa. Joensuussa vaan ei voi rakentaa tulevaisuutta voimakkaan junioritoiminnan varaan, jokainen juniorijoukkue taitaa saada kaudessa 10 ottelua, matkat satoja kilometrejä. Pääkaupunkiseudulla junioritoiminta on ihan toisenlaista.

On hyvä että vanhat parrat ovat huolissaan lajistamme, mutta turha siitä on syyttää jenkkien määrää. Syyt ovat ihan jossain muualla.

 

[JJ Sola Fan]

Vs: Korisliigan tulevaisuus

Miten maajoukkueen menestys saa väkeä katsomoihin, jos maajoukkueen pelejä ei käy katsomassa kuin kourallinen väkeä - nekin niitä, jotka seuraavat koripalloa valmiiksi?? Vaikka Suomen jääkiekon mj on menestynyt, en ole käynyt katsomassa yhtäkään ottelua. Enkä yhtäkään lentopallo-ottelua. Enkä sählyottelua. Enkä sanko soikoon edes jalkapllo-ottelua! No, eivät ne ole toki menestyneetkään... Mutta silti. Maajoukkueen menestys tuo ihan yhtä hyvin tai huonosti katsojia, kuin mustan miehen donkki.

Mutta suorastaan kauhistuttaa tuo Herbertin teksti, että voitaisiinkin saada vain yksi Euroliiga -kelpoinen joukkue!! MIksi me sitten pelaamme liigaa kotimaassa, jos meillä on kolme hyvää joukkuetta, jotka voittavat vuoron perään parhailla kotimaisilla (ja kevyen musiikin klassikoilla) mestaruudet!!?

Ja lieneekö sitten motivaatiota mj-pelureilla pelata täällä, elleivät saa rahaa enempää kuin ulkomailla. Muurinen ja Nikkilä kumpainenkin lähdössä EU-kentille, jos vain komennon saisivat. Nikkilän otteet ainakaan eivät ole tällä kaudella oikeuttaneet mihinkään sopimukseen Suomen rajojen ulkopuolelta. Ja jos mj-miehet palkataan isolla rahalla, vain rikkaat joukkueet pärjäävät. Ja sitten nämä "rikkaat" joukkueet ovat neljän vuoden kuluttua konkurssissa ja sitten meillä pelataan rantapalloa suomalaisjoukkueilla. Pelaajatkin ovat huonotasoisia, koska mj-miehet ovat vieneet peliajan suurissa seuroissa ja pienemmissä seuroissa ei olla menestytty, eikä ole mitään motivaatiota pelata Korisliigassa, kun ei koskaan voi päästä kuin sijoille 5-8. Katsomoissa näkyy tasan tarkkaan väkeä silloin, kun tulee mj-miehillä varustettu tiimi kotihalliin. Voi katsoa niitten peliä ja käydä pelin jälkeen keräilemässä nimmarit Rannikolta ja Kotilta.
Fantastik!

 

[No-pass-look]

Vs: Korisliigan tulevaisuus

Miten maajoukkueen menestys saa väkeä katsomoihin, jos maajoukkueen pelejä ei käy katsomassa kuin kourallinen väkeä - nekin niitä, jotka seuraavat koripalloa valmiiksi?? Vaikka Suomen jääkiekon mj on menestynyt, en ole käynyt katsomassa yhtäkään ottelua. Enkä yhtäkään lentopallo-ottelua. Enkä sählyottelua. Enkä sanko soikoon edes jalkapllo-ottelua! No, eivät ne ole toki menestyneetkään... Mutta silti. Maajoukkueen menestys tuo ihan yhtä hyvin tai huonosti katsojia, kuin mustan miehen donkki.

Ja höpönlöpön sanon minä. Sen menestyksen täytyy olla vain tarpeeksi suurta. Korismaajoukkueen nouseminen EM-karsintojen A-ryhmään ei ole vielä tarpeeksi suurta.

Menestys tuo julkisuutta ja julkisuus enemmän katsojia peleihin. Vai kuinka moni voi rehellisesti väittää katsoneensa curlingia ennen Torinon olympialaisia? Yhtäkkiä Uusis oli kova kansallissankari ja curling on saanut enemmän huomiota. Ennen tuskin edes mainittiin miten Suomi pärjäsi curlingin MM-kisoissa, mutta olympialaisten jälkeen niistäkin tuli kummallisesti juttuja.

Menestyksen ympärille nousee hype ja hype nostaa mielenkiinnon sekä katsoja- ja harrastajalukemia. Niin se vaan menee. Se ettet itse ole innostunut noista muista ei kerro vielä mitään. Oikeasti urheiluhullu innostuu vaikka curlingista jos niikseen tulee.