Vs: Mieshuoraus
Miekkonen sanoi:
Mieshuoraus on järjetön käsite. Yhteiskuntamme ovat globalisoitumassa ja meidän pitäisi alkaa taistelemaan sitä vastaan kannatamalla oman paikkakunnin pikkujoukkuetta vain sen takia, että se on paikallinen. Miksi minun pitäisi sitä kannattaa? Entä jos en pidä paikallisesta joukkueesta, pitäisikö minun silti kannattaa sitä. En saisi kannattaa jotain toista joukkuetta Suomessa, Euroopassa tai NBA:ssa vain sen seikan takia, että se on vastoin sinun järjetöntä käsitettäsi mieshuoraus.
Jotenkin tulee niin mieleeni tästä mieshuoraus-ilmaisusta mieleen Perussuomalaisten Timo Soinin linja kaikkea ulkomaista vastaan. Vain suomalainen ja paikallinen on hyvä. Mitään ulkomaista ei hyväksytä. Jos kerran paikallisuutta kannatetaan, miksi korisliigassa on sitten ulkomaalaisia pelaajia.
Aloitusviestin vertaus jäätelöön ei liity tähän asiayhtyeteen mitenkään. Turhaan yrittää hakea kaukaisia esimerkkejä ja provosoida ihmisiä tuohon kantaan. Samanlainen esimerkki on, että en voi kuunnella musiikkia levyltä, koska en ole ikinä kuullut bändiä livenä. En voi olla siis sen fani. Voin tutustua itse joukkueeseen tai pelaajaan erilaisista lähteistä käsin ja katsoa kyseisen joukkueen pelejä televisiosta tai tietokoneelta ja silti olen fani. Ihminen on sen seuran tai asian fani jos hänestä itsestä tuntuu siltä. Tietenkin tämän kannatuksen huipentuma on, jos pääsee seuraamaan paikanpäälle ottelua.
Henkilö, joka ei ole mieshuora ei siis saa kannattaa mitään joka ei ole paikallinen tai johon ei ole tunnesidettä luotu aiemmin olemalla jollakin paikkakunnalla joilloin kyseinen asia oli paikallinen. Naurettavan vääristyneen ajatusmaailman omaava henkilö voi keksiä tällaista.
Tämä viesti on ensimmäinen järkevä kirjoitus tässä Hiekkalaatikon arvoisessa paskatopikissa.
Topikki on ollut alusta alkaen lähes kaikkia suomalaisia koripallofaneja loukkaava ja nimim. rööriroopen mielipiteet ovat olleet huonosti perusteltua saman futisfoorumilta opitun "mieshuoran" hokemista koripalloviitekehyksessä. Todennäköisesti n. 95% oman ikäluokkani koripallofaneista on aloittanut mukavan harrastuksensa 80-90 -luvun taitteessa ihastellen Michael Jordanin upeita suorituksia ja haaveillen kenties joskus pystyvänsä samanlaisiin taidonnäytteisiin. Vastaavasti samaiset henkilöt todennäköisesti mainitsevat MJ:n yhdeksi suurimmista suosikeistaan vielä nykypäivänäkin.
Mielestäni kenelläkään kp.comilaisella ei ole oikeutta yrittää tahrata toisten kirjoittajien lapsuudenmuistoja ja sitä fiilistä, joka syntyi silloin harvoin, kun maailman parasta korista oli edes kerran telkkarissa tarjolla, huorittelemalla ja vittuilemalla siitä, ettei kaikilla paikkakunnilla välttämättä pelata koripalloa ja ihan kaikilla ei ole varaa lähteä katsomaan NBA-finaaleja paikan päälle.
Vitut siitä, mitä fanitetaan, kunhan tehdään kunnolla ja tunteella.
Allekirjoittaneen mielestä jokaisen sopii kannattaa ihan mitä lajia tai joukkuetta huvittaa. Epäilyttävää toiminnasta tulee vasta siinä vaiheessa, kun suosikkia ollaan vaihtamassa tiiviiseen tahtiin kulloisenkin menestyksen mukaan (*). (Esim. eräskin paatunut Lakersin fani, joka Bostonin mestaruuden jälkeen paukahti ulkopeleihin täydessä Celtics-sotisovassa.) Tämän kaltainen bandwagonista toiseen loikkiminen ei ole mielestäni "oikeaa fanittamista", mutta kyllä tällöinkin voidaan ehdottomasti puhua esim. koripallofaneista. Eihän kaikilla edes tarvitse olla mitään tiettyä suosikkia, jumakeuta.
Vastaavasti, eräskin kömpelö nuorukainen saattoi aikoinaan innostua vieläkin kömpelömmästä NBA-lupauksesta, joka varattiin allekirjoittaneen ns. NBA-heräämisen aikaan NBA Draftin toisella varauksella. Parasta tässä 228-pitkässä sentterissä olivat heitontorjunnat, joista allekirjoittanutkin tuolloin niin kovasti piti. Valitettavasti ko. pelaajankehitysprojekti ei koskaan lunastanut odotuksia ja pelaajan alkuperäinen joukkue luopui pelaajasta pelaajakaupassa odotettuaan pelillistä läpimurtoa muutaman kauden. Tätä kauppaa seurasi vielä toinenkin ennen kuin allekirjoittaneen suosikkipelaaja löysi lopullisen paikkansa NBA-kartalla. Käytännössä siis allekirjoittaneen suosikkijoukkue vaihtui kahdesti parin vuoden sisään, mutta en ole ikinä pitänyt tätä minkäänlaisena ongelmana.
Tämän stoorin alkupuolella mainittu pelaaja on nauttinut eläkepäivistä monen kauden ajan, mutta suosikkijoukkueeni on ja pysyy. Joukkueesta on löytynyt useampiakin allekirjoittanutta miellyttäviä pelaajia, joista suurimpina suosikkeina on mainittava Nowitzki ja (sittemmin valitettavasti treidattu) DeSagana Diop. Nämä, kuten ei myöskään alkuperäinen suosikkini Shawn Bradley, eivät ole kenties niitä kaikkein suurimpia staroja ja katu-uskottavimpia koripallotähtiä. Itse asiassa Bradleystä muodostui tietyissä piireissä aikamoinen vitsi ja donkkikoosteiden punch line. Olen kuullut aiheesta lukemattoman monta kertaa vittuilua, mutta eipä tuo haittaa. Kaikki kolme mainittua peluria ovat käsittääkseni ns. hyviä tyyppejä ja miellyttäviä ihmisiä, joille toivoisin mielelläni menestystä ja mainetta.
Toisaalta olen seurannut niin tarkkaan kuin Suomen kamaralta on ollut mahdollista Dallas Mavericksin franchisen toimintaa ainakin kymmenen vuoden ajan (sekunnilleen Bradley-treidistä alkaen -- muistan jopa missä olin, kun kuulin tuosta kaupasta!). Jokainen joka koriksesta jotain tietää ymmärtää, ettei 90-luvun lopun Maverickseissa Martin Müürseppeineen, Chris Ansteyneen ja Bubba Wellseineen ollut aivan liikaa hurraamista, eikä kukaan voi syyttää allekirjoittanutta bandwagoniin hyppäämisestä. Toisaalta Mavsin joukkueen kehittyminen ja matka muutaman vuoden takaisiin NBA-finaaleihin on ollut näin etänäkin äärimmäisen mielenkiintoista ja innostavaa seurattavaa. Esimerkiksi Mavsin romahdus vuoden 2006 finaaleissa oli äärimmäisen kirpaiseva kokemus, eikä kenelläkään ole oikeutta väittää, että tuo tunne olisi vähemmän aito kuin paikallisen palloilujoukkueen putoaminen pleijareissa.
Koko tämän ajan olen seurannut myös Torpan Poikien joukkuetta, koska olen ko. seuraa edustanut. Valitettavasti junnuvuosieni seuralla ei ollut edustusjoukkuetta pääsarjatasolla, enkä ole näin ollen pääsarjatason Suomi-korista aivan hirveästi seurannut. Jostain syystä suhde ToPoon ole koskaan muodostunut aivan yhtä intiimiksi kuin kasvattajaseuran edustusjoukkueeseen. Tästä huolimatta ei voida väittää, että allekirjoittaneen NBA:han kohdistuva mielenkiinto olisi jotenkin suomalaiselta koripalloilulta pois: käyn kyllä about kaikissa ToPon kotimatseissa ja katselen telkkarista muutenkin Korisliigaa. Itse asiassa joku voisi väittää, että olen osoittanut jopa sairaalloista mielenkiintoa alempien sarjatasojen koripalloiluun! En usko, että tällainen sitoutuminen koripalloon lajina olisi ollut mahdollista ilmaan teinivuosien NBA Actioneja ja amerikkalaisen koripalloilun ihailua.
Ikinä en ole NBA-matsissa ollut, mutta yksi tärkeimmistä koripalloon liittyvistä tavoitteistani olisi kuitenkin joskus päästä katsomaan NBA-matsia livenä ja olenkin parhaani mukaan koettanut viritellä jonkinlaista reissua Texasiin ensi syksyksi.
Topikki olisi syytä siirtää välittömästi Hiekkalaatikolle ja ellei jopa suoraan lukkoon.
Omasta mielestäni toisia kirjoittajia ja koripallofaneja huoritteleva röörienrassaaja voi aivan huoletta palata FF2:lle viljelemään FF2-"huumoriaan" ja Sporde-avatarejaan. Enkä varmasti ole ainoa, joka on tätä mieltä -- tälläkin hetkellä kahdeksan kp.comistia on katsonut parhaaksi piilottaa tämän toisia kirjoittajia erittäin syvästikin loukkaavan provosoijan, jonka ajattelumaailma on ilmeisesti hieman vääristynyt isojen poikien futisfoorumille kirjoittelemista jutuista, jotka eivät oikein tälle foorumille istu. Mjötääh?!
(*) Vastaavasti vierastan suomalaisten tapaa innostua milloin mistäkin marginaalilajista suomalaisten urheilijoiden hetkellisen menestyksen vanavedessä (vrt. esimerkiksi tennis, curling, haulikkoammunta).