Ketjussa on perinpohjaisesti ruodittu Suomen ihmeellistä neuvottomuutta ja sieluttomuutta molemmissa päissä kenttää, harjoitusotteluiden määrää, vastustajia niissä, pelaajavalintoja, etc. nämä kaikki menevät suurelta osin valmennuksen piikkiin, samalla kun pelaajillakin toki on vastuuta tekemisestään.
Mutta mitä tulee puhtaasti valmentamiseen ja kisoihin valmistautumiseen, oma suurin ihmetyksen aiheeni on edelleen tämä juttu, mitä itseni ohella muutkin kirjoittajat ovat kommentoineet;
Eikö valmentajan tehtävä ole luoda paikkoja parhaalle korintekijälle niin, ettei miehen tarvitse taistella viittä vastaan tai turvautua pelkkiin kolmen pisteen heittoihin? Millä tavalla Suomen valmennusjohto yrittää helpottaa Markkasen hyökkäyspeliä?
Tuovilla olisi käytössään kasapäin keinoja hoitaa Markkanen tilanteisiin, joissa hänellä palloon koskiessaan on jo etu puolellaan. Laurin pallottoman liikkeen pitäisi suuntautua koko ajan kohti koria, aiheuttamaan kaaosta ja heiluttamaan puolustuksen tasapainoa. On koko joukkueen asia pelata niin, että Lauri saa pallon paikkoihin, joissa hän on maailmanluokkaa. .
Tarkoitus ei tietenkään ole se, että Markkanen päättää joka hyökkäyksen, vaan se että ainakin vastustajan puolustus pakotetaan rotaatioon, jolloin paikkoja saattaa aueta muille. Suomen takakentän pelaajat eivät pysty vastustajan puolustuksia liikuttelemaan – ollenkaan – mutta Markkasen liike horjuttaisi niitä.
Tiesin Saksa-matsin tuloksen, kun katsoin sen tallennetta, joten ainakaan ottelun tuloksen jännittäminen 'ei haitannut' katsomista... ja jäin erityisesti seuraamaan sitä, miten Markkasta käytettiin puolen kentän hyökkäyksessä.
Markkanen asetti muille pelaajille pallottomia skriineja huomattavasti enemmän kuin niitä tehtiin hänelle. Kun Markkanen skriinasi kaarella pallollista takamiestä, pallo toimitettiin tämän jälkeen yleensä Markkasesta
poispäin, ei lähdetty edes hakemaan pick'nrollia/poppia Markkasen kanssa. Markkaselle toki yritettiin syöttää palloa, mutta lähinnä se näytti siltä, että aina oltiin yhtä ihmeissään siitä, kuinka vaikeaa se on! Useimmiten Markkanen haki palloa täysin staattisessa tilanteessa, missä puolustuja roikkuu valmiiksi hänen käsissään sääntöjen rajamailla, vähän ylikin. Ja kun Markkaselle yritettiin pakottaa palloa, siitä seurasi taas monta alottelijamaisen näköistä pallonmenetystä.
Ihan niinkuin kaikissa muissakin harjoitus- ja turnauspeleissä.
Miten TÄMÄ on ylipäätään mahdollista? Kun kyseessä on se pelaaja, jonka onnistuminen on kaikkein tärkeintä joukkueen menestyksen kannalta. Ihan maalaisjärjellä sitä olettaisi, että Markkasen hyödyntäminen olisi ollut, jossei nyt ainoa lähtökohta, niin vähintäänkin keskeinen lähtökohta, siinä vaiheessa kun kisoihin joukkueena valmistauduttiin. Nyt ei näytä siltä. Like, ollenkaan. Lauri vaeltelee päämäärättömänä ja yhdentekevänä osana Suomen sekavaa hyökkäystä tai seisoo yksin painimassa oman puolustajansa kanssa hyökkäyksestä toiseen. Se näyttää käsittämättömältä.
Lauri on ollut hyvin vaisu verrattuna viime EM-kisojen Lauriin, joka tarvittaessa pystyi ratkomaan otteluita vaikka yksin. SIhti on kateissa. Terveen itseluottamuksen rapautuminen näkyy viimeistelyssä korin lähellä, ja erityisesti niissä tapauksissa kun Lauri syöttää korin alta pois. Tarkka syytä emme kukaan varmaan tiedä.
Mutta samalla on pakko sanoa, että katsojan silmään näyttää siltä, että
valmennus ei ole valmistanut joukkuetta millään tavoin auttamaan parasta korintekijänsä siinä missä hän on niin hyvä. Vaan melkein päinvastoin. Se, että Markkasta vartioidaan tarkasti, ei voinut tulla kenellekään yllätyksenä. Ja sen tietäminen etukäteen olisi pitänyt pystyä kääntämään omaksi eduksi. Jopa tällä pelaajamateriaalilla.
En yleensä kannata hätäisiä valmentajan vaihdoksia, mutta pelkästään tämä näin täydellinen epäonnistuminen tässä yhdessä 'yksinkertaisessa' asiassa saa minut toivomaan, että Tuovi ei jatka. En ymmärrä, mitä hän tekee. Toinen syy toivoa Tuoville lähtöä, on se Suomen aikalisä
40 sekunttia ennen Japani-ottelun loppua, kun Tuovi totesi pelaajille, että 'nyt pelataan tärkeistä asioista'. Aivoon sattuu.