Vs: Ulkomaalaiskiintiö!
lothar sanoi:
Ongelma on oikeasti arvovalintakysymys, ei mitään muuta. Arvovalinnoilla on tehtävissä myös ne päätökset,joilla räikeimmät epäkohdat korjataan tämän kauden jälkeen.
Yksinkertaistaen kyllä.
Haaste vain on se, että urheiluyhteisö ei ole eristyksissä muusta yhteiskunnasta, vaan sen on otettava annettuina ne arvot, jotka yhteiskunta laajemmin on valinnut toimintaansa ohjaavaksi linjaksi. Ja tästä juuri syntyy ongelmia synnyttävä ristiriita.
Toisella puolella on perinteinen nationalistinen ajattelu kansallisesta mestaruussarjasta, jossa oman kansakunnan parhaat ottavat mittaa toisistaan. Koska olemme pieni kansa, on hyväksyttävää, että otamme rajallisen määrän ulkomaalaisia vahvistamaan joukkueitamme, jotta saamme parempia pelejä aikaan. Pääpainon pitäisi kuitenkin olla kotimaisten pelaajien ja joukkueiden välisissä taisteluissa. Tätä ajattelua ajavat ovat enemmistönä urheilutoimijoissa edustaen kentän konservatiivistä ajattelutapaa.
Toisella puolella taas on muutoksessa olevan yhteiskunnan ajattelu kahdella eri näkökulmalla. Euroopan urheilukentillä muutosta on ajanut pääasiassa ajattelutapa, jossa kilpaurheilun koetaan olevan liiketoiminnan kaltaista kilpailua, jossa menestyminen edellyttää avointa kilpailua eri toimijoiden välillä. Ajattelutapa on ollut isoissa liigoissa valloilla jo vuosia, lähtien liikkeelle Yhdysvaltojen ammattilaissarjoista ja edeten sittemmin myös "vanhalle mantereelle" erityisesti jalkapallosarjojen kautta. Tyypillistä ajattelulle on, että seurauskollisuus joukkueen muodostamisessa (esim. omien juniorien suosiminen) on toissijaista menestykselle. Mielenkiintoinen yksityiskohta tähän liittyen kuitenkin on se, että Yhdysvalloissa kelkka on hieman kääntymässä ja liigat näkevät nyt aiempaa enemmän arvoa sille, että samat pelaajat pelaavat tietyssä joukkueessa pitkään, sillä tämä lisää yleisön sitoutumista joukkueeseen. Michael Jordan oli Chicago Bullsin pelaaja, mutta nykyään aivan kärkinimetkin ovat vaihtaneet joukkueita useampaan kertaan.
Toinen arvomaailma, joka ympäröivän yhteiskunnan puolelta tulee, on EU:n perusajatus koko Euroopan kattavista yhteismarkkinoista. Idea tähän on haettu Yhdysvaltain taloudellisesta menestyksestä, mikä pakotti myös Euroopan vahvat valtiot kasvattamaan yritysten kotimarkkinan kokoa helpottamalla toimintaa läheisissä maissa. Tähän ajatteluun kuuluu työvoiman vapaa liikkuvuus eli ajatuksellisesti työmarkkinoilla ei pitäisi olla eroa, minkä EU:n valtion kansalainen on kyseessä. Kun EU:n kasvun ja muiden vastaavien järjestöjen kanssa tehdyn yhteistyön myötä vastaava asema koskee nyt hyvin laajaa määrää ihmisiä, niin nationalistinen ajattelu työskentelyssä on vaikea ylläpitää.
Kun nyt nämä kaksi viimeistä arvomaailmaa eli työvoiman vapaa liikkuvuus ja kilpailulähtöinen urheiluliiketoiminta yhdistetään, syntyy tilanne, jossa ollaan vahvasti ristiriidassa vanhan nationalistisen urheiluajattelun kanssa. Ja ilmeisesti tässä on koko dialogin syy. Mielenkiintoista muuten havaita, että HS:n avoimen kirjeen kirjoittajat toimivat Koripalloliitossa aikana, jolloin Suomi ei ollut EU:n jäsen eikä siten kohdannut koko haastetta työvoiman liikkuvuudesta.
Vaikka lothar toteaa, että epäkohdat korjataan arvovalinnoilla, niin minusta tilanne on varsin vaikeaa, kun Koripalloliitto ei voi irtaantua suomalaisen yhteiskunnan arvovalinnoista, vaikka sisäisesti siihen kannatusta olisikin. Ulkomaalaisrajoitusten aika on selvästi ohitse, joten nyt on vain tarkasteltava nykyisen mallin suurimpia heikkouksia ja puututtava niihin. Itse näen edelleen ensi kaudelle tärkeimpänä tavoitteena pelaajien vaihtoruletin pysäyttämisen. Ja jos samalla voidaan tukea kotimaista pelaajatuotantoa lisäämällä panostuksia siihen, niin tilanne voisi parantua pidemmällä tähtäimellä.
